Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
AJ: En kritisoi jiikoota vaan tapaa jolla sitä tuotetaan. En lähtisi lakirajoilta sitä toteuttamaan, kun se on yleisesti todettu, että ei toimi, ei taimetu ja kun kysymys ei ole edes jk hakkuusta. Jk hakkuut ovat muuta ja kohdistuvat erirakenteisiin metsiin. Ei ole syytä lähteä jaksottaisen tasaikäisiä metsiä harsimaan lakirajoille, sitä toki tehdään ja toimiihan se ihan bisnesluokassa, niin kuin aegolius tuossa edellä maalaa ja jaksollisesti kasvatettavia metsiä riittää.
Pilottivaiheessa on ja tuskin jatkuvaa kasvatusta kannattaa verrata jaksottaiseen metsän kasvatukseen ja käyttää sen tuottamattomia osia laskennallisten etuuksien osoittamiseen. Puhuu metsänomistaja, jolla ei ole jatkuvan kasvatuksen metsiä, mihin verrata ja yksi Lapinjärven koeala ei riitä vertailemaan metsähoidon paremmuutta. Samaa ajatusjatkumoa edustaa myös Puuki ja käyttää 10 m2 PPA:ta jatkuvan kasvatuksen laskennallisena metsänä, vaikka ei välttämättä sitä ole. On jaksottaista metsänhoitoa ja on kyllä metsälain valinnan vapauden piirissä.
Rane kirjoittaa metsänhoidon välivaiheesta ja sen pois jättämisestä, menosta suoraan avohakkuuseen ja uudistamiseen. Näin, mutta mistä valivaiheesta, kun sitä välivaihetta ei oikein ole olemassa. Noin 50 vuoden sulkemisen jälkeen metsät on ohjattu jaksolliselle metsän kasvatukselle. Ei siellä ole Perkonkaan perään kuuluttamaa systeemiajattelua ja optimoituja hyötyjä. Kovasti suositaan tällä hetkellä tasaikäisten metsien harsimista jiikoo metsiksi, mutta eihän se sitä ole ja voitaisiin jaksollisena metsänhoitona toteuttaa maltillisemmin.
Onhan tämä aika kyseenalainen menettely, verrataan jaksollista metsänhoitoa jaksolliseen metsänhoitoon ja ymmärretään hoitomuodon heikommat osat sitten jatkuvana kasvatuksena, johon kannattavuutta ja hoitomuodon paremmuutta verrataan. Eihän se näin mene, erirakenteisuus ja sekapuustoisuus on pidemmässä juoksussa ja sen valmistelu lähtee jo sieltä taimikosta ja ensiharvennuksesta, ellei jatkuvan kasvatuksen elementtejä ole olemassa. Ja onhan jaksottaisen metsänhoidon jäljiltä niistä puutetta.
Valitettavasti lienee niin, että uuden metsälain suositus muuttaa jaksottaisen metsiä jatkuvan kasvatuksen metsiksi ei ole toimiva. Sitä on kitisoitu näilläkin palstoilla ja verrattu mm. suojuspuuhakkuisiin. Toimii hyvin otollisissa taimettumisolosuhteissa, mutta toimii yleensä huonosti ja on tarvittu avustavia toimenpiteitä. Välttämättä kysymys ei ole edes jk metsän uudistamisesta, vaan kysymys on jaksottaisen metsän uudistamisesta suojuspuiden avulla.
Yleensä tasaikäiseen jaksottaiseen metsään kohdistuvasta toimenpiteestä, jota jaksottaisena metsänhoitona on syytä pitää, on tuhoille altis. Alta avattu jaksottaiseen alaharvennuksiin perustuva ja yläharvennuksilla väljennettävä, uudistamiseen tähtäävä. Onhan se tuuli ym. tuhoille altis. Suosii tuulen sisään pääsyn ja ei siinä mielessä vastaa eirakenteista metsää. Erirakenteinen suojaa paremmin myös lumituhoja vastaan. Pyritäänkö tässä liian äkkinäisillä siirroilla jatkuvaan kasvatukseen. Lähtökohtaisesti avovaihe on suositeltava vaihtoehto myös ja luonnon tarjoamat eri vaihtoehdot.
Voihan ne olla näivetyisiä 90 % tukkimännikön alla yhden tukin männyt ja alikasvoskuuset. Hyvä puoli on, ei tule uudistamiskustannuksia, jos ei tule Timpan laskennallisista tulonsiirroistakaan.
Onhan se hyväksi, että on vaihtoehtoja metsänhoidossa tai oikeastaan vaihtoehtoja tavasta hoitaa metsiä. On sitä puuston osalta, on metsänhoitotavan osalta, ja on sitä myös puukauppatavan osalta. Monet näin toimivat ja harjoittavat sekataloutta, sekametsänhoitoa. Se on vaan eduksi yhdistellä totuttuja tapoja.
Olen Jeessin kannalla, pedot sen kyllä hoitavat, mutta tässä on se ongelma, että emme ole Yellowstonen kansallispuistossa. Ja emme voi sietää sitä määrää petoja. Väitän kyllä, että metsäsuomessa on aika pitkälle jo siedetty, mutta emme kuitenkaan voi jättää luonnon hoidettavakaksi, on tasapainoiltava metsästyksen ym. vaihtoehtojen välillä. Petojen osuus tässä sorkkaeläin kysymyksessä ei ole vähäinen.
Tottahan hirvikeskittymiä on myös hirvien katoalueella metsäsuomessa. Mutta varsinaiset keskittymät ovat kuitenkin eteläisessä ja lounaisessa suomessa. Ei ole kaukaa haettu, jos tätä meidän sorkkaeläinpuistoa verrataan aloituksen Yellowstonen kansallispuistoon.
Meillä hirvikarjan paine on siirtynyt etelään ja länteen ja pedot ovat seuranneet perässä. Petojen tuhovoima tiedetään, susien osalta se on fakta ja karhujen ym. petojen osalta myös. Kerrotaan karhujen vasoille aiheuttamasta haitasta. Karhu saattaa kevään aikana ottaa 4-6 vasaa, jopa toistakymmentä on todettu. Hirvien katoalueella tämä on havaittavissa ja kerrotaan erilaisista petojen aiheuttamista tuhoista, mm. kainuun metsäpeura kantaan. Sudet ovat siirtyneet porojen kimppuun.
Eiköhän tämä ole selvää pässin lihaa ja jonkin lainen tasapaino on saavutettu ainakin metsäsuomessa ja pohjoisessa. Mutta etelän ja lännen sorkkaeläinten keskittymä alueilla syönti jatkuu. Metsästyskoirat tulevat syödyksi siinä ohessa.
Tuskin on vaikeuksia havaita, jos petojen suojelua jatketaan. Kanta lisääntyy ja pedot merkittävältä osaltaan ovat palauttamassa sorkkaeläimiä tasapainoon. Näin veikkaisin, myös ruuhkasuomen keskittymä alueilta.
