Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Auttaisiko tuo kilpailutuksen puute asenteeseen, kun ei makseta metsänomistajalle ja ei makseta urakoitsijalle. Kilpailutetaan kyllä, mutta silti puuta pidetään kalliina ja korjuu on kallista. Otan mehtäukon mielelläni töihin ja maksan enemmän. On se siistiä ja puut vaikka nettimyyntiin.
Nuo alveilla tienaamiset ovat ihan omaa keksintöänne, niin kuin on kuutioiden siirtely maksatuksessa paikasta toiseen. Mikä ero sillä on periä lisät puunhinnasta tai maksaa lisät puunhintaan. Korjata puuta parhaaksi katsomallaan tavalla, niin myös hankintakaupassa. Käyttää metsänomistajaa puuntoimittajana (renkinä). Mikä ero niillä on samankokoisilla ja samanhintaisilla kuutioilla. Hyvin sopivat vastikkeellisina ja toisiaan pois sulkevina samaan puukaupan järjestelmään? Saatiinko hinnan lisää?
Kannattaako suljetussa markkinassa mennä edes lakkoon, jos ei pysty osoittamaan ulos pääsyä. Ja näin kun on, suoramarkkinointi on mahdollisuus metsänomistajalle. Toivoisi noin yleisesti ja laajemmin, että korjuupalvelu avattaisiin metsänomistajien käyttöön. Ainakin vapaan markkinan osalta ja ilman, että se on sidottu puukauppaan. Sitä toivoisi myös Mhy:ltä, ilmeisesti myös Mhy:n korjuupalvelu on sidottu puukauppaan.
Naapurimaissa on ilmeisesti menestytty paremmin, osa tuotoista on kanavoitunut metsätalouden tuottoihin. Innovaatioilla on perusteltu meilläkin. Vuosikymmenet on perusteltu, suomi elää puusta ja innovaatiosta ja menestyy. Ja näinhän se on, niistä suomi elää ja menestyy, mutta jostain syystä ei vaan riitä puunhintaan. Metsätalouden tuottoihin eivät ole riittäneet, muutoin kuin määrällisesti, on jatkettu pinoa.
Ei voida sivuuttaa myöskään yhteiskunnallisia, mitä näitä onkaan kansallistamiseen liittyviä kysymyksiä ja tulonsiirtoja. Puunhinta on aika pitkällä takamatkalla ja metsät nähdään siinä valossa. Metsät tuottavat itsensä, kustantavat itsensä ja pääomien tuotosta puhumattakaan. Pyöritetään eräänlaista hölmöläisten automaattia. Yhteiskunnassa (yt) syödään enemmän kuin tienataan. Sitä ei myönnetä, mutta voi olla entistä vaikeampi saada tuottoa metsätalouteen, jolla tarkoitetaan saada tuottoa yhteiskuntaan ja jatkossa, entistä syvempää kurjistamista metsätalouteen. Ja ei vielä ole takeita teollisuuden investointointien säilymisestä kotimaassa.
Meitä on monta ”joukoa” tiedostaen tai tiedostamatta ja rohjetaan vielä väittää, että näin on hyvä: ”Kun pino on suurempi, rahamäärä on entisenlainen”. Eli jatketaan pinoa, on valitettavasti puuntuottajan kannalta väärän suuntainen. On yksityisiä jalostajia jotka ovat maksaneet, mutta varsinaiset puunhankinnan organisaatiot eivät ole sitä tehneet. Puunhinta ei ole noussut vuosikymmeniin.
Ei pitäisi olla epäselvää siinä, että metsäteollisuuden asiakkaat sen rahan tuovat. Ei epäselvää puukaupastakaan, mutta kakun jakamisesta on. Tuskin on uskottavaa tai hyväksyttävää, jos kuitataan metsänomistaja tuottamaan enemmän puuta. Niinköhän menee läpi palkansaajalla tehdä enemmän työtö tai vaalruusilla jättää voitot saamatta.
Siinähän tuon mehtäukko avaa ihan omakätösesti. Saa pidettyä maksajan maksajan paikalla ja vuorineuvokset tyytyväisenä. Ja pidettyä omat investointinsa kohdillaan. No mikäs, kun höynäytettäviä riittää.
En ole vaatimassa kauppatavan, sen paremmin kuin metsänhoitotavankaan muutosta, mutta omassa tavassani toimia, olen käyttänyt suoramarkkinointia ja myös urakoitsijoita, jotka ovat siihen käytettävissä. Kaikki eivät ole ja on vain hyväksi, että on vielä näkemystä ja voi olla myös tahtoa, toimia suoramarkkinoinnin puolesta. Niin kuin kerroin, sitä valmiutta ei löydy kaikilta yhtiöiltä, olisiko kaikilta urakoitsijoilta, valitettavasti ei myöskään Mhy:ltä.
