Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Siltä näyttää, maaseutup. on jäämässä oppositioon, ellei neuvottelujen loppupuolella tarvita hallitukseen. Maaseutupolitiikkaa voidaan harjoittaa myös oppositiosta käsin. Maaseutu ei elä sillä, jos maaseutu tyhjennetään tulonsiirtoina asutuskeskuksiin luukulle…
Peitteinen metsänhoito on aina toiminut ja käytetty tässä maassa. Väittäisin, että on hurskastelua, että metsänhoito toteutettaisiin keinollisena metsänhoitona. Ylilyönneistä on kysymys, siitä osoituksena on harsintajulkilausuma, jk sulku ja tällä hetkellä paluu liialliseen harsintaan.
Metsälaissa on valuvika peitteisen metsänhoidon tulkinnassa. Eihän edellytys peitteiselle metsänhoidolle täyty, jos hakkuu tehdään uusiutumattomaan metsään, jota -uusiutumista ei myöskään metsälaki edellytä ja poimitaan niin kauan kuin puita riittää. Mitä tämä muuta on kuin uudistushakkuuta? Edellytys peitteiselle metsänhoidolle täyttyy, kun uusiutuva ja edelleen kasvatettavaksi tarkoitettu metsä on valmiina tai voidaan sellaiseksi osoittaa.
Ainakin ennallistettavissa kohteissa kasvu on nolla, sitä vastoin hyödykkeet vievät plussalle, hiilinielu katsotaan eduksi ja turve luokitellaan fossiiliseksi jne. Mitä sitten on tuo jonkin aikaa metsänhoidossa. Noin yleisesti, vielä tälläkin hetkellä on julkilausuman aikaisia metsiä peitteisen metsänhoidon (jk) piirissä, joilla kasvatus jatkuu edelleen. Uudistuvat luontaisesti ja olikohan este olemassa, jos jossain vaiheessa uudistetaan avovaiheen kautta. Pitäisin kyseenalaisena tuota ”jonkin aikaa”, harsintana uusiutumattomaan metsään tai liiallisena harsintana. Metsä voidaan pilata ja saattaa metsälain uudistamiskynnyksen lauettua, keinollisen uudistamisen piiriin.
Eiköhän kestoaiheesta ole kysymys ja ajankohtaisesta aiheesta jatkossakin. Paljon voisi auttaa, jos metsälaki tunnistaisi, mistä jk metsänhoidossa on kysymys. Lähtökohtaisesti ei ole kohdillaan tällä hetkellä.
60-70 luvulla ja vielä 70 luvulla, ennen jk sulkua, tehtiin paljon näitä edelleen kasvatettavia monivaiheisia metsiä. Puhdistushakkuilla kunnostettiin ja vaihtoehto oli viranomaisen suositus avohakkuusta ja viljelystä. Vielä 2000 luvulla ennen jk:n vapauttamista ohje oli sama. Ei noudatettu ja hyvä niin, saatiin tuottavia jk metsiä. Pienellä puunmyyntitulolla ja viljelyn kustannuksilla + taimiston ja nuoren metsän hoitokulut, ei kuitata jk metsän tuottoa.
Suorittavalta edelleen malliesimerkki jk metsistä, jotka eivät sitä ole. Ovat pilalle harsittuja uusiutumattomia metsiä, jotka viimeistään tässä vaiheessa siirtyvät jaksottaisen eli keinollisen metsänhoidon piiriin. On rinnastettavissa julkilauman pilalle harsittuihin ja uudistettaviin metsiin. Olen samaa mieltä kanssasi, tällä tavalla metsiä ei pidä hävittää. Uusi metsälaki (2014) tuli voimaan rapiat kymmenen vuotta sitten. Siinä ajassa jk metsiä ei ole ehditty perustamaan, oliko tilastojenkin mukaan vain 2.7 %
Suorittava porras: Olet hyvin kuvannut esim. ensiharvennukset, hoitamattomat ja pilalle riukuuntuneet metsät, joista hyvää ei saa tekemälläkään. Nämä metsät eivät kuitenkaan ole jk metsiä, vaan ovat jaksottaisen metsiä. Samoin tuossa edellä, varttuneet vähäpuustoiset ja taimia vailla olevat metsät. Niitäkin on pidettävä jaksottaisen metsinä, sillä jos luokitusta huomioidaan, eihän jatkuvan kasvatuksen metsä voi olla uusiutumaton jaksottaisen metsä. Vaan on pidettävä jaksottaisen metsänä ja toimittava sen mukaisesti. Jk metsät ovat erikseen ja määräytyvät tietyn uusiutumispotentiaalin mukaisesti. Tuskin rajoituvat vain turvemaille, vaan on yleinen hoitomuoto myös kivennäismailla.
Muistia voi kilpailuttaa vaikka kakkaran kanssa. Kakkarassa muisti on tallella ja ulottuu hyvinkin julkilausumaan asti ja vielä sen taakse. Hoidon menetelmät voi myös kilpailuttaa, ne olivat jo 50 luvulla olemassa. Ajettiin kyllä hevosella ja ensimmäiset metsäkoneet tulivat vasta 60 luvulla. Siihen aikaan Mera ohjelmat olivat voimissaan ja metsänhoito oli mallillaan. Pyrittiin liiallisesta harsinnasta eroon, mutta myös peitteinen metsänhoito oli vahvasti mukana. Menetelmien sisäänajo oli hyvässä vaiheessa, mutta sattuneesta syystä tilanne jäi junnaamaan ja peitteisen metsänhoidon (jk) sisäänajo hiipui. Nyt pitkältä takamatkalta sitä yritetään uudestaan. Ja väittäisin viimeistään reivin aikaan, sillä haitallinen harsintakulttuuri on palaamassa takaisin Suomalaiseen metsänhoitoon.
