Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Tuntematta tarkenmmin sertifiointia, sen paremmin kuin metsälakiakaan. Sellainen kutina kuitenkin jää, että metsälakia olisi syytä muuttaa. Sertin osalta voi menettää markkinan, mutta metsälain osalta menetys voi olla astetta vaikeampi. Tunnusmerkit osoittavat alaspäin. Olisiko syytä laittaa sulkua metsien hävittämiselle?
Lakia avattiin ns. jatkuvalle kasvatukselle ja onhan siitä ollut seurausta hiilen sitomisen ja puun tuoton osalta. Metsien kasvu kääntyi laskuun. Toisaalta kovat on paineet myös klusterin sisällä ja yhteiskunnassa kakun jakamisen osalta. Väheksyä ei myöskään voi kaiken kattavia metsäsertifiointiohjeita metsien hoidon ja käytön osalta.
Näin se menee sopimusyhteiskunnassa, jossa alkutuottaja ei ole edes neuvotteleva osapuoli. On tarkoituhakuista ja keskittämiseen tähtäävää politiikkaa kaupunkeihin, jossa maaseutua voidaan pitää huonona maaseutuna, jos ei elätä kymmentä kaupunkilaista. Yhteiskuntahyvää on haettu ja haetaan alkutuotannosta, siinä on vaan se huono puoli, että sillä alkutuottajalla jää luu käteen.
Yhteiskunta voi hyvin, niin ainakin väitetään. Tiedä sitten mitä on ”vieraalla” pääomalla eläminen, kun velkapääomakaan ei riitä. Punapääoma ottaa sieltä mistä saadaan, tässä tapauksessa alkutuotannosta. Maataloudessa mennään vielä niillä rajoilla, omilla pääomilla ja tuotantotiloilla, mutta metsätalous alkaa olla kypsää, ”kansallistettua” omaisuutta.
Pääomakadosta ja rakenteellisen edun puutteesta se on tavan metsänomistajalla, ei taida riittää enää pääelinkeinoksi, sivuelinkeinona vielä menee. Kovin on vähenemään päin metsänomistajat, joilla puukauppa, korjuu (moto) ja metsien hoito toteutuu omista lähtökohdista. Mieluummin maksetaan palveluista ja onhan se alan liikevaihdon tai tuoton kannalta (puunhinta) huono asia. Metsäomaisuus ja siihen liittyvä yrittäjyys menee hyvää vauhtia uusjakoon. Metsänomistajalla on vielä laskutettavaa -puu, mutta sekin on kierrätettävää ja kierrätetään monen ”tukun” kautta, niin kuin yhteiskunnassa on tapana. Puujalassa riittää laskutettavaa.
Pystykaupassakin on maksettu jk puusta yli avohintojen ja korjuu ei ole miinusmerkkinen. Se siitä, tuskin Puukin jaksollisen paremmuutta esitetyillä laskelmilla voidaan osoittaa?
Kompensaatiomarkkina hiilen sitomiseksi on outo. Metsän kiertoajan pidentäminen ehdotetaan kytkettäväksi suojeluun. Eiköhän kiertoajan pidentäminen kuulu ihan normaaliin metsänhoitoon. Lisää tuottoa ja lisää metsän hiilinielua. Jos hiilinielusta maksetaan, se on ylimääräistä, mutta tuskin kuitenkaan sillä perusteella jk metsänhoitoa voidaan kytkeä suojeluun?
Mm. näistä asioista kerrotaan Timo Pukkalan julkitulossa, ei vaan kuvia, myös kuusen alikasvoksista.
Virossa tehdään tienvarsikauppaa, siellä pystykauppa ei ole käytössä. Ei taida olla ristiriitaa myöskään metsänhoitotapojen välillä. Kuka sen määrittelee (Suomessa) tienvarressa, minkä hoitomuodon puusta on kysymys ja nähdään vielä tarpeelliseksi (meillä) tehdä vertailevaa kustannuslaskentaa hoitomuotojen välillä ???
Jees, kulut ovat pystykaupassa, palveluissa joista maksetaan. Sitä vastoin hankintakauppa antaa hyvän kontrollin puukauppaan ja metsänhoitoon. Hankintakauppaa käydään kilpailuasetelmassa pystykaupan kuluja ja metsänhoitoa vastaan. Suosittelen.
Saahan sitä seurata vaikka (kuten) piru raamattua, puunhintataulukko tuolla yläpalkissa. Ei ole mikään puunhintataulukko, vaan taulukko toteutuneista puukaupoista. Ei tee oikeutta hankintakaupalle, ei ole myöskään taulukko jk puulle, on hankintalisän osalta mitä on, tukin osalta jopa miinusmerkkinen. Voidaan verrata vaikka kartelliin, jos sitä noudatetaan. Hankintakaupassa saavutettavat edut ja hankintalisät määräytyvät puukaupassa.
Niin väitetään korkeammista korjuun kustannuksista ja alemmasta puun hinnasta. Ne ovat väittämiä, sillä peitteisessä metsänhoidossa tuotetaan pääasiassa tukkia ja niistä maksetaan, niin myös korjuussa. Tuplien puolelle kallistuu myös Arvometsän esimerkissä. Säästyy viljelyn ja hoidon, vielä nuoren metsän hoidon kustannuksista. Tuplista voidaan puhua, sillä varttuneiden metsien hoitovaste on merkittävä. Myös kauppatavalla on merkitystä, on metsänomistajia, jotka tekevät vain toimituskauppaa (hankintakauppa).
Voihan metsänhoitoa verrata vaikka 60 vuoden kiertoon. Eroja saadaan ja vaikutusta on, minkälaisella puustopääomalla metsää kasvatetaan, minkälaista puuta ja minkä hintaista puuta kasvatetaan. Hoitokustannuksilla on myös vaikutusta. Voidaan jatkaa useamman kierron ajan, jos puusto ja kasvupotentiaali säilyy. Tähän ei ole estettä ja tuskin kannattaa pelotella, kokemustietoa peitteisestä metsän kasvatuksesta on. Saadaan hyvillä kavumailla tuplat uudistamisessa ja metsän hoidossa, niin väitän, myös tuotossa ja aina voidaan metsä uudistaa, jos sen tarpeessa on.
