Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Myös isännänlinja on olemassa ja että palkkaa korjuukaluston itse. Korjuu ja kauppatavalla on merkitystä, niin myös metsänhoidolla. Olennaista on, ettei menetetä hakkuu mahdollisuuksia puutteellisen korjuun, olipa se sitten ahneudesta, hoidon puutteesta tai korjuun ennakkovalmisteluista. Niillä on vaikutuksensa ja tili tulee paremmasta hoidosta.
Tällä hetkellä hakataan veromuutoksen 1993-2005, 13 vuoden siirtymäajan jälkeisiä metsiä ja kiistellään metsänhoidosta ja korjuusta. Muistojen hämärään on jäämässä näiden edeltävien pääomavaltaisten metsien hoito, joissa raivaussaha ei ollut se ensijainen hoitoväline. Korjuun kannalta puusto oli harvassa, näkyvyttä oli runsaasti ja puusto oli järeää. Ei voi verrata nykyiseen metsänhoitotapana ja ei nykyistä korjuukalustoa umpeen kasvaneeseen metsänhoitoon. Voi olla, että nykyisessä korjuukalusto on vajaakäytössä.
AJ: Silloin, kun ensiharvennuksella on havaittavissa että valtapuustoa laitetaan pinoon. Metsäkeskuksen esimerkki oli Keski-Suomesta, myös Savossa vastaavia kohteita on runsaasti. Väittäisin valtakunnan tasolla olevan. Tehdään vahinkoa metsille ja myös metsäkeskustelulle, sillä ensiharvennusten harsiminen on jaksottaista metsänhoitoa, mutta mielletään ”vapaan tyylin” metsän käsittelyksi. Metsäyhtiöt omissa metsissään noudattavat tiukkaa ensiharvennuskuria ja esim. SE ostopuolella samoin.
AJ: Ei ole vielä harkittu tavoite ensiharvennuksilla. Nimenomaan poimintahakkuita ensiharvennuksilla on tehty ja on niin muodoin rinnastettavissa jk kohteisiin. Sitä ensiharvennuskohteet eivät vielä ole. On toteutettu harsintaa nuoressa kehittyvässä metsässä, joka metsän kehittymisen kannalta on kohtalokasta.
Oli tarkoitus taimistojen vapauttamisen lisäksi todeta myös nuoret kehityskelpoiset metsät, mutta en uskaltanut sitä tehdä, koska ensiharvennuksen tuloksista on kovin huonot tulokset olemassa. Peesataan metsälain suosituksia jo ensiharvennuksilla, joka on metsien kehittymisen kannalta kohtalokasta. Jätetään huonolaatuista ja alemman latvuskerroksen puustoa kasvamaan ja listitään valtapuusto tai kohtuuton määrä valtapuustoa pinoon. Tämä ei ole peitteistä metsänhoitoa, tai voidaan sitä myös sellaisena, metsälain sallimissa rajoissa pitää.
Käyntikertoja tulee pakostakin ennen kuin metsä saadaan vakiintuneeksi. Sen jälkeen peitteisessä vakiintuneessa metsässä vesakoituminen ja pintakasvillisuus kestää hallinnassa. Liika avaaminen tai metsän harvaksi hakkaaminen ei sitä tee. Kannattaako luontaisessa uudistamisessa metsän peittoa mennä liikaa avaamaan, jos edellytyksiä taimettumiselle ei ole. Eihän Timppakaan sitä tee, tai jos niin toimii, varmistaa muilla keinoin taimiston syntymisen.
Mitä sitten tulee tähän luontaiseen uudistamiseen, toimii paremminkin niin päin. Peitteisten vakiintuneiden metsien alle muodostuneet kehityskelpoiset taimistot vapautetaan metsän kasvulle.
Samaa mieltä, mutta myös peesaan mielelläni. Timppa pääset mäntymaillasi vähemmällä tamppaamisella. Omalta kohdaltani olen kyllästynyt tamppaamiseen ja otan peitteisen vaihtoehdon käyttöön aina kun se on mahdollista. Ja annan ns. luonnon kynnysarvon hoitaa tamppauksen. Näin kerrot myös täystiheinä ja pitemmillä kiertoajoilla hoitavasi metsiäsi. Päästään samaan, kun viljellyt metsät saadaan kasvu ja tuotto vaiheeseen.
Kukapa sitä omaansa moittisi, tekee sitä mihin on opetettu. Jaksollista hyvinkin 50-70 vuoden ajalta. Harvoilla on kokemusta tuon ajan takaa, hyvin ovat kelvanneet sen ajan metsät ja vielä jaksottaisen metsinä säännösteltyinä pinoon. Nyt ei enää säännöstellä, metsät pusikoituvat ja metsien tuotto/kasvu on todettu laskeneen.
Mitä enemmän avohakataan, viljellään ja maata muokataan, sitä enemmän pusikoituminen ja pintakasvillisuus muodostuu esteeksi. Pusikoituminen valtaa uudistamisen jälkeiset metsät, hallussa pitoon ei riitä 1-4 hoitokertaa, ei kemerat. Yhsinkertaisesti kapasiteetti ei vaan riitä joka paikkaan ja ollaan valmiit luovuttamaan metsänhoidosta. Toisaalta toisessa ääripäässä jopa kehuskellaan kemeroilla.
Tilanne on vaarallinen, Venäläisellä on pyrkimyksiä, on myös suurvaltapyrkimyksiä maailman merille. Ukrainan kautta on nyt toteutumassa; Krim, Mustanmeren rannikko, Asovan meri, niiden satamakaupungit ja kulkuyhteydet on vallattu. Bosporin salmi Turkissa aiheuttaa jännitteitä. Erdogan istuu siellä kirstun päällä. Miten on Pietarista yhteydet Itämerelle ja edelleen maailman merille. Valloitti aikoinaan Petsamon Suomelta ja suunnitteli Afganistanin sodan aikana kulkuyhteyksiä Intian valtamerelle, josta sitten luopui.
Samaan suuntaan kuin Metsuri motokuski, olen valmis jopa kärjistäen. En halua puuttua tapaan, miten tällä hetkellä metsiä hoidetaan, mutta ajatuksia ja myös kokemukseen perustuvia. Metsistä joita on vielä vähän jäljellä. Jos haen yhdenvertaisuutta näistä keskusteluista, niin lähinnä RR toteuttaa hoitotavoista riippumatonta metsänhoitoa ja Perkolla on omansa, niin otaksun.
Eihän ennen jk sulkua edes tunnettu erikseen jaksottaista ja jatkuvaa kasvatusta. Hoidettiin metsää sen mukaan mitä vastaan tuli. Kaikkea sitä, mitä näissä nykyisin eriytetyissä hoitomuodoissa vastaan tulee ja sopivat samaan metsään, ilman mitään erillään pitämistä tai eriyttämistä. AJ: Jos nyt kertoisin, mitä tarkoitan, heti käydään pilkkomaan ja eriyttämään.
Tietenkin nykyinen logistiikka asettaa haasteen, mutta ei ole syytä uskoa myöskään siihen, että Suomen metsien hoidossa viljelymetsätalous on se ainut ratkaisu metsien hoitoon, kyllä siihen molempia tarvitaan.
