Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Kaikki voittavat, kun haitallisten valumien pääsy vesistöihin estetään. Avohakkuut ovat yleensä soistuvia (paikasta riippuen voimakkaasti vettyviä) ja vesistöjä kuormittavia alueita. Olikohan sillä väliä, tehdäänkö avohakkuu kivennäismaalla tai ojitetuilla soilla. Valumia tulee joka tapauksessa. Aina kun maanpinta rikotaan, kiintoaineet lähtevät liikkeelle ja vedet on ohjattava jonnekin, ei vesistöihin. On ennallistettava (niin kuin palstalla on kerrottu), voidaan käyttää esim. soita suodattimena ja puustoa haihduttimena. Suosittava jatkuvapeitteistä metsänhoitoa ja vältettävä tarpeettomia avohakkuita. Tuskin lain tarkoittamat suojakaistat riittävät estämään valumavesien pääsyn vesistöihin.
Tuskin kannattaa ainakaan vähätellä turpeen noston ilmastovaikutuksia. Havaintoja turpeen nostossa käytettävien imuvaunujen taivaalle nostattamista turvepatsaista on, havaintoja on myös Rautalammin Rastunsuolta. Näkyvät tyynellä säällä kymmenien kilometrien päähän. Samoin on havaintoja järvien seliltä laskeuman aiheuttamista turvekalvoista ja tuulen rannoille ajamista turvemassoista. Ei enää havaintoja ainakaan kummeneen vuoteen, kun turvetuotanto on lopetettu. Näkyy myös vesistöjen seurantatuloksista (Rautalammin reitti) ja käytännössä vesistön huomattavasti paremmasta tilasta.
Turvetuotantoalueet ovat olleet pahoja vesistöjen pilaajia. Vesien juoksutus turpeen tuotantoalueilta ja ennen muuta turpeen nosto ilmalaskeuman kautta. Turpeen nosto imuvaunuilla puhaltaa humuksen taivaalle ja laskeuma pilaa (on pilannut) laajasti vesistöjä ja jopa reittivesiä. Siitä on kokemuksia ja nyt kun turpeen nosto on päättynyt, luonto ennallistaa ja ei tarvitse tehdä mitään. Vesistöt puhdistuvat ja ovat palautumassa entiseen olotilaansa (kirkauteensa). Metsäojituksen puolella nimimerkki Kurki esittää hyvän ohjeen: ”on vältettävä sammaloituneiden pintojen rikkomista”. Ja tarkoittaa, aina kun pintaa rikotaan, kiintoaine lähtee liikkeelle. Siitä syystä humusvesien pääsy vesistöihin on estettävä ja tullaan tavalla tai toisella estämään. Koskee myös avohakkuualueita ja maanpinnan rikkomista. Avohakkuualueet ovat nopeasti vettyviä alueita, johon ongelmaan peitteinen metsänhoito on hyvä vaihtoehto. Näin metsissä, luonto toimii ennallistajana ja hyvistä hoitotoimenpiteistä on hyötyä. Vesistöt ennallistuvat ja kirkastuvat.
Halpatyövoimaa on käytetty laajasti ja onko enää niin halpaa vierastyövoimakaan? Vaaditaan sopimuksen mukaiset korvaukset. Samaan aikaan sopimusyhteiskunta elättää kotimaisen reservin luukulta, ilman vastinetta ja täysin elanto- ja ylläpitokustannuksin. Solidaarisuutta vai mitä on, mutta on tainnut kotimainen työvoima veltostua jo vuosikymmeniä ja nauttii ”hyvinvoinnista”. Eihän vierastyövoiman käyttöön ole pakkoa ja ei taida olla velvoitetta. On hyvinkin kotikutoista elikeinopolitiikkaa ja joskus toteutuneiden lihavien vuosien palauttelua?
Alijäämien puolelle menee metsätaloudessakin. Metsiä on aina käytetty hyväksi yhteiskunnassa. Paljon on metsien ”uudistamistarvetta” tällä hetkellä. Metsät uudistetaan, jos ei kerralla, niin ainakin lähitulevaisuudessa. Laki sen sallii ja tukee tämän suuntaista toimintaa. Ei sanktioita liialliselle metsän hakkuulle, ei sanktioita hoidon puutteessa oleville metsille. Jos tehotuotannossa hoidettavana on valtakunnan metsät, onhan se paljon. Tiukempi metsänhoidon ohjaus auttaisi, niin myös puuhuollossa ja suojelussa. Hyvä vastine olisi tämäkin.
Yli 50 vuoden sulku metsänhoidossa ei riittänyt, jatkuva kasvatus sallitaan tällä hetkellä, mutta käytännössä sulku jatkuu edelleen. Hoitomuotona jatkuva kasvatus ohjataan erilaisiin suojelun, ympäristön ja suometsänhoidon hankkeisiin, tuetaan sitä kautta ja talousmetsiin tukea ei makseta. Tämä on metsänhoidon kannalta valitettavaa, vaihtoehtoinen metsänhoito ohjataan suojelulle. Talousmetsät vaaditaan tehotuotannolle ja sen vastapainoksi on suojeltava. Eikö talousmetsissä voida liennyttää ja hakea tasapainoa sitä kautta? On ehkä se normaali reitti saada metsänhoito tasapainoon.
Vanhoja metsiä suojellaan ja jk metsänhoitoa ohjataan ja tuetaan erilaisilla suojelun, ympäristön ja suometsänhoidon hankkeilla. Luulisi myös jatkuvan kasvatuksen olevan tervettä metsänhoitoa, että hoitomuodolle voitaisiin maksaa tukea talousmetsistä? Jk metsänhoidon pitäisi olla toimivaltaista kaikkialla talousmetsissä.
Se on virhe, jos jk metsänhoito luokitellaan kokonaisuuden kannalta tuottamattomaksi ja luokitellaan jonkun muun arvon, kuten luonnonsuojelun hyväksi, suojelu ja virkistysalueiksi. Sellaista näyttöä tehokkuuden ja tuottavuuden kannalta tuskin on. On paremminkin vääristä lähtökohdista toteutuvaa jk metsänhoitoa, jota sovelletaan myös muuhun metsänhoitoon. Ja hyvinkin vajaatuottoisin tuloksin. Siitä täällä paasataan?
Hehtaarikorvaus ei ainakaan ole ohjaamassa tukirahoja suuntaan tai toiseen. Näin voidaan sanoa, sillä ns. ”passiivitilat” eivät ole tuen piirissä, sitä ei ole myöskään jk metsänhoito. Näin peitteistä metsänhoitoa ohjataan jopa suojelun piiriin ja onhan tuo aika uskomatonta, että toivotaan lisäämään vielä omavalvontaa? Tällä hetkellä tukirahat menevät aktiivitiloille ja on aika huonosti perusteltua, että ns. luontaisen metsänhoidon aktiviteetti hoidetaan sitä kautta. Tukirahat ohjataan jaksottaisen kautta, niin myös ”luontainen” metsänhoito ja peitteinen metsänhoito pidetään sulkutilillä. Metsänhoidon ohjaukseen tulee kiinnittää huomiota.
