Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Hyvä kysymys, voin jotain yrittää sepittää. Viimeistään 80-luvulla ja sen jälkeen ns. jatkuva kasvatus ohjattiin jaksottaisen metsähoidon piiriin. Jk metsät tulkittiin ”vajaatuottoiseksi” ja ohjattiin käytännössä avohakattavaksi ja viljeltäväksi. Kunnes uudessa matsälaissa jk metsät avatiin jälleen ja niin väittäisin, ”vajaatuottoisina” lakirajoiltaan, tehdään myös bisnestä.
AJ: ”Miten näitä saadaan”. Jk metsät menetettiin tuon sulun aikana. Jos ei ole valmiina, vaikeuksia on myös lähteä perustamaan. Miten niitä sitten saadaan, tarkoitan lähinnä 3-4 khl:n metsiä. Eivät ne aina ole uudistettavia, voidaan jatkaa jk metsänä. Vähän näitä metsiä on metsänhoidon perintönä, mutta erirakenteisuuteen suuntautuvia metsiä on esim. hoitovirheen, luonnon häiriön tai metsien käyttötavan perusteella. Voidaan myös perustaa, ei edellytä aina avohakkuuta, vaan voidaan hoitohakata ja jatkaa. Varovaisuutta kuitenkin jk metsän käsittelyssä, niin kuin täällä keskustelussakin on todettu. Jotain tähän suuntaan, mutta myös jaksottaista metsähoitoa kunnioittaen.
Jostain 70-luvulta on 50 vuoden ajanjakso selvää puutetta. Jk:ta ei nähty vaihtoehtona, oli kiellettyä ja määrittelemätön. Jos metsä ei täyttänyt jaksottaisen normia, suositus oli metsän uudistaminen, käytännössä avohakkuu ja viljely. Pistettiin kiertoon paljon tuottavia metsiä, joilla oli edellytys edelleen kasvatettavaksi ja on edelleen. Ovat niitä tuplametsiä ilman jaksottaisen viljelyn ja hoidon kustannuksia ja ilman jaksottaisen kasvun poikkeamaa. Ovat kasvun ja puustopääoman osalta täyden tuoton metsiä, joita ei kuitenkaan voi verrata nykyiseen ”lakirajojen” vajaatuottoisuuteen, ei myöskään puutteellisiin laskelmiin.
Voihan sitä metsänhoidon paremmuutta hyvittää vaikka halvemmalla vaihtoautolla, mutta metsänhoidon kanssa sillä ei taida olla tekemistä. Riukumetsät eivät riitä takaamaan metsänhoidon paremmuutta ja varsinkaan, jos siihen toiseen vaihtoehtoon luvataan vain riukumetsää ja sekin kompensoitua.
Rautalammin reitistä on kysymys, itse vaikutat ilmeisesti Päijänteen vesitöalueella. Oma hämmennykseni on, että en ole tavannut niitä kuvaamiasi harsittuja metsiä, eikä se jää metsän kulusta täälläkään, liki 80 vuotta. Hoidetut metsät olivat siihen aikaan puustopääomaltaan yli keskiarvojen, niin väitän. Yli tuon nykyisenkin 115 m3/ha.
Tuossa Konneveden tapauksessa kertaharvennus on ollut 175 m3/ha ja huonostihan siinä kävi.
Ennen aikaan peitteinen metsänhoito ei ollut vajaatuottoisten metsien hoitamista, vaan metsät olivat siihen aikaan puustopääomaltaan jaksottaiseen metsähoitoon rinnastettavia. Näin alueilla, joilla siihen aikaan metsänhoitoon panostettiin. Tällä hetkellä metsälaki sallii tietoisen maapohjan vajaakäytön. Tarkoittaa myös sitä jotta entisajan harsinta ei poikkea tämän hetken harsinnasta. Kysymys on isosta metsänhoidon muutoksesta, metsät on valmistettu jaksottaiselle metsänhoidolle ja niitä kun mennään avamaan, tuppaa käymään kuin Konnevedellä.
Ei Timpankaan aikoinaan pilalle harsittuja metsiä voi yleistää. Tarve harsintajulkilausumalle on ollut olemassa, mutta myös kelvollista metsähoitoa on harjoitettu. Siihen on jopa panostettu, sen aikaisten tehdaspaikkakuntien ja puukompinaattien vaikutusalueilla. Peitteinen metsähoito on hallittu siihen aikaan ja käytetty vielä pitkään ennen sulkua.
Visa olet puuntuottajana moninverroin paremmassa asemassa. Olet huipputuottaja ja parhailla puuntuotanto alueilla. Tuotat tukkia ajallisesti ja määrällisesti eniten. Toimintaasi ei kuitenkaan voida yleistää, sillä keskiverto tuottaja ja keskiverto metsät ovat kaukana kaukana takana. Tuotat pääasiassa tukkia ja sille keskivertotuottajalle jää pakostakin lähinnä kuidut. Resurssit ja edellytykset eivät vaan riitä ja siinä mielessä myös peitteinen metsänhoito puolustaa paikkaansa, sitä enemmän, mitä ”karumpiin” olosuhteisiin mennään.
Jos kysymys on metsähoitotapojen vertailusta ja hoitotapojen tuoton paremmuudesta, tuskin muualle, kuin metsänhoitoon tarkoitettu sijoitustoiminta sinne kuuluu. Ei myöskään tulonsiirrot, niitä käytetään, mutta ei kuitenkaan voida yleistää, koska jk metsänhoidossa ovat jo päinvastaisia. Metsän tuottona myös euroa on pidettävä vertailukelpoisena. Kaikkinensa, sijoitustoiminta on sitten oma vertailunsa.
Lähtöarvoihin kannattaa kiinnittää huomiota, mutta kannattaako sotkea sijoitustuottoja ja tilonsiirtoja aloitukseen, jotka eivät tähän vertailuun kuulu. Aikaan saadaan jopa tuplat euroina puustoa kasvattamalla, jossa lähtöpuustolla ja aina poiminnan jälkeisellä puustolla on merkitystä, ei niinkään lähtöarvoilla.
