Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Onhan siinä iso ero katsella parhaassa tuotossa olevia jatkuvan kasvatuksen metsiä ja vastaavasti lain suositusten mukaisia jätemetsiä.
Eihän lain säädännössä (metsähoitoa koskeva) voida lähteä siitä, että: ”Melko varmasti tulee vajaatuottoinen vaihe” ja että ”jossain vaiheessa päädytään metsänviljelyyn joka tapauksessa”. Eli sallitaan uusiutumaton vaihtoehto, joka välivaiheen kautta ohjautuu sitten viljeltäväksi. On tieten hoitotoimenpiteenä ok, mutta ei kuitenkaan lain säädännössä pidä pyrkiä vajaatuottoisuuteen.
Jatkuvan kasvatuksen metsissä (julkilausuman jälkeen), on aina toteutettu poiminta ja pienaukkohakkuita, mutta sillä erotuksella, että metsät ovat uusiutuvia ja avattavissa pienaukoissa on taimisto valmiina.
Voi olla ajankohtaista, että nollametsään tehtävät jatkuvan kasvatuksen avaukset tulisi lainsäädännössä välttää. Voi olla myös, että vaikuttaa jo metsien kasvun taantumaan?
Saahan sitä vaikka muutamaa propsia kasvattaa tukiksi ja osoittaa laskennallisesti toimivaksi. Tai tehdä vanhaan kuusikkoon poimintahakkuu ja pienaukkoja. Jättää propsit pystyyn ja tehdä tili puunmyynnillä ja vielä toiskertaan uudistamisen ja hoidon kustannuksilla. Laki ei sitä estä, kasvatushakkuilla ei ole uudistamisvelvollisuutta. Näin kuitenkin toimitaan ja ei tunnu häiritsevän, jos vaikka vaihtoehto toimii huonosti uusiutumiskyvyttömillä metsäalueilla. Kimi sentään tekee uudistushakkuun ja tekee moninkertaisen tilin metsälain suositukseen verrattuna.
Metsälain suositus häiritsee muutenkin, sillä jatkuvaa kasvatusta suositellaan vain muutamalle muka toimivaksi todetulle maapohjalle. Niillä syillä jatkuvaa kasvatusta ei kuitenkaan ole syytä rajoittaa. Jatkuva kasvatus toimii hyvin uusiutuvilla maapohjilla ja kaikkialla metsien parhailla tuotantoalueilla. Ei ole syytä rajoittaa myöskään suojelua tukevana vaihtoehtona. Suojeluun varatut alueet riittävät muutenkin.
Ilmeisesti tarkoituksella halutaan sotkea jatkuvapeitteisyys ja jatkuvakasvatus. Se voi olla vaikeaa ilman lain muutosta, kun edellinen kuuluu uudistushakkuisiin ja jälkimmäinen kasvatushakkuisiin. Toisaalta ratkaisematta on edelleen avohakkuuton vaihtoehto.
Ei tule mieleenkään uudistaa metsää avohakkuuttomalla vaihtoehdolla, jossa poiminta- ja pienaukkohakkuille ei vaadita uudistamisvelvollisuutta tai uudistumisvelvollisuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa kuitenkin avohakkuuta, vaikka metsänhoidon luokituksessa jatkuva kasvatus luokitellaan kasvatushakkuisiin.
Käytännön toiminnassa kysymys on ns. ”porsaanreijästä”, jota on käytetty ja metsiä on pilattu vajaatuottoisiksi ja muulla tavalla uudistettavaksi.
Ns. jatkuvapeitteisen metsänhoidon voisi jättää vähemmälle ja ottaa lähtökohdaksi esim. julkilausuman jälkeisen ajan, ennen jk sulkua, jolloin metsänhoidon runkona käytettiin jatkuvaa kasvatusta, jota täydennettiin keinollisen metsänhoidon eli jaksottaisen metsänhoidon avulla. Joskus rakallakin kädellä, mutta eihän metsänhoito voi olla sitä, että siirrytään kokonaan keinolliseen metsänhoitoon.
Onhan tämä metsänhoidon määrittely aika poikkeuksellista. Sitä käydään kyllä lain ja metsänhoidon suositusten tasolla. Auttaako siinä luettelointi, kun varsinainen kynnyskysymys eli avohakkuuttomuus on ratkaisematta.
Avohakkuuttomana vaihtoehtona jatkuva kasvatus määritellään lakiin kasvatushakkuuna ja uusiutumattomana vaihtoehtona. Ei vaadita metsän taimettumista, ei metsän uudistutumista. Pienaukoilla ja poimintahakkuun lakirajoilla määritellään jatkuva kasvatus ja takaporttina käytetään viljelyä, jos metsän uudistumista ei tapahdu. Vedotaan vajaatuottoisuuteen.
Mitä tämä on muuta kuin metsän hävittämistä. Muistuttaa jo harsintaa, jopa määrämittaharsintaa, jota yritetään vielä laskentaesimerkeillä todistaa, vajaatuottoisten metsien heikkoutta verrattuna parempaan vaihtoehtoon.
Jatkuvan kasvatuksen määritelmä lakiin on ristiriitainen. Ns. jatkuvan kasvatuksen elementit on koplattu uudistushakkuisiin ja jaksottaiseen metsänhoitoon. Jatkuvan kasvatuksen vaihtoehdoksi on jätetty kasvatushakkuut ja uusiutumaton vaihtoehto? Vaihtoehto olisi myös luoda yhtenäisohjeet, jolla metsänhoito vapautettaisiin ja tasapainotettaisiin.
AJ: Sitä tarkoitin esimerkkiäsi, Ylen arvometsän 200. Lukuihin en osaa sanoa, mutta periaate jatkuvalle kasvatukselle on oikein. Monikerrosmetsiä, jotka painottuvat puustopäämille ja tukin kasvattamiselle. Metsissä on väljyyttä ja on uuudistumiskykyäkin. Ei se ole tappioksi jos pääomaa kasvatetaan. Verrattuna laskelmille ”jätemetsistä”, saadaan tuplat jopa moninkertaisesti.
Häiritsee aika tavalla arvokasvun painottaminen kuidusta tukkiin. Saadaan joka tapauksessa hoitotavasta riippumatta, tuskin ratkaisee vielä mitään. Painotetaan ainakin täällä lakelmissa jatkuvan kasvatuksen lähtöarvoksi kuitumetsää. Voi jäädä toistot vähiin, siihen kahteen kertaan ja 30-vuoteen. Jatkuvan kasvatuksen tuotto perustuu puustopääomille ja eri-ikäismetsiin, joissa huomio on tukkimetsissä, tukkimetsien lihottamisessa ja pitempään jatkuvissa toistoissa. Siellä ei välttämättä tule sitä katkeamista, joka ”kuitumetsän” (alikasvos) liiallisessa suosimisessa voi olla seurauksena?
