Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Aegolius, on hyvä kun tuot esiin. Se ei sitten avohakkuu riittänyt metsän uudistamiseen. Määriteltiin pienaukko ja määriteltiin kasvatushakkuuksi, ilman uudistamisvelvoitetta. Saatiin jatkuva kasvatus metsälakiin ja nimen omaan avohakkuuttomana vaihtoehtona, vaikka toteutus on avohakkuu. On hallinnollinen kompromissi, mitä sitten onkin.
Pienaukko on selvästi uudistushakkuu ja pitäisi luokituksessa sellaisena pitää. Asian vielä ymmärtää, jos pienaukolle olisi vaatimuksena pelkästään taimistojen ja nuoren metsän vapauttaminen. Voisi olla siinä tapauksessa kasvatushakkuu, mutta aukeaksi hakkaaminen ja alueen taimettuminen/ taimettaminen on selvästi uudistushakkuu. Sitä on myös uudistamiseen tähtäävä poimintahakkuu.
Kasvatushakkuissa voisi olla esim. tasaikäisrakenteisen ja eri-ikäirakenteisen hakkuun lisäksi; Taimistojen ja nuoren metsän vapauttaminen omalla kolungillaan.
Niinköhän AJ:n mainitsemat tohtorit ovat vaatineet pienaukon metsälakiin, epäilen. Pienaukko on kyllä luokituksessa kasvatushakkuu ja vastaa sen suhteen vaatimusta avohakkuuton vaihtoehto. On tietenkin hallinnollisesti ok, mutta on metsänhoidollisesti huonosti toimiva ja kuuluisi luokituksessa uudistuhakkuisiin. Jos yleensä nykyisessä muodossaan (taimettuminen?) on tarpeellinen.
Olen hyvin pitkälle samaa mieltä, luontainen metsänhoito sisältyy jaksottaiseen metsänhoitoon ja voidaan sellaisena säilyttää. Edellyttää kuitenkin, ettei ole kaksia markkinoita, ei kahta erillistä hoitotapaa, ei eriytettyjä käytäntöjä, vaan luontainen metsänhoito (nykyinen jk?) pitäisi sulauttaa jaksottaiseen metsänhoitoon. On tällä hetkellä eriytettynä metsänhoidon luokituksessa. Eli jos hoitomuodot pyritään yhdistämään, pitäisi luokitella uudestaan. Sen lisäksi, jos avohakkuuton hoitomuoto kuuluu olla mukana luokituksessa, sille oma luokkansa erikseen.
Kovin on takamatkalla, jos puistometsänhoidolla perustellaan ja käsitteissä on epäselvää. Täällä väitellään, otan mieluusti tuplat ja kun siihen pääsee ilman hintakompensaatioita. Sehän täällä närästää ja monen näyttää olevan vaikea uskoa, että myös vaihtoehtoinen metsänhoito tuottaa. Sen suhteen RR on tehnyt oikeita ratkaisuja ja kysymys ei välttämättä ole edes jatkuvasta kasvatuksesta.
Kysymys siitä miten sitten jatkuva kasvatus määritellään. Jatkettuja kiertoaikoja on pidetty jatkuvana kasvatuksena. Kieltämättä näin on, mutta kysymys on myös päällekkäisyyksistä ja se helposti johtaa määrittelyn suohon. Virallisesti jk on avohakkaamatonta.
Noudatettava käytäntö on kuitenkin toista, molempia vaihtoehtoja käytetään. Mutta onko tällaisessa ristiriita tilanteessa väliä, onko tasarakenteista tai erirakenteista tai jaksottaista vai jatkuvaa. Avohakkuuta käytetään ja molemmat vaihtoehdot ovat toimivia ja lopulta kysymys on kuta kuinkin samasta asiasta.
Ratkaisu jää metsälakiin ja metsänhoidon ohjeisiin, metsänhoidon luokitukseen, josta onkin jo kerrottu.
Tiedä onko tarvetta väitellä metsänhoidosta siinä mitassa mitä tehdään. Ei senkään puoleen, suomen metsät tuskin tulevat hoidetuiksi keinollisena metsänhoitona. Toinen puoli on jotain muuta, luontaisia vaihtoehtoja.
Keinollinen uudistaminen joka paikkaan ei ole edes mahdollista, ei myöskään kustannuksiltaan järkevää, mutta metsänhoito ei myöskään ole poissulkevaa, vaan täydentävää.
Omassa metsänhoidossani valtaosa on jaksottaista metsänhoitoa, mutta ei voi käsittää, jos on selvä näyttö vaihtoehtoisesta, sitä vaan ei voida hyväksyä. Luokituksen muutos, johon Gla tuolla viittasi, poistaisi tämän eipäs juupas väittelyn.
Niinköhän faktat ovat avautuneet, sisältävätkö harhauttamista tai lobbausta, tuskin kuitenkaan. Fakta on myös se. että varttuneen metsän jatkoajoilla hoitotöitä on vähän. Hoitotöitä ei vaan ole, korkeintaan raivattavaa siistittävää on, jos metsän tuotto säilyy ilman täydentäviä hoitotöitä. Tuossa esimerkkitapauksessakin korkeintaan raivausta siistimistä korjuun jälkeen on ollut. Tamppaaminen on eriasia ja se on jaksottaiseen metsänhoitoon, sen alkuvaiheeseen ja nuoren metsän hoitoon liittyvä asia. Varttuneet metsät alkavat olla vesakoitumisen kynnysarvon paremmalla puolella, se helpottaa hoitoa huomattavasti.
Myös edelleen kasvatus perustuu parhaaseen puustoon, oli missä kokoluokassa hyvänsä. Ilmeisesti Puukilla menee parhaat puut hintakompensaatiossa (jättää ruikulat), kun on saatava paras hinta puulle tai sitten niitä puita ei jää ollenkaan ja on verrattava nolla tulokseen. Mutta sillähän ei ole väliä missä ne puut ovat, kun on vaan riittävä kattaus tuloksen tekemistä varten.
