Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Se on totta, että riidan alaisten käsitteiden merkitys tulee poistumaan tai menettävät merkityksensä, toivottavasti.
Aegolius: Meillä on erilainen käsitys jk metsänhoidosta. Myöskään tutkimustulokset ja koealat joita olen nähnyt, eivät tue hoitamattomuutta. Korostetaan että hoitotoimenpiteitä on vähemmän. Myös jk metsänhoito perustuu parhaaseen puustoon, siinä kuin jaksottainen metsänhoito on. Jk metsänhoito ei ole jätemetsän hoitoa, ei myöskään hoitamattomien metsien hoitoa. Se on valitettavaa, jos tällaiseen näkemykseen olette päätyneet. Jaksottainen metsänhoito voidaan päättää avohakkuuseen ja jatkaa siitä jk metsänhoitona. Vaihtoehtoja on esim. vanhat kuusikot.
Puuki, minun jk avauksessa on tukkimetsää, metsänhoidon ajankohtana jota käytät vertailussa. Onhan tuo aika kaukaa haettu, jos jk pääoma ymmärretään kuluna tai saamatta jäävänä tulona. Hoitokuluja on molemmissa. Metsänhoidon ohjeet ovat suosituksia, ei siellä kielletä avohakkuuta jk metsässä. Olen sitä toteuttanut hyvällä menestyksellä.
Puuki, jäävä puusto ei ole kulu vaan pääoma. Eihän 30 v. alkukehitys voi olla tuottavaa pääomaa, sitä mitä tässä tarkoitetaan. Se on taimikkoa ja nuorta metsää. Pääoman tuottoa ei myöskään voida korvata toisaalta, sillä myös jk:n pääoma tuottaa. Tästä näyttää olevan ristiriitaisia tutkimustuloksia.
Jk:n aloitusmetsä ei ole jätemetsä, vaan on tuottava metsä ja voi olla puustopääomaltaan enemmän, kuin mitä esim. metsälain lakirajat edellyttävät. Eikä oikein avohakkuullakaan voida perustella, sillä myös jk kierto päättyy aikanaan avohakkuuseen.
On erilaisia tapoja toteuttaa jatkuvaa kasvatusta. Avovaihe tuossa on merkittävä, saadaan valopuut mukaan ja eihän vaihtoehtoa voida pitää huonona, kun kysymys on metsän kasvattamisesta ja pyritään tuloksiin. Mennään kyllä päällekkäisyyksiin, mutta hoitotapoja voi myös yhdistellä ja kokemukset jostain 60 vuoden takaa sen myös osoittavat, näin myös toimittiin. Metsien rakenteessa oli siihen aikaan huomattavia alueellisia eroja. Ei ole jäänyt mieleen Timpan hyvin kuvaamia pilalle harsittuja metsiä. Olivat kohtuullisen hyvin hoidettuja metsiä jo siihen aikaan.
Metsuri motokuski: Vapaa kasvatus antaa mahdollisuuden hoitotapojen yhdistämiselle. Kannattaako metsän kehityskulkuja muuttaa sen takia, että metsää on hoidettava eriytettynä tai metsän hoitotavat on pidettävä eriytettynä. Onhan se hallinnoinnin kannalta perusteltua ja välttämätöntäkin, mutta. Esim. kemerassa on tiukat kriteerit ja rajaukset, metsäsuunnittelussa, puukaupassa, verotuksessa jne.
Tuskin Tuusulan Ruotsinkylän koealat riittävät vertailuksi jaksottaisen metsänhoidon paremmuudesta. Koeala 2. OMT- kuusikon iäksi ilmoitetaan 115-50 vuotta koealan perustamisen ajankohtana ja puustopääomaksi yli 200 m3/ha. Mittausten mukaan kasvu vanhassa kuusikossa on vähäistä ja metsän uusiutumista on verrattava lähinnä nollatasoon vanhassa kuusikossa. Tätä Kurjen edellä avaamaa esitelmää (Peitsa Mikola) on pidettavä ilmeisesti pohjapaperina, oliko uudelle metsälaille, ainakin näille metsäkeskusteluille.
Metsänhoidossa ei ole tarvetta eriyttämiseen, hyvin sopivat samaan metsään. Vapaassa kasvatuksessa päästään vähemmällä tamppaamisella ja päästään samaan lopputulokseen. Myös peitteisen metsät ovat hoidettuja ja hoito tähtää parhaaseen puustoon myös peitteisessä. Ei jätepuustoon, kuten aloituksessa ja pitkin matkaa on tapana tarjoilla.
Onhan tuo aika raflaavaa näkemystä, saadaan 100v. tuotto kolmelta hehtaarilta ja ei tuo neljä hehtaariakaan tilannetta korjaa. Metsää on hoidettava ja harvennettava joka tapauksessa viimeistään 15-20 vuoden välein. Mikä siinä tekee eron hoitomuotojen välillä, korkeintaan kerroksellisuus. Ei välttämättä uudistamisenkaan osalta. Se vanha kuusikko voi olla päätepiste hoitomuodosta riippumatta.
Noin yleisenä havaintona peitteinen metsänhoito ei ole hoitamattomien metsien hoitoa, ovat hoidettuja siinä kuin jaksottaisen metsät. Tuottaa kasvua ja puuta siinä kuin jaksottaisen metsät.
Vaihtoehdoksi tarjoillaan, olkoon nyt vaikka hoitattomia jaksottaisen metsiä, jopa laskelmia. Hoidetut peitteisen metsät eivät ole millään muotoa jätemetsiä, vajaatuottoisia, harsittuja tmv. joihin verrata.
Visa, ei taida miksikään muuttua, kun kriteerinä on etuuksien maksimointi ja yhteisen hyvän eteen toimiminen. Puuntuottajalle jää mitä jää. Olet itseoikeutetussa asemassa, olet puuntuottajan huippua, voit vastata kuutioilla ja hinnalla, myös pinta-aloilla. Se ei kuitenkaan riitä perusteluksi. Metsien tuotto on siinä määrin kansallistettu, että siitä ei enää riitä pääelinkeinoksi. Sivuelinkeinona vielä menee ja työsuoritteista on tullut metsätalouden pääelinkeinoja. Maataloudessa menee vielä huonommin. Tiedä käydä laskemaan esimerkkejä, kun metsätalous on tässä mielessä sisäsiittoista ja vastikkeellista. Jos etuutta aikoo saada, on toimittava järjestelmän ulkopuolella. Muistutuksesi oli aiheellinen.
