Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Metsänhoidossa ei ole tarvetta eriyttämiseen, hyvin sopivat samaan metsään. Vapaassa kasvatuksessa päästään vähemmällä tamppaamisella ja päästään samaan lopputulokseen. Myös peitteisen metsät ovat hoidettuja ja hoito tähtää parhaaseen puustoon myös peitteisessä. Ei jätepuustoon, kuten aloituksessa ja pitkin matkaa on tapana tarjoilla.
Onhan tuo aika raflaavaa näkemystä, saadaan 100v. tuotto kolmelta hehtaarilta ja ei tuo neljä hehtaariakaan tilannetta korjaa. Metsää on hoidettava ja harvennettava joka tapauksessa viimeistään 15-20 vuoden välein. Mikä siinä tekee eron hoitomuotojen välillä, korkeintaan kerroksellisuus. Ei välttämättä uudistamisenkaan osalta. Se vanha kuusikko voi olla päätepiste hoitomuodosta riippumatta.
Noin yleisenä havaintona peitteinen metsänhoito ei ole hoitamattomien metsien hoitoa, ovat hoidettuja siinä kuin jaksottaisen metsät. Tuottaa kasvua ja puuta siinä kuin jaksottaisen metsät.
Vaihtoehdoksi tarjoillaan, olkoon nyt vaikka hoitattomia jaksottaisen metsiä, jopa laskelmia. Hoidetut peitteisen metsät eivät ole millään muotoa jätemetsiä, vajaatuottoisia, harsittuja tmv. joihin verrata.
Visa, ei taida miksikään muuttua, kun kriteerinä on etuuksien maksimointi ja yhteisen hyvän eteen toimiminen. Puuntuottajalle jää mitä jää. Olet itseoikeutetussa asemassa, olet puuntuottajan huippua, voit vastata kuutioilla ja hinnalla, myös pinta-aloilla. Se ei kuitenkaan riitä perusteluksi. Metsien tuotto on siinä määrin kansallistettu, että siitä ei enää riitä pääelinkeinoksi. Sivuelinkeinona vielä menee ja työsuoritteista on tullut metsätalouden pääelinkeinoja. Maataloudessa menee vielä huonommin. Tiedä käydä laskemaan esimerkkejä, kun metsätalous on tässä mielessä sisäsiittoista ja vastikkeellista. Jos etuutta aikoo saada, on toimittava järjestelmän ulkopuolella. Muistutuksesi oli aiheellinen.
Ei sovi sossu ”mafiaan” muunlainen puukauppa kuin pystykauppa ja metsänhoidon optimointiin muuta kuin jaksottainen metsänhoito. Saahan sitä kuvitella ja onhan se etuuksien kannalta perusteltua ja keskustelu sen osalta on periksiantamatonta. Ahneus voi kuitenkin muodostua ylivoimaiseksi, on sitä jo tällä hetkellä ja on hallinnut pitkään. Toisaalta aika vähän sillä on tekemistä metsänhoidon kanssa (ei ainakaan optimaalisen metsänhoidon), kun kriteerinä on etuuksien maksimointi. Kohtuudella voisi toivoa metsätaloustuottajalle markkinaosuutta enemmän. Sitä myös metsänhoidossa, peitteisen metsänhoidon kuvitellaan olevan jotain muuta, niillä myös perustellaan.
Viisastelut sikseen. Ei ole syytä epäillä myöskään RR:n metsänhoitoa. Niin kuin hän on kertonut metsänhoidostaan, voisi näin päätellä. Hänen metsänhoidon tapaansa voidaan pitää vakiintuneena. On sikäli harvinaista tai voidaan pitää vielä tämän hetken metsänhoidon tilanteessa poikkeuksellisena. Sekä että sopii kuvaamaan hänen metsänhoitoaan. Käyttää molempia käytettävissä olevia metsänhoidon muotoja, ei toisiaan pois-sulkevina, vaan toisiaan täydentävinä. Ja onhan siinä se talous mukana.
Aika huonosti näyttää optimoinnille olevan kannatusta. Monenlaista selitystä tarjotaan. Voihan se olla että yt. kiittää ja yhteiskuntahyvä on joka tuottaa. Aika huonosti sopii puuntuottajan kannalta, tilastot sen osoittavat, mutta noin suuntaa-antavana massapuusta, puulle 20 korjuusta 20 ja kuljetuksesta 20. Taisi olla puusta 10.
Tuntuu hyvinkin tutulta tuo monitavoiteoptimointi eli vapaa kasvatus. Sitä toteutettiin joskus 50-70 luvulla, siinä vaiheessa kun jaksottainen metsänhoito ja viljelymetsätalous valtasivat alaa. Hyvin sopivat suomalaiseen metsään, ei tarvitse karsinoida ja ei ole tarvetta vastikkeellisena arvioida metsänhoitoakaan.
Ei siinä taida olla isoa eroa metsänhoidon välillä, myös jatkuvapeitteisessä metsässä alusta on hoidettava. Erot tulevat lähinnä metsän kerroksellisuudesta. Ammattitaidolla on myös merkitystä ja se kokemus korostuu. Ei vaan teknisenä suorittamisena, vaan kokonaisnäkemyksenä, nähdä metsä puilta. Tuskin peitteinen metsänhoito on vielä vakiintunutta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ole jo paljon hyvää.
Vaikea metsänhoidossa on osoittaa yhtä hyvää, kaikella siellä on puolensa. Vaikea on sekametsävaihtoehtoakaan lähteä kumoamaan. Myös koivu tuottaa etupainotteisena puuta, jopa enemmän ja nopeammin kuin kuusi. Ja ei jää hinnassakaan tai tuotossa jälkeen, kun otetaan huomioon koivun ominaisuuksia metsänhoidossa ja erilaisissa käyttökohteissa. Kohtuutonta on, että hirvi säätelee metsän kasvatusta kuuselle, kun tiedossa taitaa olla pahemmat uhkat, kuin hirvi itsessään.
Tällä hetkellä päätehakkuuvaiheessa on 50-vuotiasta koivikkoa, enimmillään 40-50 senttistä tyveltä. Kuusi on nousemassa alta joka säästetään. Tienvarsihintana koivutukki n. 63-65, loput kuituna ja halkoina.
Nousemassa on huomattava määrä (uudistettavia vanhoja kuusikoita), muokattuun maahan sekasiemenellä kylvettyä koivikkoa. Koivu etukasvuisena, toinen harvennus arviolta 35 vuotiaana ja koivujen osalta päätehakuu n. 50 vuotiaana. Sen jälkeen tukkien kasvatus jatkuu havupuilla.
