Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Jovain: ”Jos nyt voidaan tarkkaan ottaen edes tunnistaa eroa hoitomuotojen välillä”.
Aegolius: ”Kaikilta muilta onnistuu eron tekeminen avohakkuullisen ja avohakkuuttoman metsänhoitotavan välillä”.
Siinäpä se, en ole tunnistanut, kuulun vähemmistöön. Olen aika laiska lukemaan noita suosituksia, kun olen koko ikäni ollut niiden kanssa tekemisissä. Minun on valitettava, se ei kuitenkaan tarkoita, että pitäytyisin menneessä. Mieluummin uutta päin. Siitä varmaan johtuu, että olen aika huono tunnistamaan eroa ns. jaksottaisen ja jatkuvan metsänkasvatuksen välillä. Näitä metsiä leimattiin jo 60-70 luvulla.
Kyllä Puuki on siinä oikeassa, että harsimalla saadaan metsä pilalle. Eroa metsänhoitoon ei saada tälläkään, jos valinta on väärä. Hoitotapojen välillä ei ole eroa, kun ovat päällekkäisiä, niin jaksottaisessa kuin jatkuvassa. Ja näin kun on, ei myöskään puunhinnassa ja korjuun kustannuksissa ole eroa. Voidaan edetä myös tähän tapaan.
Mehtäukko: ”Jk:n hatelikon avo on epäonnistuminen menetelmässä ja riittääkö kantorahat lakisääteiseen uudistamiseenkaan?” Mistä niitä jk hatelikkoja riittää, tai ehtii muodostumaan, kun jatkuva kasvatus on ollut laissa ja metsänhoidon ohjeissa vasta vajaat kymmenen vuotta. Saahan sitä esittää metsänhoidon vastaista tietoa ja klopata. Ovat jaksottaisen hoitamattomia metsiä, ei jk metsiä ja näyttää, tietämättömille saa tarjoilla melkein mitä vaan. Eiköhän hoitamattomat jaksottaisen metsät ole syytä hoitaa jaksottaisen metsinä ja katsoa sitten erikseen jk metsät. Kymmenen vuotta ei ole riittänyt menetelmän vakiinnuttamiseen käytännössä?
On täältä tekstejä poistettu, mutta Aegoliukselta hyvä kysymys. En tiedä onko ”parasparasparas”, mutta pienaukkoa ja lakirajoja on syytä protestoida, jos tarkoitetaan taimettuuko? Yleensä ei taimetu, mutta jos valmiina on valmis taimisto tai nuori metsä, on perusteltua käyttää. Avata ja antaa tilaa metsän uudistumiselle ja sen kasvulle.
Pienaukot ja lakirajat voidaan rinnastaa jaksottaisen siemen ja suojuspuu hakkuisiin, joista mm. Timppa ja Visakallo ovat kirjoittaneet. Toimii kyllä, mutta vaatii tiettyä kokemustietoa. Ja näin kun on, voidaanko suositella yleisenä ohjeena, kun metsänhoito on lähinnä metsänomistaja kohtaista. Valmiit taimistot ja nuoret metsät ovat varmenpi vaihtoehto jatkaa luontaista metsänhoitoa ja ihan hoitotavasta riippumatta?
Onhan tuo aika huolestuttavaa, että jatkuva kasvatus on ankkuroitu lakiin ja metsänhoidon ohjeisiin tavalla jonka tiedämme. Onko sillä väliä mitä on, jos metsänhoito toimii ja tuottaa hyvää tulosta. On tietenkin houkutus harsia pilalle ja jättää hoitamatta. Mutta saadaanko korjuutavallakaan eroa metsänhoitoon? Kasvatusmetsissä korjuun kustannus on kalliimpi, mutta saadaanko hoitotapojen välillä eroa, jos hoito päättyy metsän uudistamiseen ja avohakkuuseen molemmissa. Ei taida puunhinnalla tai korjuun kustannuksissakaan olla eroa.
Niinköhän riittäisi kannatusta, jos jk suositeltaisiin vain turvepohjille ja toisaalta vain puisto- ja ympäristömetsänhoitoon. Aika vähän siellä on yhtymäkohtia normi metsänhoidon kanssa. Niin kuin ei ole myöskään Puukin 3 khl:kan metsissä. Niitä kuluja ei vaan siellä ole, joita perään kuulutat. Ei taida myöskään tamppaamisesta olla vaihtoehdoksi, ainakaan tuoton osalta ja vielä vähemmän riisutusta jk aloituksesta puustopääomaksi.
Näinhän se tulos tehdään jaksottaisessa metsänhoidossa ja hyvä niin. Ei muodosta estettä myöskään Puukin vakiintuneelle mielipiteelle, säilyy ennallaan. Toinen asia on kuka siihen uskoo. Tulosta ei tehdä maksimaalisen vähillä puustopääomilla ja laskennallisilla tuottoprosenteilla. Näitä tarjoillaan ja sitä myös uusi metsälaki edellyttää. Tuloksen tekemiseen tarvitaan edelleen riittävä puustopääoma, myös jk metsänhoidossa, ja sen suhteen ei ole eroa jaksottaiseen metsänhoitoon verrattuna.
