Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset

Tuossa edellä mahtaa olla perää. Luonnostaan ennallistuvat suot, kuten rämeet, ovat palautuneet tai ovat palautumassa luonnontilaan. Ojat ovat kasvaneet umpeen ja marjasato, kuten lakka ja karpalo tuottavat jälleen satoa myös Keski-Suomessa. Tällaiset luonnostaan luonnontilaan palautuneet suot näkyvät hyvin (harsuuntuneet alueet) ilmakuvissa. Ehkä tärkein seikka on olla puuttumatta suovesiin, eli humuspitoisten vesien laskemiseen vesistöihin. Nyt kun myös vesistöjen tila on paranemassa, voi olla paikallaan, olla puuttumatta myöskään ennallistamisen jälkitöihin. Purkaumia saadaan aikaiseksi joka tapauksessa ja se ei ole hyväksi luonnolle. Ennallistettavat suot ennallistuvat kyllä itsestään luonnontilaan. Virtaavat suot, kuten ojat ja purot ovat erikseen, ennallistuvat nekin, mutta ehkä luonnontilaisiin virtaamiin rinnastettavasti ja eivät ole siinä määrin haitallisia.

Olen pitänyt, että mittausohjesääntö, laki puutavaran mittauksesta, on ostajaa ja myyjää sitova. Tarkoittaako tämä sitä, että sopimusurakoitsija hyväksytään mittaamaan omalla kalustolla ja omista metsistään puuta yhtiölle, mutta metsänomistajalta tämä mahdollisuus torjutaan. Metsänomistaja pakotetaan hyväksymään vaihtoehtoinen mittaus- ja kauppatapa. Toisaalta kilpailuviranomainen torjuu ostokiellon.

Omissa puukaupoissani tein hankintakauppaa ostopalveluna ja olisin kovin mielelläni käyttänyt yhtiön sopimusurakoitsijaa. Se kuitenkin torjuttiin, näin toteutui myös Mhy:n osalta. Oli tyytyminen vaihtoehtoiseen mittaus- ja kauppatapaan. Toteutuuko tässä metsänomistajan syrjintä, puunmyyjää ei hyväksytä noudattamaan ostajaa ja myyjää sitovaa mittaustapaa.

Tuskin kannattaa panikoida hankintakauppaa, on paljon metsänomistajia jotka myyvät puunsa hankintakaupalla. Tarkoittaa myös samaa logistiikkaa ja laadun tarkkailua kuin pystykaupassa. Huono puoli on, että yhtiöt eivät lupaa sopimusurakoitsijaa metsänomistajan suorille hankintakaupoille, sitä ei tee myöskään Mhy. Siitäkin huolimatta etunsa on myös hankintakaupassa. Vapailla markkinoilla metsänomistaja menettää suoran pääsyn yhtiön logistiikkaan ja laadun tarkkailuun, mutta yhtiöt myös ostavat puuta, jos sitä on tarjolla. Olisiko jotain sanomista kilpailuviranomaisella tai alv. sekoilulla pystykaupassa?

Ei rahana mutta tulonsiirtoina, työtä toimeliaisuutta ja hyvinvointia, voidaan kuitata yhteiskuntahyvää vaikka puujalasta. Onhan mo. elinkeinotoiminnasta jäljellä vielä 7 %.   Pääomasta on verotettava ja hyvinvoinnista velkarahalla ja sekään kun ei riitä, uskotaan hölmöläisten automaattiin.

Muutaman vuosikymmenen aikajakso on jo aika hyvä määrittämään kannattavuuden. Usein siihen riittää jo muutama vuosi. Tuleeko tuplat tai onko tuotto sijoitettuun pääomaan nähden kolmin- nelinkertainen. Usein on ja tinkimättä yhtään metsänhoidosta. Siihen mutu tuntuma riittää hyvin ja se, minkä laiseen pääomaan on sijoittamassa. Yleensä metsät ovat valmiiksi putsattuja ja kieltämättä, siihen uusi metsälaki antoi tuntuvan suosituksen. Tavan metsänomistaja voi tietenkin laskeskella, mutta onko se vaivan arvoista. Puukaupassa ja metsänhoidossa on paljon erilaisia vaihtoehtoja (muuttujia), voi mennä myös sen mukaan mikä hyvälle tuntuu ja se on yleensä se paras vaihtoehto.