Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Tiukkaa tekee raadilla hyväksyä faktaa. Puuki laatimasi laskentaesimerkki: Puusto 270 mottia, jäävä puusto 20 mottia. Hakattava puusto pääasiassa männikköä ja jäävä puusto alikasvoskuusikkoa. Mitä muuta jos ei jaksottaista metsänhoitoa. Vertailet jaksottaisen alikasvoksien tuottoa jaksottaisen avohakkuuvaihtoehdon tuottoon. Vertailu voisi olla paikallaan, jos vertaillaan taimistoja keskenään, luontainen versus viljelty taimisto. Hoitomuotojen tuoton vertailu, aloituksen puustopääomiltaan putsattu vaihtoehto on huono ja tuottamaton vaihtoehto.
Visa olet kertonut pettymyksesi kuusen luontaisesta uudistamisesta siemen/suojuspuuston avulla. Ei ole jk metsänhoitoa ainakaan vertailumielessä. Niin ei Puukin laskelmissakaan, on männikön kaksijaksoisesta kuusen alikasvoksesta.
Arvometsän laskema on oikein. Mistä se lähtöarvo otetaan, jos ei päättyneen kierron puustopääomasta. Samasta puustopääomasta lähdetään myös jatkuvan kasvatuksen vaihtoehdossa. AJ ei olettamusten ja arvioiden perusteella.
Mitä sillä on väliä mitä jk:sta ajatellaan, jaksottaisen agenda hinnalla millä hyvänsä, vaan kun jää uupumaan, omakohtaista kokemusta jk metsistä ei tunnu olevan monellakaan. Kohteesta riippuen avohakuun sijaan kanattaa tehdä puhdistushakuu ja jatkaa jk metsänä. Näitä on tullut tehtyä ja eihän uuden metsälain kokemukset yllä kuin alle 10 vuoteen. Aikaisempi käytännön tasolla tartuntapinta on jossain 60-70 luvulla. Leimausporukoissa oli vielä valtaosaltaan peitteistä metsänhoitoa ja puustoisissa metsissä. Ei voi verrata nykyiseen harsintaan. Tuo avohakkuuton vaihtoehto on lanseerattu jossain vaiheessa sen jälkeen.
Jatkuva harsinta on hyvä esimerkki jaksottaisesta metsänhoidosta. Rääseiköt ja hoitamattomat pusikot tienvarsilla ovat sitä. Ei pitäisi harhautua siinäkään mitä tarjoillaan. Jaksottainen ei tuota tukkia nollavuodesta lähtien. Kierron loppupuolella kyllä, mutta tuskin voidaan käyttää vertailukelpoisena siinä mielessä. Metsänhoidollisella harsinnalla ja riittävällä puustopääomalla päästään tuloksiin jk:ssa. Ei määrämittaan harsinnalla, joina esim. keskenkasvuisten metsien avohakkuut ja harvennusten lakirajat parhaimmillaan ovat.
Kemeraa nuorissa metsissä maksetaan lähinnä kannattamattomasta korjuutoiminnasta ja taimistoille uudistamisen jälkeisestä taimikonhoidosta. Sitä vastoin ns. peitteisessä metsähoidossa kemeraa ei makseta. Voi olla metsänhoidon kriteeristössä määrittelemätön? Jaksottaisessa metsänhoidossa ennakkoraivaukset pyritään tekemään ennen korjuuta, on ohjeistettu siihen hoitomuotoon, mutta ei sovi peitteiseen metsänhoitoon, jossa hoitotyöt on syytä tehdä aina metsän käsittelyn jälkeen.
Hyvä kysymys, voin jotain yrittää sepittää. Viimeistään 80-luvulla ja sen jälkeen ns. jatkuva kasvatus ohjattiin jaksottaisen metsähoidon piiriin. Jk metsät tulkittiin ”vajaatuottoiseksi” ja ohjattiin käytännössä avohakattavaksi ja viljeltäväksi. Kunnes uudessa matsälaissa jk metsät avatiin jälleen ja niin väittäisin, ”vajaatuottoisina” lakirajoiltaan, tehdään myös bisnestä.
AJ: ”Miten näitä saadaan”. Jk metsät menetettiin tuon sulun aikana. Jos ei ole valmiina, vaikeuksia on myös lähteä perustamaan. Miten niitä sitten saadaan, tarkoitan lähinnä 3-4 khl:n metsiä. Eivät ne aina ole uudistettavia, voidaan jatkaa jk metsänä. Vähän näitä metsiä on metsänhoidon perintönä, mutta erirakenteisuuteen suuntautuvia metsiä on esim. hoitovirheen, luonnon häiriön tai metsien käyttötavan perusteella. Voidaan myös perustaa, ei edellytä aina avohakkuuta, vaan voidaan hoitohakata ja jatkaa. Varovaisuutta kuitenkin jk metsän käsittelyssä, niin kuin täällä keskustelussakin on todettu. Jotain tähän suuntaan, mutta myös jaksottaista metsähoitoa kunnioittaen.
Jostain 70-luvulta on 50 vuoden ajanjakso selvää puutetta. Jk:ta ei nähty vaihtoehtona, oli kiellettyä ja määrittelemätön. Jos metsä ei täyttänyt jaksottaisen normia, suositus oli metsän uudistaminen, käytännössä avohakkuu ja viljely. Pistettiin kiertoon paljon tuottavia metsiä, joilla oli edellytys edelleen kasvatettavaksi ja on edelleen. Ovat niitä tuplametsiä ilman jaksottaisen viljelyn ja hoidon kustannuksia ja ilman jaksottaisen kasvun poikkeamaa. Ovat kasvun ja puustopääoman osalta täyden tuoton metsiä, joita ei kuitenkaan voi verrata nykyiseen ”lakirajojen” vajaatuottoisuuteen, ei myöskään puutteellisiin laskelmiin.
