Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Kannattaako jatkuvan kasvatuksen mahdollisuuksia epäillä. Eihän metsän kasvu ja siementuotanto voi olla alempi tai puusto pienempää ja huonompi laatuista ja että ovat vielä metsissä hajallaan. Myös jatkuva kasvatus perustuu parhaan puuston kasvatukseen ja tuottaa puuta siinä kuin jaksottainen metsän kasvatus. Riittävän harvassa ja avovaiheet hyväksi käyttäen, kasvu on hyvää ja myös taimettuu. Kovin hitaaksi jää odotus, jos jäädään odottamaan umpimetsän alle, vaikka vähän avattaisiin.
Tulihan tuo pienaukko vähän yllätyksenä uudessa metsälaissa. Ei uudistamisvelvollisuutta ja käsitellään kasvatushakkuuna, vaikka ovat selvästi uudistushakkuita. On sitä myös käytännössä, uudistuvat huonosti, ohjeistetaan jopa metsäalue tehtäväksi pienaukkoja. Samaan luokkaan olisin viemässä taimettumista varten avattavat poimintahakkuut.
Joskus 60-70 luvulla ennen jk sulkua metsänhoito oli erilaista. Nykyisen kaltaista olettamuksiin perustuvaa metsänhoitoa ei siihen aikaan ollut. Jos avattiin, kysymys oli valmiista taimistosta, joita vapautettiin. Vapautettavia ja hoidettavia olivat tietenkin myös avohakkuut ja erilaiset siemen suoja ja verhopuustot. Ei siihen aikaan lähdetty avaamaan sillä perusteella, että jos taimettuu, niin kuin tällä hetkellä tehdään.
Hukkaan menee, jos keskitytään ohjeiden vahtimiseen. Ohjeet on tiedossa ja ovat suosituksia ja laki määrittelee rajakohdat. Puutekohtiin saa puuttua. Itse lähtisin siitä, että kasvatushakkuita ovat tasarakenteinen ja erirakenteinen ja muut hakkuut, pienaukkohakkuu ja myös uudistamiseen, taimettumiseen tähtäävä poimintahakkuu ovat uudistamishakkuita.
Puukilta hyvä ulostulo metsänhoidosta. Jatkuva kasvatus on vielä kovin uusi kokemus, ei ole ehtinyt vielä muodostua kokemusta ja näkemystä ja käsitteet ovat kovin kaukana toisistaan. Onhan ne päivitetty lakiin ja ohjeisiin, mutta eihän uudetkaan ohjeet ole koskaan lopulliset. On oikeastaan hyvä, että keskustellaan ja käytetään retoriikkaa, kyllä ne ohjeet sieltä päivittyvät.
Mikä varaslähtö tuo on, jatkuvapeitteiseen metsänhoitoon sopii oikein hyvin täydennysistutus, kuin myös avohakkuu. On sekin perusteltua tehdä jossain vaiheessa ja aloittaa alusta. Teettääkö tuo erirakenteisuuskaan eroa metsänhoidon välillä, voidaan käyttää hoitomuodosta riippumatta. Mutta onhan tasarakeinteinen tai erirakenteinen käsitteinä hyvinkin suuntaa antavia, minkä laisesta metsänhoidosta on kysymys. On syytä säilyttää metsänhoidon luokituksessa kasvatushakkuina omassa luokassaan. Ja muut metsän uudistamiseen tähtäävät hakkuut omassa luokassaan. Tässä ei eri metsänhoidon muotoja (jatkuva/jaksottainen) eriytetä, vaan sisältyvät rinnakkaisina samaan metsänhoitoon ja samaan luokitukseen.
Työn alle on tulossa 4 ha ensiharvennusleimikko. Koivulle istutettu tasarakenteinen, seassa on myös havupuustoa. Ohje on valtapuusto säästetään ja alta nouseva harvahko aluskuusikko säästetään, sitä ei kuitenkaan huomioida runkoluvussa. Hakkuun jälkeen raivattaan ja metsänkuvaksi on muodostumassa peitteinen myös altapäin ja metsänhoidollisesti metsän rakenteeksi on muodostumassa erirakenteinen.
Vaihtoehto on ennakkoraivaus ja harsinta. Jaksottaisessa metsänhoidossa on paljon hyvää, pääsääntöisesti valtapuustoa säästetään, mutta kajotaan usein myös valtapuustoon. Jopa siinä määrin, että runkolukua täydennetään alemman kehitysvaiheen puustolla. Säipäleillä, joilla ei ole taloudellista arvoa, ei myöskään metsän jatko kehityksen kannalta arvoa. Metsä on avointa altapäin ja on käytännössä hakattu pilalle.
Ilmoitetaan kasvatushakkuuna, vaikka käytännössä on uudistushakkuuta. Samoin kuin metsän myöhemmissä kehitysvaiheissa, kun metsää poimitahakataan uudistamis tarkoituksessa lakirajoille. Ovat uudistushakkuita, eivät kasvatushakkuita, niin kuin tämän hetkisen metsänhoidon luokituksen perusteella ilmoitetaan.
AJ: Imitoit Puukin lausumaa, Puukille on kyllä vastattu. Ja ei tämä viimeinenkään väliintulo välttämättä asiaa selvennä. Henkilöön, henkilöihin kohdistuvalla väliintulolla voidaan ”agendaan” kuulumattomia rönsyjä poistaa, ainakin saattaa kyseenalaiseksi.
Eihän tässä ole laitaa, vaikka metsänhoitoon tai puukauppaan liityvillä kysymyksillä tullaan keskusteluun. Heti ollaan vastassa ja on ”raatilaisia”, jotka kokevat sen henkilökohtaisesti, jopa henkilökohtaisena arvosteluna. ”Hoitavat metsiään väärin tai ajattelevat väärin”. Eiköhän kuitenkin ole tarve laskeutua keskustelun tasolle ja sietää, ainakin yrittää sietää myös niitä, jotka toimivat etitavalla.
