Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Välttääkseen jk metsän taantumisen ja hoidon yksipuolistumisen, onhan jk metsä aika-ajoin uudistettava. Tekee vaan hyvää jk metsälle, saadaan uutta alkua, puulajin vaitoa, sekametsiä ja kuusettuminen ehtii myöhemminkin.
Pienaukot ja jäävän metsän harsiminen (jopa lakirajat), on tietenkin sen hetkisen tuoton kannalta hyvä, mutta voi myös hoitotapana lisätä metsien taantumaa ja on niin muodoin vähentämässä metsien tuottoa. Siinä mielessä pääomavaltainen metsänhoito puolustaa paikkaansa, sopii kaikenlaisille metsille ja hoitotavasta riippumatta. (Pitkäkierto/Lyhytkierto)
Muistaakseni Visan Jk vertailu oli kuusen suojuspuilla uudistamiseen liittyvä, jossa taimettuminen ja metsän kehitys muodostuivat puutteelliseksi. Ei siis varsinaisesti jk metsän kasvatukseen liittyvä. Vedotaan myös monella muulla tavalla. Tuskin tallintakuset ja nököset auttavat tai avohakkuuton vaihtoehto. Sekään ei ole laissa kielletty, mutta jos metsä ei ota uudistuakseen, onhan se uudistettava. Siitä on taas hyötyä metsän kasvatuksessa. On hyödyksi myös Jk metsän kasvatuksessa.
Jk metsänhoitoa voi toteuttaa monin eri tavoin. Timpan prosentteja ja jaksottaisen tuottoja suhteessa jatkuvaan, en voi vahvistaa. Ovat olettamusten varassa ja perustuvat jk metsiin, joita Timpallakaan ei ole.
Jk metsät eivät ole sen heikompia tuoton, kustannusten kuin puun hintojen osalta. Perustelen tätä pitkällä kierrolla ja pääomavaltaisella metsän hoidolla. Hoitotöiden osalta menee yksiin jaksottaisen kanssa, pääomavaltaisissa metsissä hoitotöitä on huomattavasti vähemmän.
Aina on kannattavuuteen vaikuttavia tekijöitä, se ei kuitenkaan ole vielä laskelma. Tällä hetkellä ongelma on metsien pusikoituminen ja nuorien metsien korkeat hoidon kustannukset, jota (kustannusrasite) kompensoidaan kemeralla. Nämäkään uhraukset eivät ole riittäviä, hoidon rästit ovat merkittävät ja rasitteeksi jää vielä kokonaan hoitamattomiksi jäävät metsät. Kysymys on isosta kustannuserästä, se rajoittaa tulevaa tuottoa ja esillä olleista hoitovirheistä puhumattakaan.
En malta olla heittämättä tähän muutaman kerran esillä olleen kynnysarvon, jota ongelmaa, niin väitän, hoidetuissa ja metsän kasvulle sulkeutuneissa metsissä ei ole. Tällainen metsä voi olla jaksottainen metsä ja samoilla kriteereillä se voi olla myös jk metsä.
Eli miten siihen päästään, suuremmilla puustopääomilla voidaan ylittää vesakoitumisen kynnysarvo. Se ei ole vielä taimisto, vaan pian nuoren metsän hoidon jälkeen kasvuunsa lähtevä nuori metsä. Säästetään paljon riippumatta siitä, oliko jaksollista tai jatkuvaa ja saadaan potkua metsän kasvulle.
Hieskoivu on arvokasta puuta suojeluun käytettynä, on arvokasta myös ainespuuna. Metsäalasta rauduskoivulle sopivaa on korkeintaan puolet ja voi jäädä kolmannekseen. Vaikuttaa melkein koivuvihalle, jos hieskoivulla ei nähdä arvoa kuin suojelutarkoituksessa. Hieskoivu on vielä helppo torjua, taimistovaiheessa raivataan pois ja hieskoivu valopuuna ei ole kehittymässä sen jälkeen metsän kasvatusvaiheessa. Soveltuu huonosti Jk metsän kasvatukseen samasta syystä.
Täytyy muistuttaa, ettei pääse unohtumaan. Olen pitänyt, että tehdashinnat ovat puunmyyjän rahaa ja sen mukaisesti toimituskaupassa omistus ja vähennysoikeus säilyy puunmyyjällä. Sitä vastoin pystykaupassa omistusoikeus siirtyy kannolta yhtiölle, mutta ei kuitenkaan korjuun osalta, sillä korjuun kustannukset vähennetään puunhinnasta.
Kysymys on tulonsiirrosta, jolla hyvitetään pystykauppaa ja on esimerkin, korjuun alvin palautuksen osalta 3,5 eur/m3. On tulonsiirtona vähäinen ja toimii puunmyyjän kannalta väärään suuntaan. Olisi palautuksena kuitenkin rahaa ja on siihen nähden, jos markkina toimisi tasapainossa (esim. 50/50). Olisi tulonsiirrot aivan toista luokkaa ja näkyisi toimituspuun hinnoissa.
