Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
AJ: ”miksi kanssasi on vaikea keskustella: kumoat omat ajatuksesi”. Imitoit toisten lausumalla, taidat tehdä sitä tahallasi. Voihan sitä ”agendaan” sopimattomat sotkea tälläkin tavalla. Valkoisia valheita, niitä viljellään täällä yleisesti. Kysymys on edelleen metsänhoidosta ja sen luokittelusta.
EDIT
Puuki tuo uudistamisvelvollisuus. Pienaukkohakkuu ja poimintahakkuu, ymmärretään myös lakirajoille, ei useinkaan johda taimettumiseen. Eivät edellytä uudistamisvelvollisuutta, mutta ovat jo siinä mielessä uudistamishakkuita ja sanan varsinaisessa merkityksessä toimenpiteillä tähdätään metsän uudistamiseen. Eivät ole kasvatushakkuita.
Tässä nyt ei ollut korjuukuluista tai kemerasta kysymys.
On peiliin katsomisen paikka, sitä raati ei kuitenkaan hyväksy, ei ainakaan omalta kohdaltaan. Puolustavat omaansa, niin metsänhoidossa kuin puukaupassa. Hyvin kapea-alaista mutta tuottavaa. Ennen sanottiin, että talonpoika päivässä, nyt taitaa mennä rengitkin. Sitä on syytä vielä epäillä. Aika hölmöä valtaa pitäviltä, että ajatteluun ei muuta mahdu.
Metsänhoidon luokitus ja metsäsuunnittelu palvelevat lähinnä jaksottaista metsänhoitoa. Jk on marginaalissa ja pidetään eriytettynä tällä hetkellä. Siinä mielessä jaksottaisen kasvattajia tämä ei hetkauta. Myös jk olisi saatava luokitukseen mukaan tasavertaisena. Eriytettynä on aina alakynnessä ja mukana oloa voidaan pitää hyvinkin ”väliaikaisena”.
Pienaukkohakkuuta ja poimintahakkuuta pidetään kasvatushakkuina, vaikka ovat selvästi uudistushakkuita. Sen sijaan eri-ikäisrakenteinen pitäisi nimikkeenä saada mukaan kasvatushakkuisiin, siinä kuin tasaikäisrakenteinen on ja hallitsee metsänhoitoa tällä hetkellä.
Mitä haasteita siitä tulee, jos toimii samalla kuviolla yhtäaikaa, jos ei toimi päällekkäin. Kieltämättä mh. ohjeistuksessa on päällekkäisyyksiä. Vapaa kasvatus on siitä hyvä esimerkki. Voidaan toteuttaa vaihtoehtoista metsänhoitoa samalla kuviolla ja samassa metsässä.
Ollaan vielä pulassa, jk on ollut salittu menetelmä vain vähän aikaa. Ei ole ehtinyt vielä muodostumaan käytänteitä riittävästi. Joskus 60 luvulla leimattiin saman metsänomistajan metsiä viikko kausia, leimattiin sitä mitä vastaan tuli. Kuviorajat olivat harvassa, mutta savottakin oli iso, koko talven kestävä. RR oli oikeassa puukaupan ja metsänhoidon määrittelyssään.
AJ: Mikä ero siinä on, jos ovat käytössä samalla metsikkökuviolla limittäin tai lomittain tai että voidaan tilanteen mukaan vapaasti valita jaksottaisen ja jatkuvapeitteisen välillä. Samaa asiaa tarkoittavat, sitä myös Pukkala tarkoittaa.
Olet eriyttämisen kannalla, eli pidät ”erirakenteiset alueet pääosin erillään varsinaisista puuntuotantoalueista”. Ja että näitä alueita on vain avohakkuilta ulos rajatut alueet. Eihän puutuotannolla voida rajata metsänhoitoa.
Mitallilla on myös kääntöpuolensa, kuka sen lopulta sanoo mistä on kysymys? Vaihtoehtoista metsänhoitoa voidaan toteuttaa monella eri tavalla. Siihen riittää verokiksi vaikka jättöpuut.
Jo yksin käsitys jättöpuista voi olla monitahoinen. Se klassinen on, jätetään muutamia puukauppaan soveltumattomia ja arvottomia puita aukolle ja vaatimus on sillä täytetty. Normimetsänhoidossa ne jätetään, usein myös jätetään ja kaadetaan pitkälleen.
Jättöpuut voi yhdistää metsänhoitoon, on tullut jätettyä hyvässä tuottokunnossa olevia puita, puuryhmiä ja metsiköitä, nousevaa nuorta metsää ja ennen muuta taimikoita. Hoidettuna kyllä, mutta ei jaksottaisena, joka tarkoittaa raivausta. Alueet, joista ei sitten ole jatkoon, on viljeltävä ja usein uudistumaton metsä on avohakattava.
Uhkia voidaan torjua ja korvata vaihtoehtoisella metsänhoidolla, se on myös osa peitteistä metsänhoitoa. En minäkään ole metsän tuhlauksen kannalla, niin kuin ei ole Jees tuolla edellä. Eri asia on sitten ne, jotka vuosikymmeniä menestyksellä ovat toteuttaneet jaksottaista metsänhoitoa, eihän niistä metsistä saa jk metsää tekemälläkään.
