Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Tottahan hirvikeskittymiä on myös hirvien katoalueella metsäsuomessa. Mutta varsinaiset keskittymät ovat kuitenkin eteläisessä ja lounaisessa suomessa. Ei ole kaukaa haettu, jos tätä meidän sorkkaeläinpuistoa verrataan aloituksen Yellowstonen kansallispuistoon.
Meillä hirvikarjan paine on siirtynyt etelään ja länteen ja pedot ovat seuranneet perässä. Petojen tuhovoima tiedetään, susien osalta se on fakta ja karhujen ym. petojen osalta myös. Kerrotaan karhujen vasoille aiheuttamasta haitasta. Karhu saattaa kevään aikana ottaa 4-6 vasaa, jopa toistakymmentä on todettu. Hirvien katoalueella tämä on havaittavissa ja kerrotaan erilaisista petojen aiheuttamista tuhoista, mm. kainuun metsäpeura kantaan. Sudet ovat siirtyneet porojen kimppuun.
Eiköhän tämä ole selvää pässin lihaa ja jonkin lainen tasapaino on saavutettu ainakin metsäsuomessa ja pohjoisessa. Mutta etelän ja lännen sorkkaeläinten keskittymä alueilla syönti jatkuu. Metsästyskoirat tulevat syödyksi siinä ohessa.
Tuskin on vaikeuksia havaita, jos petojen suojelua jatketaan. Kanta lisääntyy ja pedot merkittävältä osaltaan ovat palauttamassa sorkkaeläimiä tasapainoon. Näin veikkaisin, myös ruuhkasuomen keskittymä alueilta.
Vastikkeettomilla metsästyksen vuokrasopimuksilla menetetään hirvien ongelmakohteille aiheuttama haitta. Toisaalta sitä oikeutta ei ole myöskään metsänomistajalla, vahinkoeläimiä ei saa poistaa vahingonteosta, hirvieläimillä on lain suojaama turva. Pitäisikö yhteiskunnan olla turvaamassa hirvien metsänhoidolle aiheuttamaa haittaa. Jees on tehnyt sen esimerkillisesti omalla kustannuksellaan.
On syytä suhtautua hieman keptisesti ns. nautinta ja jokamiehen oikeuksiin. Metsän omistaminen on myös yritystoimintaa, metsän tuotoilla on hintansa ja metsänomistajalla myös pitäisi olla oikeus sen tuottoihin. Metsästys-seurat alkavat olla aika kaukaa metsänomistajista.
Huomattavan määrän taimistoja hirvillle syöttäneenä pännii, kun ei ole omasta toiminnasta, vaan on hirvihallinnon ohjelmoimasta toiminnasta.
Kysymys on asenteellinen ja on tietenkin vapaaehtoista antaa maitaan metsästykseen. On hurskastelua, sillä hyväkään kannanhoito ei riitä takaamaan tuloksia. Vähänkö hirvet hallitsevat metsänhoitoa. Mäntyala on supistunut kolmannekseen, koivua ei uskalleta istuttaa, metsät kuusettuvat…
Vastapainoksi pitäisi olla oikeuksia myös metsänomistajalla. Esimerkiksi saada lupa poistaa vahinkoeläin tai vahoinkoeläimet. Sillä haitta voi olla muuallakin, ei vaan puutarhassa. Se voi olla viljelyksillä, se voi olla metsässä.
Tai vaatia asenteellista muutosta metsästäjiltä. Turvata metsänomistajalle alttiit kohteet. Viedä esim. nuolukivet vähemmän vahinkoa aiheuttaville alueille. Jos niitä yleensäkään saa laittaa lupaa kysymättä. Suojata kemikaaleilla tai aidata, käyttää hajustelankoja tmv.
Tämä jälkimmäinen ei kuitenkaan houkuttele, kutsua metsästäjät omille mailleen isännäksi. Ei senkään puolesta, kun vastuut yleensä jäävät metsänomistajan kontolle. Toivottavasti metsänomistajia ei kuitenkaan nähdä vapaana riistana tai haitan aiheuttajina.
Puukin linjoilla. Avohakkuualat vetävät hirviä puoleensa kuin magneetti. 2-3 vuotta uudistamisesta herkut hirville ovat haluttuja ja sen ajankohdan hirvet tietävät. Hakevat uudistusalat vaikka olisivat harvemmassa. Samoin hakkuualat ja taimistot talvella. Ei siinä auta suojautuminen, paine on olemassa, vaikka männyn uudistaminen on jäänyt kolmannekseen ja koivua ei uskalleta istuttaa ollenkaan…
2000 luvun veroleimikoiden huipusta on tultu alaspäin, hirvikanta on puolittunut niistä ajoista. On toki kaatoluvilla säädelty kantaa, mutta vaikutuksensa on myös metsänhoidolla ja esim. pedoilla. Sitä vastoin liikennevahingot eivät ole lisääntyneet tänä aikana ainakaan metsäsuomessa.
Myönteistä on Planderin perään kuuluttama ennakointi ja laajempi näkemys hirville ja metsätalouteen kohdistuvista vaikutuksista. Kaivataan laajempaa näkemystä, ei vaan laskennan ja sääntelyn toimivuudesta.
Tällä hetkellä tällainen äkkinäinen arvio hirvikannan kehitykestä voisi olla murskaava. Hirvikanta on suorastaan romahtamassa suuressa osassa maata.
Gla tuskin on mitään oikaisemista, eiköhän kysymys ole luontaisesta poistumasta, kuten pedot ja liikenne ja luontaisesta lisäyksestä, kuten ravintotilanne. Korvamerkittyjä hirviä ei ole ja kantaa säädellään kaatoluvilla.
Metsänhoito myös vaikuttaa hirvikantojen suuruuteen ja se tulee ravintotilanteen kautta. Ei tässä muuta ole väitettykään, mielenkiintoiseksi tilanteen tekee metsänhoidon muutos, joka on tälläkin hetkellä vaiheessa ja siirtymää on peitteisen metsänhoidon suuntaan. Se taas vähentää hirven ravinnonsaanti mahdollisuuksia (laitumia), verrattuna avohakkuu metsätalouteen. Tämä ei kuitenkaan ole kannanotto minkään metsänhoitotavan puolesta tai sitä vastaan.
Myös metsänhoidolla on vaikutusta hirvikantojen suuruuteen. Oleellista on esim. 2000 luvun taitteen poikkeuksellisen suurella hirvikannalla. Tai 60 luvun lopulta aina 2000 luvun taitteeseen voimakkaasti lisääntyneellä hirvikannalla. Kahdeksan kertainen nousu 30 vuodessa. Tai mikä aiheutti 2000 luvulta näihin päiviin alentuneen hirvikannan puolittumisen.
Perustellaan hirvikannan hoidolla ja pedoilla. Niillä on vaikutuksensa, mutta vaikutuksensa on myös metsänhoidolla. Metsänhoidon lisäämällä hirvien ravintotilanteella.
Hirvikannan nousu seuraa tarkoin metsänhoidon muutosta. Poikkeaa 80 luvulla, mutta tultaessa 2000 luvun taitteeseen, veroleimikot antoivat merkittävän lisän hirvien ravintotilanteeseen ja kannan nousulle. Kunnes sen jälkeen on palattu lähinnä normaaliin, jota tällä hetkellä voidaan pitää metsänhoidon normaalina ja johon on sitten vaikuttamassa metsälain muutokset, kuten jatkuva kasvatus ja laajemmin ilmastokysymykset. Näillä kaikilla on vaikutuksensa hirvien (sorkkaeläinten) kantoihin ja ravinto tilanteeseen, niin kuin oli vaikutuksensa esim. myyrien aiheuttamamiin runsaisiin tuhoihin ja esiintymiseen taka-aikoina.
Ay on vanhentunut ja alkaa olla aikaansa menettänyt, pitäisi pystyä myös uudistumaan. Jää mielikuva, että vahtivat omaa sortoaan. On outoa, jos yhtiö joka pitää huolta työvoimastaan, maksaa korkeampaa palkkaa ja ei ole esim. koskaa lomauttanut työn tekijöitään huonoina aikoina. Tarjoaa maaseudulla töitä koulutuksesta ja Ay-taustasta riippumatta. Tarjoaa vaihtoehtoja maaseudulla viihtyville ja siellä asuville. On oikein, että kyseenalaistetaan ja ei ole pakko taipua teollisuusliiton ahtaisiin raameihin.
On hyvä että MTK:n metsäjohtokunta tulee ulos ja kaipaa laajempaa keskustelua.
Kannattaako vastakkainasettelu, kannattaako tiukata, kun lopputulema johtaa metsien ja monimuotoisuuden kannalta huonompaan tulokseen. Kuormittaa metsiä liikaa suojelun että käytön puolella ja kuitenkin, sen vastapainoksi löytyy aina vapaaehtoista suojelua ja myös tiukkaa vapaaehtoista suojelua, myös Etelä-Suomesta.
On myös yhteisiä tavotteita, jatkuva kasvatus kirjattiin metsälakiin monimuotoisuutta lisäävänä toimenpiteenä. Toimiiko sen puolesta, on viitteitä myös päinvastaisesta toiminnasta. Eriyttää kun pitäisi yhdistää ja jakaa metsiä suojeltaviin ja tällä hetkellä rankasti harsittaviin talousmetsiin. Ei ehkä ole mennyt ihan toivotulla tavalla ja ruikkii siinä mielessä kintuilleen.
