Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Kysymyshän ei ole joko tai vaihtoehdosta vaan molemmista. Molempia, vaikka hoitomuodot jostain syystä pidetään erillään. Hoidetuista metsistä on joka tapuksessa kysymys ja vapaamatkustajia ei siinä mielessä ole. Missä määrin metsänhoidon hallinnointi sitten rajoittaa, metsänhoidon tuet, hoidon ohjeet, tilastointi, hintataulukot(?) jne. Ei vaikuta kovin edistykselliseltä, jos samassa metsässä toteutetaan kahta erillistä metsänhoidon menetelmää. Tai toista suositellaan vain lähtökohtaisesti suojelua vaativiin kohteisiin tai virkistysalueille. Toki suojelun näkökohdat on otettava huomioon, mutta kuitenkin niin, ettei häiritse muuta metsänhoitoa.
Epäilen, että mehtäukolla olisi käsitystä jk metsänhoidosta, ei voi kokeilujensa perusteellakaan sitä osoittaa. Esiintyy täällä jk asiantuntijana?
Mehtäukko kestää vaan siellä tallintakusissa, kun parempaakaan ei ole esitettäväksi. Tuollaiseen Visan 11 kuutioon päästään myös todellisessa lihotettavassa jk tukkimetsässä
Arvometsän vaihtoehto on riittävä esimerkki jatkuvan kasvatuksen tuotoksi. Tuottaa siinä kuin jaksollinen metsä, joka (jk) Kujalan laskelmassa on saatu tuottavammaksi. Ei voi verrata tuottamattomiin laskelmiin, joita niitäkin on täällä esitetty.
Tietää sen taloudesta miten siinä käy, jos tehdään uusiutumatonta jk metsää pystymetsään ja vielä lakirajoille. AJ: ”Ei siinä mitään, sitten voi aina tehdä avohakkuun”. Huonosti siinä käy ja toimitaan vielä metsänhoidon suositusten mukaisesti. Pilataan metsää, joka osoittautuu sitten uusiutumiskelvottomaksi, on avohakattava ja uudistettava. Mutta näinhän toimitaan, taimistot ja alusmetsä ovat korjuun esteenä. Tilanne on jollain tavalla epätodellinen, toimitaan puuhuollon hyväksi. Ennen aikaan, kun peitteistä metsänhoitoa vielä harrastetiin, pienaukkoja tehtiin ja metsiä väljennettiin vain kasvun, mutta myös taimistojen ja nuoren metsän vapauttamiseksi. Uusiutumattomat metsät uudistettiin keinollisesti.
Näkemyseroa ei ole uuden metsälain jk sovelluksesta ja jaksottaisen nuorien metsien hoitamattomuudesta.
Kaukana ollaan metsänhoidossa jos katsotaan, että jk soveltuu vain erikoiskohteisiin ja soveltuu vain metsänomistajille, joilla ei ole taloudellista eikä jatkuvuuteen perustuvaa tarvetta metsiinsä. Miten tuo sopii perusteluksi, kun jk on metsänhoidon tavoista se vaativampi ja enemmän sitoutumista vaativa. Onko tuo jotain kevytmielistä heittoja.
Toimituskaupalla on puolensa, ei ole ylimääräisiä välikäsiä hintaneuvotteluissa ei myöskään korjuussa. Voi myydä puunsa suoraan toimijalle ja hoitaa korjuun haluamallaan tavalla. Tietää jk korjuun olevan hallinnassa, joka nykyisessä puukaupan ja korjuun tilanteessa ei aina ole toteutumassa.
Ei auta todistelut, mehtäukko on oikeassa siinä, että on ainakin yksi yhtiö näistä suurista, joka hoitaa oston ja korjuun harvennushinnoilla. Se on valitettavaa, mutta avaa markkinan toisaalle. Tukista on puutetta ja on yhtiöitä, jotka hyvistä jk leimikoista myös maksavat. Ja aina puukauppa kannattaa hoitaa toimituskauppana.
Jk:n tuottoa ei lasketa niistä alemmista puun hinnoista ja tuotoista tai kalliimmista korjuun kustannuksista. Kieltämättä saadaan laskennallisesti edullisia, ja vieläpä omaa metsähoidon idelogiaa suosivia tuloksia. Jk yltää samoihin tuottoihin, hoidon kustannuksilla ja arvokasvulla mitattuna jopa reilusti yli. On vähän sama asia kuin autokaupassa, kummasti alkaa auto vaikuttamaan edulliselta, jos verrataan sitä naapurin autokaupan hintoihin.