Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Tavan metsänomistajalle riittää yleinen näkemys ja kokemus missä mennään. Metsissä on paljon hoidettavia ahomaita. Niihin voi lukea jopa vanhat kaskimaat, vanhat pellot, niityt, karjanlaitumet, vanhojen kartanoiden ympätistöt. Myös hoidon puutteeseen jääneet viljelyalueet tmv. Hoitamattomia ja pääasiassa lehtipuuston valloittamia metsäalueita. Joissa on kuitenkin nouseva erirakenteinen kuusikko ja voi olla muutakin säästettävää nuorta metsää. Näille vaihtoehto on avohakkuu ja metsänviljely, eli tamppaus jälkitöineen. Sitä ei useinkaan kannata tehdä, ottaa huono puutili ja viljelyn kustannukset kontolle. Työmäärä ja menetetty aika on myös huomattava.
Tällaisia metsiä sattuu kohdalle metsätilakaupassa, jos luopujana on esim. perikunta tai muuten huonossa hapessa oleva luopuja. Aina ei kannata tehdä sitä avohakkuuta, vaan tehdä kunnostushakkuu ja antaa tila tuottavalle metsälle, se näkyy vaikka niissä vuosilustoissa. Tämä ei ole verrattavissa tuohon aloituksen esimerkkiin.
Ei tuo ainakaan mehtäukon tarjoilusta jää kiinni, kaikki näyttää kelpaavan. Apsolutistilla on helppo vastaus, tallintakusista ei ole, ahistat vaan itsesi nurkkaan.
Hyvin näyttää peitteinen taimisto kasvavan. Mänty pukkaa puolta metriä ja koivu metrin kasvua. Ja erirakenteinen tukkia 1-2 sentin lustoa rungon kokonaisvahvuutena. Ei ole valittamista, monikaan ei ymmärrä, että samaan päästään hoidetussa jaksottaisen metsässä ja päinvastoin. Ja ei sitäkään, mikä ero siinä on metsän kasvatuksessa. Taitaa mennä mukavuusalueelle ja on ilo siitä, että saa maksaa kaikesta puun tuottamisesta.
Hyvänä harrastuksena vielä menee, vaikka joku valtakunnan parhailla puuntuotantoalueilla ja parasta hoitotapaa, tarjoilee vielä elinkeinoksi. Kansallistettu on ja yhteiskunta kiittää. Vaikka suomessa ei ole kuin metsää, puun kasvattaminen ei tahdo riittää elinkeinoksi.
Huonosti ontuu myös mehtäukon tallintakuset, oiskoon Zetori juuttunut paksuun lumeen. Ajatus pätkii, tunnustaa kuitenki jk:n nopean kasvun. Vajaassa kymmenessä vuodessa on tuottanut hatelikkoa pystyyn ja pitkälleen. Siitä kuitenkin voimme olla samaa mieltä, että ovat jaksottaisen hoitamattomia hatelikkoja ja sitä riittää.
AJ: Mikä keskustelun lopputulos? On kohtalokasta perustella suomalaista metsänhoitoa puisto metsänhoidolla. Ei ole väitetty, että peitteisen metsänhoidon pitäisi olla aina ja kaikkialla. Ei ainakaan metsänomistajien taholta sellaisia väittämiä ole esitetty. On perusteltu täydentämään jaksottaista metsänhoitoa. On sentään metsälaissa ja hyvä niin.
Ei näytä oppivan. Vierasta ei ole jk:n ja jaksottaisen loppukasvatus täälläkään. Totean edelleen, että siellä kasvatuksen loppuvaiheessa ei ole niin merkittäviä hoitokustannuksia, joilla voitte metsänhoidon paremmuutta perustella. Tottakai taimistot on hoidettava ja raivaukset on tehtävä, mutta sen hoidon tarpeen näkee jo sieltä Pukkalan tekstin kuvista ja avasihan Aegolius tutkimuksen tulokset kaikkien tarkasteltavaksi. Sivu 367.
Pitäisi Puukillekin olla selvää, että hoitokustannukset eivät ole siellä jk metsän kasvatusvaiheessa. Ovat viljelymetsätalouden aloituksessa, taimisto ja nuorenmetsän hoidossa. Niin kuin ovat jk metsänhoidossakin, jos aloitetaan avohakkuualasta. Ei niitä ole siellä kasvatuksen loppuvaiheessa. Niin kuin ei ole enää jaksottaisen 3-vaiheessakaan. Ei ainakaan siinä määrin, että voisit perustella metsänhoidon paremmuutta.
Ennen aikaan, kun vielä peitteistä metsänhoitoa harjoitettiin, avohakkuilla tai avohakkuukiellolla metsänhoitoa ei rajoitettu eikä peloteltu. Metsänhoito oli muutenkin erilaista siihen aikaan. Myös alusmetsä hoidettiin ja se tehtiin hakkuun jälkeen. Käytännöstä on luovuttu, tällä hetkellä mennään motojen ehdoilla ja metsiä hoidetaan sen mukaisesti. Jopa säästettävää puustoa raivataan ja se tehdään ennen hakkuuta.
Voi olla totutusta tavasta ja kun on peitteistä metsänhoitoa tai sellaiseksi luokiteltavaa, on hyvinkin perusteltua, että raivaus tehdään hakkuun jälkeen. Puhtaasti jaksottaisessa metsänhoidossa raivaus ennen hakkuuta toimii.
Aegolius: Teet kieltämättä hyviä huomioita, on se siellä Pukkalan vertailussa. Mikä tekee jaksottaisen paremmaksi tässä suhteessa. Raivaustarvetta ei välttämättä ole siellä jaksottaisen tukkimetsässäkään. Ja eiköhän tässä lähtökohdiltaan ollut saman tyyppisistä jaksottaisen metsistä kysymys. Joiden välillä en juurikaan tunne eroa, mutta jos olisi syytä pitää erillään. Peitteisessä metsänhoidossa raivuu on syytä tehdä aina hakkuun jälkeen.
