Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Samaan sarjaan menee kuin alveilla tienaaminen. Ongelmatonta ei ole suoramyyntikään. Keskitetty puunhankinta ja korjuu rajoittavat. Palvelut ovat perinnässä ja sidottuja puukauppaan.
On myös suoramyyntiin perustuva markkina ja väitän, on tuottava markkina olemassa myös korjuuyrittäjille. Vapailta markkinoilta urakoida metsänomistajan puut tienvarteen. Vaikeus tahtoo olla siinä, saada urakoitsija, ovat sidottuja sopimuksilla, niin myös Mhy korjuupalvelu. Ja eihän tallaista vapaaseen markkinaan, puukauppaan sitomatonta palvelua haluta antaa metsänomistajalle, siitä kieltäydytään??!
Ei se ole jk:sta sen paremmin kuin jaksottaisesta. Molemmat toimii tai ovat toimimatta. Ei myöskään metsässä tehtävät oikea-aikaiset ja suhteiset investoinnit. Eivät ole auttaneet puunhinnan nousuun, kysymys ei ole myöskään toivotaan asia. Olisiko ongelmat metsänhoidossa tai puun tuottamisessa, tai peräti puukaupassa ja metsänomistajien maksukyvyssä?
Metsänomistajilla on oikeus arvioida maksukykyään. Puukin esiintuoma 10 euron tarjous kuidusta ja puunhankinnan 117 % kokonaiskustannus on paljon. Ja sekään kun ei riitä, vaaditaan vielä Kemera, eihän nämä ole oikein. Suoramyynti on vaihtoehto…
Mehtäukon vastenmielisyys yhdistyksiä kohtaan tiedetään. Yhdistyksiä en ole nostamassa tikun nokkaan, vaikka yhdistykset rahastavat siinä kuin yhtiötkin. Yhdistykset eli metsänomistajat olisivat voineet hoitaa asiansa paremmin.
Aika vähän on kelkkaan lähtijöitä, niin kuin ei ole mehtäukkokaan. Hänelle riittää kun saa ”laskuttaa” metsänomistajaa.
Urakoitsijan tai yhtiön laskuttaminen on jo toinen juttu. Aiheuttaa tietyn varovaisuuden yhtiöissä ja palvelun tuottamisesta metsänomistajalle kieltäydytään. Jos olen oikein ymmärtänyt, urakoitsijoiden kuitenkin sallitaan puida omat puunsa??!
Paljon on puun tuottamiseksi tehty hyvää, mutta puunhintaan sillä ei ole vaikutusta. Suoramyynti ja jalostusarvon nosto jo sitä ovat ja se riittää hinnan nousuun. Pystyn palveluista maksaminen ei kuitenkaan sitä ole. Puun katkominen mitoille, kuten puunhankinta ja korjuu, ovat palveluja joista maksetaan. Suoramyynnissä kustannukset koostuvat puuntuottajan kustannuksista.
On muitakin tuotannon aloja, joita tuotteen sisäänostohinnalla ohjataan ja jakelua ohjataan. On sisäänostotukkuja, päivänhintoja jne.
Suoramyynnissä on paremmat mahdollisuudet menestyä. Jää pois monta välikättä ja ”jalostajaa”. Jalostajat myös ovat tarpeellisia, mutta siinä on se huono puoli, että se alkuperäinen jalostaja maksaa, jolla maksatetaan.
On vaan hyväksi ettei kaikki laula samaa laulua. Ei uudenkaan metsälain puolesta. Uusi metsälaki syvensi ajatusta, uudistamista helpotettiin ja puustopääomaan kohdistuvia hakkuita lisättiin. Olikohan kukaan laskenut, miten paljon puustopääomaa vapautettiin markkinoille. Kertoo taalereista, miten käy kun markkinat keskitetään ja päästetään isännäksi omaan metsään. Eihän vika ole metsänhoidossa sinällään, mutta osuustoiminnan puolelta sitäkin enemmän.
Hyvätkään innovaatiot eivät ole nostaneet puunhintaa. Saadaan arvonlisää puuraaka-aineelle mutta ei hinnan lisää. Jos puusta tulisi puutetta, hinta voisi nousta. Tuskin kuitenkaan on odotettavissa, teollisuus on ankkuroinut puuraaka-aineen hankinnan vahvasti omaksi toimialakseen. Huonosti tutkimuksenkaan mukaan metsänomistajat siihen vastaavat.
Saahan Anton pruttona keskihinnalla pystyyn, jos on esim. 30 euroa motti (kuituna esim. 18 euroa), sellutonnia vastaavan 180 euroa ja koivua vastaavan 120 euroa. Hyvin kasvavasta metsästä, norm. jää puoleen ja huonosta jopa neljännekseen. Jäähän siitä voittoa ”vaalruusille” ja yhteiskunnalle. Metsän omistaminen on edelleen ”halpaa”, jalostamisesta jo maksetaan.
Metsänhoidossa on iso ero tamppaamisella ja tamppaamisella. Jaksottaisessa metsänhoidossa tamppaaminen ei rajoitu pelkästään viljelyyn, on taimiston hoidossa monta kertaa, on nuoren metsänhoidossa ja vielä ennakkoraivuissa.
On iso ero metsänhoidossa tampataanko altapäin vai säästetäänkö ja keskitytään jäävään puustoon. Edellinen palvelee massateollisuutta ja jälkimmäinen lähinnä sahateollisuutta ja järeän puun käyttöä. Kannattaako keskittyä tamppaamiseen ja ohjattuun tukin jälkisatoon, kun vaihtoehto on tuottaa tukkia ja arvopuuta koko ajan.
Kysymys oli tamppaamisesta ja kasvatettavan puusto arvosta. Arvoa voidaan nostaa ja säästöksi voidaan lukea myös tamppaamisen kustannus. Siltä voidaan välttyä, kun tavoitteeksi asetetaan tietty vesakoitumisen ja heinettymisen kynnysarvo. Sen paremmalla puolella vesakoituminen on vähäistä ja metsänhoidossa, niin uskallan väittää, hoitorästit ovat pienemmät.
Asian sisäistämistä helpottaa, jos on nähnyt ja kokenut harsinnasta siirtymisen (50-60 luv.) jaksottaiseen metsän kasvatukseen. Ja nyt uuden metsälain myötä siirtymävaihetta takaisin harsintaan.
Onhan siinä ollut sietämistä, miten on voinut mennä näin, että peitteinen metsänhoito suljettiin kokonaan ulkopuolelle, vaikka harsintajulkilausuma ei sitä edellyttänyt. Olihan siinä aimoannos arvovallasta kysymys.
Vielä näihin päiviin asti on painotettu, miten paljon on ollut parsimista harsinnan jäljiltä. Kieltämättä onhan sitä parsimista riittänyt ja kirjaimellisesti ohjetta on noudatettu. Kysymys on myös siitä, että harsittuja metsiä ei enää nähty ohjeen mukaisina metsinä.
Vielä 60-70 luvulla näitä metsiä palautettiin metsän kasvulle, hoitohakattiin ja pahimmat vajaatuottoiset uudistettiin. Kunnes tällaisen vaiheen jälkeen, jos sitä siirtymävaiheeksi voidaan sanoa, päädyttiin kokonaan harsittujen metsien uudistamiseen.
Tällä hetkellä on (yleistä) vaikeuksia hahmottaa mistä on kysymys. Harsintametsiä ei enää ole ja sitä vastaavia kasvatusmetsiä on vähän. Ottaa aikansa uuden metsälain jälkeinen siirtymäaika. Ja nähtäväksi jää, missä mitassa on sitten toteutumassa?
Tuskin metsänhoito on joko tai, eiköhän se ole molempia ja valinta sen suhteen on suhteellisen helppo. Kannattaako lähteä torjumaan sitä mitä luonto palauttaa. Jaksottaisella metsänhoidolla päästään hyviin tuloksiin ja sen avohakkuiden kautta on erinomaiset mahdollisuudet saada aikaiseksi sekametsiä, niin myös vaihtelevarakenteisia metsiä. Siihen pyritään myös jatkuvassa kasvatuksessa. Olisiko kuitenkin pienaukko riittämätön tavoite peitteiseen metsänhoitoon, monipuolistamaan metsänhoitoa. Tässä mielessä aukko olisi paikallaan ja ihan hoitotavasta riippumatta.
