Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Paljon on tullut otettua haltuun vuosikymmenien aikana omia ja vieraille, viranomaisen avohakattavaksi määräämiä metsiä. Ei ole käynyt mielessäkään, että olisi tilivelvollinen tai pitäisi sen 50-60 vuotta odotella hoidon tuloksia. Ettei vaan aikakäsite ole hukassa?
Asian voi ilmaista myös niin. Aikaan, jolloin metsät olivat vielä peitteisiä. Keinollista uudistamista käytettiin aina, kun metsä osoitti hiipumisen merkkejä. Muussa tapauksessa kasvatusta jatkettiin. Siihen aikaan ei vielä ollut nykyisiä jaksottaiseen metsänhoitoon liittyviä hoitokertoja. Aina myös metsän alle muodostuneet kehityskelpoiset nuoret metsät ja taimistot vapautettiin. Tämäntyyppinen metsänhoito on, jota tällä hetkellä ei ole. Ei ole niitä peitteisen metsiäkään. Ja kun tarve on peitteistä metsänhoitoa lisätä, kehitys voi hyvinkin mennä tähän suuntaan. Metsänhoidon lähtökohdat ovat kuitenkin samat, hoitomuodosta riippumatta.
AJ: Jos jotain jatkuvasta kasvatuksesta ymmärtää. Silvan webinaarin palautteessa on paljon hyvää käytännön kokemusta jatkuvasta kasvatuksesta. Ehkä kuitenkin, ainakin täällä keskustelussa, painotetaan liikaa taimettumisen edellytyksistä. Taimettumisen edellyttämää harvuutta ja alhaisia pohjapinta-aloja. Joka käytännössä tarkoittaa vajaatuottoisuutta ja metsien huonoa kasvua. Metsät ovat aina taimettuneet ja mikä estää käyttämästä apuna/tukena keinollista uudistamista. Siinä mielessä Visan väliintulo on hyvä ja ne isot (riittävät) puustopääomat on se juttu, jolla metsien kasvu ja tuotto varmistetaan.
Jostain syystä jk:n määrittelyssä keskitytään 0.3 ha pienaukkoon, joka pinta-alassa mitattuna on pienaukon yläraja. Ja joka umpimetsään tehtynä voidaan määritellä avohakkuuksi. Jk:lle ominainen kasvutekijä, kasvatettava puusto puuttuu. Sen sijaan, jos pienaukko tehdään sen varsinaisessa tarkoituksessa. Esim. yhden suuren puun poisto, puuryhmän poisto tai taimiston vapauttaminen. Jk:lle ominainen kasvutekijä on mukana ja toimenpide luokitellaan kasvatushakkuuksi. Nämä ovat niitä yö ja päivä juttuja, metsien kasvun ja tuoton osalta. Siinä mielessä tuskin on tarpeen vertailla pitkillä odotusajoilla.
Yli kymmenen vuoden ajalta kokemustietoa peitteisestä metsänhoidosta. Jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry ja metsäpalveluyritykset, Arvometsä Oy, Innofor Oy ja Metsätietopalvelu Silmu Oy. Erilaisia lähestymistapoja peitteiseen metsänhoitoon, myös luontaista jaksottaista, kun metsänhoito halutaan säilyttää peitteisenä.
”Kuin yö ja päivä”, näin se on, eihän ”jk metsistä poimitut tukkipuut” tarkoita kasvun hiipumista tai loppumista, vaan on kasvutekijä, jk metsissä arvokasvu jatkuu. Jk ei myöskään ole toimimaton ikiliikkuja, sitä tuskin kannattaa todistella. Vaan luonnon taimistot ja uusiutuvat metsät kannattaa ottaa huomioon metsänhoidon suunnittelussa. Siitä tuskin puuhuolto ja konemiehet tykkäävät. Veikkaisin kuitenkin, että menettelytapana ja metsänhoidon puutteina, näkyy jo metsien kasvussa.
Ei niitä ole työpaikkojakaan, jos ei ole teollisuutta ja tuottavaa yritystoimintaa. Se on duunarin palkansaajan perisynti ollut aina, että mitataan päältä ja syödään kuormasta. Toivottavasti jossain vaiheessa voidaan esittää joustoja, se on investointi tulevaisuuteen. Sitä on yritetty ja on osin saatu, mutta toimet ovat edelleen riittämättömät?
AJ: Laki ei estä luontaisen uudistamisen käyttöä, mutta estää käytännössä valmiit luonnon taimistot. Laki ohjaa avohakkuisiin, niin myös pienaukoissa. Tuskin kannattaa pienaukkoja, sen paremmin kuin muutakaan luontaista uudistamista käyttää, jos edellytyksiä luontaiselle uudistamiselle ei ole. Laki tämän sallii ja siinä mielessä keskustelu on vähän turhaa. Sen on myös tutkimus osoittanut, valmiit luontaiset taimistot ja uusiutuvat metsät. Mutta myös puuhuollon esteettömän toiminnan?
Ei tule paljasjuurisilla taimilla istutetuista koivikoista vientilaatua, ei myöskään pienaukoista. Oli 50 vuoden ikäinen rauduskoivun paljasjuurisilla taimilla istutettu ala 10 hehtaaria. Ei riittänyt laatu Saksan tyveen. Välittäjän mukaan paras vientilaatu saadaan kuusikoista. Ilmeisesti rko pioneeripuulajina, alkukehitys luontaisena valtapuustona kuusikossa, tai jotain siihen suuntaan?
Vielä 60 luvulla metsät olivat tiukasti viranomaisen valvonnassa. Metsien pilalle harsintaa ei jatkettu. Se olisikin metsänhoito liian helppoa, jos metsänhoidon onnistumiseen (oletus) riittäisi. Ei se riitä tälläkään hetkellä ja ei taida lain laatijankaan oletus riittää? Vielä 60 luvulla kasvunsa päättäneet ja muuten uusiutumattomiksi luokitellut metsät, ohjattiin keinollisen uudistamisen piiriin (viljely). Ja uusiutuvat metsät, valtaosa kasvatettavia metsiä, niiden osalta kasvatusta jatkettiin. Ei siihen aikaan metsiä hakattu aukeaksi, jos kasvattuksen edellytykset olivat olemassa. Tällä hetkellä niin tehdään ja tyyli on aika paljonkin erilainen. Avohakkuilla ja uusiutumattomien metsien kulttuurilla (paljasmaa), metsänhoitoa ohjataan?
