Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Vaikeusia on ollut kirjautumisessa, ylläpito kertoo muutostöistä ja ohi menevästä haitasta.
Puukauppa oli vielä 60-70 luvulla tasapainossa. On tällä hetkellä yksityismetsissä ja hankintakaupan osalta 7 % ja siitä Mhy:n korjuupalvelun osuutta kerrotaan olevan valtaosa. Mistä muusta tämä kertoo kuin metsänomistajien kilpailuaseman heikkoudesta. Aito kilpailu ei korjaudu pystykaupalla, siihen tarvitaan muita toimenpiteitä, esim. kilpailuttamalla puukauppaa hankintakaupalla tai puuttumalla puukaupan monopoliasemaan.
Eihän metsänomistaja ole ollut puuntoimittajana päätoimija koskaan, ei edes vuosikymmeninä, jolloin puukauppa oli vielä tasapainossa. Nyt kartellien vuosikymmeninä, voisiko pimeys olla vallitseva? On paljon metsänomistajia, jotka hoitavat puukauppansa ja metsänsä omana toimialana.
Metsänomistaja on yhdenvertainen puuntoimittaja siinä kuin yhtiöiden ”metsäosastot”. Oliko käytännössä? Sitä voi jokainen pohtia esim. Kilpailu- ja kuluttajaviraston ratkaisusta 12.7.2000. ”Pysty- ja hankintakauppa raakapuun markkinoilla”.
On siihen yhtiön kirjanpidon päälle laskettava metsänomistajan omat tuotot. Mehtäukolle olen vastannut. Teollisuus on oikeutettu, mutta niin on myös metsänomistaja. Myöskään yhtiön metsäosasto ei omista yhtään mitään.
Tilastojenkin mukaan tukkipuusta yli 60 % on hieskoivua.
Sitähän se on metsäyhtiöiden monopoli puunhankinnassa. Siihen metsänomistajat ovat valitettavasti tyytyneet, maksavat kaikesta puunhankintaan liittyvästä palvelusta. Metsät on siinä mielessä kansallistettu ja onhan se teollisuuden ja yhteiskunnan kannalta edellinen ja tuottava tapa hoitaa puuhuolto.
On sitä myös metsänomistajan kannalta, jos metsänomistaja laittaa tuotot samaan koriin teollisuuden kanssa. Periaatteessa kilpailutus on tehty myös metsänomistajan puolesta. Samat tuotot ovat vartomassa myös metsänomistajaa ja aina voi harjoittaa kehitystoimintaa. On niitä vielä metsänomistajia ja on myös suurmetsänomistajia, jotka hoitavat metsien elikeinotoiminnan oman kirjanpidon kautta.
Tuskin kuitenkaan hankintakauppaa on syytä vähätellä tai kuvata jonkinlaisena huonojen aikojen ylimenokautena. Vähänkö viime aikoina on kiinnitetty huomiota pystykaupan, korjuun ja metsänhoidon ongelmiin. Yksi ratkaisu tähän robleemaan on esim. tekemällä hankintakauppaa.
Hankintahakkuiden urakointi metsänomistajan piikkiin on vaihtoehto. Sillä on puolensa ja väitän, työllistävä vaikutus on taattu. Asiakaskunta on helposti saavutettavissa. Ns. pystykaupan edut on saavutettavissa myös hankintakaupassa ja puukauppaa korjuuta ja metsänhoitoa voidaan tarkastella aika paljonkin eri lähtökohdista.
On niitä vielä ammattitaitoisia metsureita ja on vielä laatupuun kasvattajia ja on vähin vielä ostajia. Vähissä ovat, mutta tuskin kannattaa Jessenkään metsänhoitoa aliarvioida. On erilaisia tapoja kasvattaa laatupuuta, puute voi olla enemmänkin siitä laatupuusta. Metsänhoito on kanavoitunut toiseen suuntaan ja päähuomio on muussa kuin laatupuun kasvattamisessa. Laatutyviä on vähän tarjolla nykyisissä metsissä ja paljon siitäkin vähästä kanavoituu ostajan linjastoilla. Saksan laadun ostajista on puutetta, ennen aikaan niitä vielä oli ja sen aikaiset ostajat kertoivat. Parasta koivutyveä löytyy sekametsistä.
Eiköhän lakirajoissa ole se pihvi ja vääränlaisessa lähestymiskulmassa jk metsänhoitoon . Ei niillä jotka metsänhoidon hallitsevat, kuten Perko ja AC jne, mutta noin yleisesti. Korjuussa ja nimen omaan jaksottaisen korjuussa, käytetään lain sallimaa jk porsaanreikää hyväksi. Kuten AJ tuossa opastaa.