Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
En ole ominut oikeudetonta tuottoa – päinvastoin, olen siitä kertonut. Ja mitä jää jäljelle, on esim. mitä edellä on kerrottu. Jk metsänhoidon vertailukelpoisesta tuotosta ja kestämättömistä vertailuista, joita valitettavasti tehdään.
Jaksottaisen tuoton voi laskea kehitysluokittain ja verrata jk:n vastaavan ajan tuottoon. Niin myös siirtymävaiheen tuoton, joka varsinaisesti ei vielä ole vakiintuneen jk metsän tuottoa. Käytetään kyllä erilaisissa vertailuissa ja tuskin vaihtoehtoisilla tuotoilla voidaan ratkaista tätä metsänhoidon kiistaa?
Tuskin kehitysluokkajakauman mukainen luokitus kuuluu jatkuvaan kasvatukseen. Jos olisi ja pitäisi verrata, menisi se hyvinkin 3 tai 4 kehitysluokkaan. Jopa 4 kehitysluokkaan, kun kysymys on merkittävästä puustopääomasta, ikääntyvästä korjattavasta puustosta, niin myös maltillisesta korjuun poistumasta, tuottavasta puustopääomasta ja tuhoriskistä. Ei oikein jk metsän tuottoa voi verrata taimiaineksen tai välipuuston tuottoon, vaikka niistäkin on huolehdittava. Jk:n puustopääoma voi hyvinkin olla jaksottaisen optimiarvoja vastaava. Eihän jaksottaisen taimikon tai nuoren metsän tuottoa voi verrata optimituotossa olevan jk metsän tuottoon?
Alikasvos elpyy kun sille annetaan tilaa. Eri-ikäismetsän kasvatuksessa kannattaa ja pitää ottaa huomioon myös puustopääomat. Ei ole sillä hoidettu, jos valtapuusto poistetaan ja tilalla ei ole kattavaa kehityskelpoista taimistoa. Metsän tuoton kannalta korjuussa on syytä ottaa huomioon myös kasvatettava tukkipuusto. Sen korjuussa säästettävä osuus voi olla jopa 2/3 osaa ja tietenkin muuhun puustoon kohdistuva hoitohakkuu. Vältetään tuhoriski ja että seuraavassa korjuussa on puuta mistä ottaa. Vanhemman poistettavan puuston korjuu tulisi kohdistaa väli- ja alispuuston kasvuedellytysten huomioon ottamiseen.
On luonnollista, että alikasvoskuuset ovat hitaamman kasvun vaiheessa, mutta toipuvat kun tilaa vapautuu. Vielä joskus edellisellä vuosikymmenellä Metsäkeskus Metsään.fi ohjelmallaan toteutti kyseenalaista metsänhoidon ohjausta. Yhdisteli metsäkuvioita suuremmiksi järkevän kokoisiksi kuvioiksi. Sen ajan hengen mukaisesti, poisti logistiikan ja paremman metsänhoidon toivossa, säästettäviä edelleen kasvatettavia kuvioita. Näihin ei pidä suostua, ei tullut suostuttua ja hyvä niin. Tässäkin nimenomaisessa tapauksessa reilu 10 vuotta on hyvin riittänyt metsän kasvulle, metsä on täyttynyt (tukkia) ja korjuu on ajankohtainen. Metsäkeskuksen vaihtoehto olisi ollut alemmalla puustopääomalla avohakuu ja viljely. Perustettava taimikko olisi nyt hoitokertojen jälkeen aluskasvillisuudesta ja vesakon otteesta vapautunut. Ja eri-ikäismetsälle seuraava korjuu on reilun 10 vuoden kuluttua. Tuskin jää epäselvää metsän tuoton eroista.
Suomalaiset ovat mestareita tuhlaamaan metsänhoidossa, kuin muussakin elämässä. Voihan se olla niinkin, ettei jk suositusten mukainen metsänhoito kiinnosta metsänomistajia. Metsänomistajat ovat valveutuneita ja eivät ole valmiita pilaamaan metsiään. Ja onhan se ymmärrettävä, että julkilausuman määrämittaan harsinta vastaa hyvinkin, nykyistä lakirajoille toteutettavaa harsintaa. Jos kysymys ei ole puuston keskitetystä ja ohjatusta tuottamisesta. Jäämämetsät eivät ole tuottavia.
