Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Eihän jk:ta voida pitää harraste tai maisema metsänhoitona. Jk on todellista, siinä kuin jaksollinen ja toimii aika pitkälle samoista lähtökohdista. Tuo metsäkonferenssin kansikuva on hyvä, vastaavia on nähty Pukkalan julkaisussa. On siinä mielessä hyvä, että riittävä puustopääoma sen tuloksen tekee ja vetää vertoja jaksottaisen metsän kasvatukselle. Taimettuminen ja uudistaminen on sitten eri asia ja on ajallaan ajankohtainen. Jollain tavalla taimettumista pidetään jk metsänhoidon ehtona. Mutta kannattaako siihen takertua, jos taimettuu luontaisesti, sitä on pidettävä myönteisenä.
Jk hypetyksessä jk osoitetaan kelvottomaksi ja vertailevissa laskelmissa suorastaan kannattamattomaksi. Näinhän se onkin, miten pystytäänkin tarkkaan osoittamaan, mitä uudessa metsälaissa tarkoitetaan.
Tässä mielessä vanhakantaiset metsänkasvattajat kuten Visakallo, Timppa ja monet muut, metsäukko, ansaitsevat syvään kumarruksen. Metsätalouden tuotto ei ole risukoissa, vaan puustopääomissa, jota vielä vanhan lain aikana kunnioitettiin.
Miten tuo sitten olisi osoitettavissa, olisiko metsätalouden tuotto jossain muualla. Vaikka erotuksessa, puunhinnan laskun ja metsämaan arvon nousussa, tai vanhan ja uuden metsälain erotuksessa. Metsien parturoinnissa, jota tehdään metsälain sallimissa rajoissa. Ja onhan metsätilakauppa keskittymässä pääomavaltaiseksi. Metsien kasvu taitaa näkyä jo VMI-tilastoissa negatiivisena.
Mitä tulee sitten jatkuvaan kasvatukseen. Sekin tuottaa, mutta edellyttää riittävää puustopääomaa, siinä kuin jaksottainen metsänkasvatus.
Eikös se ole metsän normaali kulkua, jos kasvu ehtyy ja on aika uudistaa. Ei ole isokaan vaiva heittää siemenet muokattuun maahan tai uudistaa muulla tavalla, saadaan uutta alkua. Kannattaako pyrkiä julkilausuman muistuttamaan tilaan, kuusettumisen tilaan.
Voi olla vinha perä, kuusettuminen ainakin tällä hetkellä jatkuu. Pitäisi ainakin pyrkiä kuusen kiertokulkua rajoittamaan. Kierron loppupäässä kuusen kasvuvoiman ehtyminen altistaa tuhoille ja soveltuuko kuusi varjopuuna täyteen valoon uudistettaessa. Ainakin alikasvoksen korkea ikä (50v.) on paljon, verrattuna avovaiheesta aloitukseen.
Eihän alikasvos tarkoita jatkettua kiertoa, ei ainakaan kustannusvertailussa. On verrattavissa jaksottaisen siemen-/suojuspuuvaihtoehtoihin ja ovat siinä mielessä vastikkeellisia. Jatkettu kierto tarkoittaa kunnon puustopääomaa aloitukseen. On aika hölmöä, että lähdetään vertaamaan avovaiheen taimistoon tai jollain ”alikasvoksilla”, jotka jättävät takamatkalle ja kunnon aloituksen puustopääoma tuottaa tuplat jaksottaiseen vaihtoehtoon verrattuna.
Onko tämä tietoista vai tiedostamatonta harhaan johtamista. Lähtötilanne ratkaisee. Eihän jatkuvaan kasvatukseen tarjotut, ala-arvoinen puustopääoma voi kilpailla hyvin hoidetun ja menestyvän jaksottaisen vaihtoehdon kanssa. Ei senkään suhteen, jos vaikka rahat on laitettu tyynyn alle talteen.
Kasvun vertailuun tarjotut luvut -25 ovat tarkoitushakuisia. Myös jatkuvassa kasvatuksessa käytetään maanmuokkausta ja täydennetään tarvittaessa. Eihän eroa ole jaksottaisen luontaiseen vaihtoehtoon verrattuna. Tuskin kuitenkaan on tarvetta vertailla ainakaan puistometsänhoitoon tai suojavyöhykkeisiin.
Toimii se pienaukko ja uudistamisvaiheen poimintahakkuu, jos taimisto tai nuorimetsä on olemassa ja on hyvääkin metsänhoitoa, jos avataan. Mutta onko tarpeetonta, kun jaksottaisessa ovat vastaavat hoidon muodot olemassa. Onko sillä väliä, jos käytetään jaksottaisen elementtejä. Aina voi myös kietoaikoja jatkaa.
Eiköhän pienaukko ollut enemmän hallinnollinen toimenpide, kopromissi. Vaadittiin vapautta metsänhoitoon, sitä sitten saatiin ja saatiin myös jaksottaiseen metsänhoitoon. Hyvin olisi riittänyt hoitomuotojen yhteensovittaminen.
Ottamatta kantaa Tapion metsänhoidon suosituksiin, nehän ovat kaiken kattavat, ohjaukseen ja tutkimukseen perustuvat. Närästää kuitenkin, minkä takia eri metsänhoitotavoille on oltava erilliset ohjeet. Perustuuko ohjeistus vaatimukseen jatkuvan kasvatuksen avohakkuuttomuudesta. Sillä perusteellako on laadittava hoitomuodoille erilliset ohjeet ja pitää myös käytännössä erillään. Jollain tavalla on aika kova päätös, ovatko edes ko. tutkijat avohakkuuta vastaan? Eiköhän metsänhoito muussa tapauksessa (ilman tuota päätöstä) ole päällekkäistä ja on toteutettavissa yhdellä ja yhtäläisellä tavalla.
Ei ole yleistä ja eihän nykyisissä metsissä jaksottaisen metsänhoidon jäljiltä ole tällaisia metsiä yleisesti. Ovat jaksottaisia ja voi olla hoitamattomia ja eihän kaikki alikasvos tai nuori metsä ole kelvollista edelleen kasvatettavaksi. Vaatimus edelleen kasvattamiselle voisi olla samaa tasoa, mitä jaksottaisessa metsähoidossa on. Ja lähtökohtahan on, että kelvollinen säästettäsiin. Tuskin tässä on tarve lähteä mitään uutta keksimään.
Metsänkäyttöilmoitus on yhtä lain ja mh. ohjeiden kanssa ja on ajantasainen. Luokituksessa pyrit säilyttämään jatkuvan kasvatuksen eriytettynä ja omissa luokissaan. Näinhän sen kuuluu ollakin lain voimassa ollessa, mutta on esitetty myös vaihtoehtoisia malleja.
Omassa toiminnassani noudatan näitä jälkimmäisiä. En tee uudistamiseen tähtääviä pienaukko ja poimintahakkuita. Mutta sen sijaan vapautan taimistoja ja nuorta metsää ja teen varttuneemmissa metsissä tarvittaessa kunnostushakkuita.
Ei siinä ongelmaa olekaan, tässä oli jatkuvan kasvatuksen sovittamisesta metsänhoidon luokitukseen. En jaksa uskoa, että jatkuva kasvatus pyritään säilyttämään luokituksessa eriytettynä ja omissa luokissaan. Tai se on sitten eriytettävä täysin muusta metsänhoidon luokituksesta omaksi luokakseen. Se voisi olla raadin mielestä hyväkin ratkaisu?
