Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Visa: Minulla ei ole antaa niitä mittaustodistuksia ja antamani tiedot ovat tyhjentäviä, siinä mitä omistasi olet antanut.
Yleensä jk metsästä tarjotaan alempaa ns. jk hintaa. Eivät kuitenkaan kaikki yhtiöt tarjoa. Helposti kymppi pois ja mielestäni ilman perusteita. Ei se aina mene niin, että rinnastetaan alempaan 2 tai 3 ja päätehakkuussa 3, jos on vähän suojattavaa. Jk metsät ovat yleensä tukkimetsiä ja niistä myös maksetaan. Eivät ole rinnastettavissa jaksottaisen harvennuksiin, voi määritellä myös näin päin?
Tuosta Visan ohjeesta ei ole yleisohjeeksi.
Aegolius: ” Aivan jokainen jk-kasvattaja pitää kuitenkin aivan kaikki yksityiskohdat pimennossa”. Mitähän tuokin tarkoittaa, tiedot on annettu ja on perusteltu, kuutiot on ilmoitettu ja ne kyllä riittävät tuohon 700-800. Kansakoulu matikalla voi olla vaikeuksia pärjätä, vai epäiletkö, että olisi väärin opetettu.
Tukkia tasaisesti koko kieroajan ja en usko alempaan puun hintaluokkaan tai ylempään korjuun kustannukseen ja lopetuksessa mm. aloituksen jk puut saavat arvoisensa hinnan.
Käytännössä jk puu on kytketty alempaan hintaluokkaan ja korjuu ylempään hintaluokkaan. On omavaltainen menettely, jota noudatetaan ja laskennassa, ainakin tällä palstalla noudatetaan. Jo yksin tämän esimerkin valossa menee päinvastoin. Jaksottainen jää alempaan hintaluokkaan puumäärissä ja metsätalouden tuotoissa.
Vielä 60-70 luvulla metsiä hoidettiin harsintajulkilausuman opetusten perusteella. Tukkimetsiä harvennettiin ja väljennettiin ja taimistoja ja nuorta metsää vapautettiin metsän kasvulle. Tehtiin myös aukkoja, mutta olivat kohteita, jos kasvulle tai metsän uudistumiselle ei enää ollut edellytyksiä. Harsintajulkilausumalla määriteltiin metsänhoito vastapainoksi liialliselle harsimiselle, eli metsän hävittämiselle.
Missä määrin on sitten rinnastettavissa tämän päivän metsänhoitoon. Opittiinko julkilausumasta. Tällä hetkellä harsitaan lakirajoille ja pienaukkoihin ja avohakataan ilman rajoituksia. Eräänlaista harsimista ja metsän hävittämistä tämäkin. Mistä syystä mm. Saksassa kasvatettavat puustopääomat ovat kaksin tai monikertaisia Suomeen verrattuna?
Tunnen tuon Kallen kaavan, selittelyksi menee Visallakin. ”Ei aina vain järeää tukkia”. Olet oikeassa.
Aegoliukselle kiitokset kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ko. metsän lopputuusto on luokkaa 300-400 m3 ja kasvu on hiipumassa. Metsän ikä on yli sata vuotta ja seuraava vaihe on metsän uudistaminen. Avohakkuu on ajankohtainen, ei enää mitään harvennuksia tai väljennyksiä tai vastaavia uudistamiseen tähtääviä toimenpiteitä.
Tällaiset vastaavat kohteet ovat teidän kaikkien laskettavissa ja määriteltävissä. Esim. 3-4 khl metsissä valitulla puustopääomalla edelleen kasvatus, on vaihtoehto avohakkuulle. On yhtäkuin jaksottainen pitkällä kierrolla tai ns. häiriömetsä. Voi olla myös hoidon puutteesta kärsineestä metsästä. Metsälle kunnostushakkuu ja edelleen kasvatus. On seikka, johon myös tutkimus kiinnittää huomiota. Ei aina tamppaus (avohakkuu) päällimmäisenä ja ei aina ole se paras vaihtoehto.
Aj: En omista tuota metsää, olen leimannut sen 70-luvun alussa. Metsä on edelleen olemassa ja sen hoidosta kerrottu menettely ja tiedot pitävät paikkansa. Korkeintaan kasvu% on jota voi kyseenalaistaa, mutta sekään ei olennaisesti muuta tulosta ja sitä mitä täältä kerrotaan. Tulos on laskennallinen ja paikkansa pitävä, siinä kuin muutkin laskelmat täällä. Eihän tuo mikään ihme ole jos vähän närästää, ja ensisijaisesti pyritään kumoamaan.
AJ: Minulla ei ole tietoja 7 % metsästä. Kysymyshän oli jatkuvan kasvatuksen metsästä ja vaihtoehto jaksottaiselle metsän kasvatukselle. Tulokset ovat hämmästyttävät, mutta ei kuitenkaan yllättäviä. Tuplat puumäärässä ja tuotossa ja kertautuu vielä, kun otetaan huomioon hoidon kustannukset ja puusta saatavat tuotot. Tukkia koko kiertoajalle ja tyveä runsaasti. Kysymys oli jatkuvasta kasvatuksesta ja vaihtoehdosta jaksottaiselle metsän kasvatukselle. Ei ollut myöskään vaihtoehto pienaukoille tai lakirajoille. Uudistaminen avohakkuu.
Edellä: Vastaan tuohon ensimmäiseen kysymykseen ensin. Peitteisessä metsänhoidossa myös avohakkuu on sallittu hoitomuoto. Sitä on tullut käytettyä kiertoajan aloituksessa ja lopetuksessa. Väliaika voi olla mitä hyvänsä, voi olla erirakenteista metsänhoitoa tai muuta. Kiertoaika voi olla pitkä. Onko erittely yleensäkään tarpeen, kun menettelytapa on kutakuinkin sama. Kannattaako myöskään luontaisen ja keinollisen välille tehdä eroa, kun nekin ovat päällekkäisiä. Näiltä osin voisi yhdistää, mutta olisiko avohakkuuttomasta vaihtoehdosta palvelemaan suojelun vaatimusta?
