Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Aivan, suolle jk:ta ollaan tarjoamassa ja reuna-alueille, suojeluun ja virkistyskäyttöön. On tietenkin etu hoitomuodolle, mutta soveltuu myös kaikkialle talousmetsiin. Metsän tuotto ja logistiikka eivät ole esteenä.
Käydään mieluummin sitä keskustelua täällä ja tekisi mieli sanoa esitetyistä väittämistä, että höpö höpö. Perustelut ovat kestämättömiä ja selvästi taustoiltaan valittuja. Se on hyvää, että tuodaan reilusti esille ja siitä myös voi olla samaa mieltä, että sopii hyvin nykyisen metsälain suositusten mukaiseen metsänhoitoon. Parempaa on luvassa ja niitä vaihtoehtoja mm. tutkimus on esittänyt.
Onhan jk metsässä mentävä uudistamisvaiheen kautta, jos metsä on yli-ikäinen, kuusettuu, tai muusta syystä menettää uusiutumiskykynsä. Mutta ei välttämättä, kuusikkokin voidaan pitää sopivan ikäisenä ja uusiutuvana. Vanhat puut poistetaan ja uusille puille annetaan tilaa. Mäntymailla on parempi valoilmasto tässä mielessä ja pioneeripuulajit (koivu ym.) ovat ensimmäisenä nousemassa aukkoja uudistettaessa. Tehdään sitä puulajivalintaa ja tulevaisuuden sekametsiä. Mosaiikista on kysymys, niin kuin AJ olet kuvannut, mutta ei välttämättä paljaaseen maahan, pienaukossa ja poimintahakkuissa. Niillä toistetaan jaksottaista metsänhoitoa. Hoidetussa jk metsässä voi olla tilanne, on puiseva metsän kohta, jossa tuotetaan puuta ihan kunnolla ja siinä vieressä on harvempi metsän kohta, jolle annetaan tilaa uusiutua. Vuorovaikutus jk metsässä on jatkuva ja se on vallitseva tila. Kasvatetaan runkopuuta ja vapautetaan taimistoja ja nuorta metsää.
Talous korjautuu jo tuplaamalla puustopääomat ja samalla torjutaan taimettumisen estävä aluskasvillisuuden (heinettymisen) roplema. Liian harvat ja vajaatuottoiset metsät on huono gompo tässä mielessä. Kannattaako metsiä hakata niin harvoiksi, että sinne valopuidenkin pitäisi uusiutua. Eiköhän avovaihe ja riittävä valaistus ole ratkaisu valopuille. Onhan puustopääomalla tuplat (100/200) merkittävä vaikutus puuston tuoton, metsän uusiutumisen ja aluskasvillisuuden, heinettymisen kurissa pitämisen kannalta.
Metsänhoito on trendikästä, mutta jotenkin tuntuu, että metsänhoidon hallinta on hyvinkin kapea-alaista kerrallaan. Metsä kestää vain yhden tai kaksi harsintaa ja se on sitten siinä? Käsittelyn alla on hyviä jk metsiä, korjuuta 10-15 vuoden välein ja näkymät ovat samat myös eteenpäin.
Voihan tuosta edellä laskeskella mitä metsä tuottaa eilaisilla vaihtoehdoilla. Voidaan tuplata monella, hoitoon paikkaan ja aikaan, myös hoitotapaan vaikuttavalla tavalla. Eihän jk metsiäkään kannata kasvattaa vajaatuottoisena ja siinä vaihtoehdossa puustopääomalla on ratkaiseva vaikutus. Jk metsä kyllä taimettuu ja uusiutuu, jos edellytykset ovat kunnossa. Kuuluuhan myös jk metsän kasvatukseen vuorovaikutus ja eihän jk metsä ole samassa kasvatusvaiheessa aina ja joka paikassa. Tottelee kyllä oikean suuntaista ohjausta.
Näkemys sijoitusmielessä ja ”tiettynä ajankohtana” on pahasti ristiriidassa. Uudistuuko metsä vai eikö uudistu? Sitä on myös luontaisen metsänhoidon suositus paljaaseen maahan. Eihän siitä voida lähteä, että jk metsää uudistetaan pakolla. Olisi otettava huomioon, uudistuuko metsä valintoja tehdessä.
