Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
On eduksi että jk:n haittapuolet tuodaan esille. Tekee mieli sanoa, kuseksikaa vaan kintuillenne, laki sen sallii. Ei ole mainostamienne kaksosten toimialaa, ei myöskään tutkimuksen. Esim. Pukkala/Kujala operoivat huomattavan korkeilla 200 motin ja yli puustopääomilla, että vaikea sieltä on metsän tuottamattomuudesta tai hävittämisestä puhua. Metsätilakauppa antaa hyvää tuntumaa. Voi olla hyvä kasvussa oleva puustoinen metsätila, putsataan nuoren metsän saarekkeisiin tai harvennetaan taimettumaan. Laki sen sallii ja sopii oikein hyvin mehtäukon kuvaamiin seurauksiin ”jk metsänhoidosta”.
Vaikeuksia tuntuu olevan yhteen sovittamisessa. On isojakin vaikeuksia, kun erikseen on laadittava suositukset ja hinnoittelut. Eipäs porua nouse jaksottaisen metsänhoidon kirjosta. Onhan näitä, erirakenteinen/kerroksellinen metsä tuntuu olevan ja pilaavan koko jaksottaisen metsänhoidon kirjon. On aikoihin eletty, joidenkin arvioiden mukaan jo 80 vuotta? Se on jo kaksi ansiokasta metsämies-sukupolvea ja pitkäksi näyttää ylimenokausi jatkuvan?
Jatkuvalla kasvatuksella on status lainsuoja. Ei ole sillä hyvä, jos jaksottaisella turvataan jaksottaista tai jk metsä suositellaan vain suometsänhoitoon. Jos vaikka ilmastopolitiikassa antaa parhaan tuloksen ja vesistöhaittojen turvaamisessa käytetään valuma-alueina. Jk metsänhoito on yleismenetelmä, joka sopii ja käytetään kaikkialla talousmetsissä. Siinä mielessä metsänhoidon eriyttäminen tasakokoisiin ja erirakenteisiin, kerroksellisiin metsiin, tuskin on tätä päivää. Jos hoitomuotoja yhdistellään, onhan niiden mahduttava samaan metsään. Toimii ja hyviä tuloksia antaa siihenkin tapaan.
Missä määrin puukauppa ja korjuu ovat perehtyneet luontaisen metsänhoidon ohjaukseen. Kun jaksottaisessa lähinnä kehitysluokkajakaumalla ohjataan metsänhoitoa ja luontaisessa on toisin. Periaatteessa luonnon ohjauksen pitäisi antaa suuntaviivat jk metsänhoitoon ja huonoon tulokseen on päästy, jos toimitaan luonnonohjausta vaastaan. Tuskin voidaan välttyä ajatukselta, puukaupassa ja korjuussa, puu on pääroolissa ja metsänhoito jää vähemmälle?
Timppa, kasvu ja puustopääomat säilyvät samana vuosikymmenistä toiseen. Siitä on näyttöä ja hyvistä tuloksista on kerrottu. Eivät säily määrämittaharsinnassa, säilyvät siinäkin, mutta alemmalla tasolla ja on syy, mistä syystä harsintajulkilausuma on aikanaan annettu. Siihen aikaan toteutettiin myös edistyksellistä metsänhoitoa ja eihän metsänhoidollista harsintaa julkilausumalla ole kielletty. Kysymys on menestyvästä ja tulosta tuottavasta hoitotavasta, joka myöhemmin kiellettiin. Historia toistaa näin itseään ja muistuttaa kyseenalaisesta päätöksestä, jota nyt metsänhoidon muutoksessa ollaan purkamassa.
