Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Liiallinen kehuminen ei ole hyväksi sekään. Liekö siitä johtuen, kommenttia katoaa yllättäen. Onhan 99.9 % tai 15 min. maksimissaan ihan ryhtinaallinen osoitus, siitä ei voi olla muuta kuin kiittäminen. Mutta tarjoillaan vanhoissa rattaissa, narisee kuin vanha pieru, siinä alkaa olla kestämistä.
Seurannassa on myös Metsälehden keskustelupalsta. Ylen uutisessa kerrotaan myös: ”Kari T. Korhonen korostaa, että metsien hakkuutavan muutosta ei ole toistaiseksi tutkimuksissa todettu. Viitteitä on siitä, että hakkuuikä on laskenut, mutta samalla puuston järeys hakkuuhetkellä on noussut”.
Tällä hetkellä hakataan vanhan metsälain aikaista puustoa. Puustoa, joka oli edeltävässä laissa ikä- tai läpimittarajojen suojaamia. Eli hakataan sen aikaisia säästömetsiä. Onhan järeys noussut, mutta myös samaan aikaan metsin kasvu on laskenut. Ei pitäisi hakata myöskään liian nuoria metsiä aukeaksi.
Väittäisin, että huonoa kasvua kiihdyttää myös uusi metsälaki ja siihen sisältyvä vaihtoehtoisen metsän kasvatustavan sisään ajo. Harsitaan tarpeettomasti hyvässä kasvussa olevia jaksottaisen metsiä.
AJ: Ajankohtaisia kysymyksiä ovat joka tapauksessa, harsinta on ihan yleinen tapa toimia nykyisessä metsänhoidon tilanteessa. Liittyy metsänhoidon agendaan, kun jaksottaista metsänhoitoa ollaan muuttamassa lakirajojen kautta jatkuvaan kasvatukseen.
Ei, ainakaan omassa toiminnassani tule kysymykseen, että jaksottainen metsä hakataan lakirajoille ja jäädään odottamaan taimettuuko vai ei. Kysymys on metsänhoidon tuhlauksesta, ainakin siinä tarkoituksessa mihin sillä pyritään. Kysymys on metsien parturoinnista ja todennäköisin vaihtoehto on, että hakataan aukeaksi.
Tilanne on toinen, jos metsässä on taimisto tai on nuori metsä kehittymässä. Käytän hyvin mielelläni harsintaa niiden vapauttamiseen, antaa tilaa metsän uudistumiselle. Tuskin sekään on ratkaisevaa tallaisessa monimuotoisessa metsänhoidossa, oliko kysymys jatkuvasta kasvatuksesta vai jaksottaisesta metsänhoidosta.
Harsinta sen varsinaisessa merkityksessä suljettiin harsintajulkilausumalla -48. Nyt harsinta on pitkän ylimenokauden jälkeen avautumassa. Niin väitän, että jatkuvan kasvatuksen avaamisen jälkeen 2016, harsinta on tarpeettomasti avautumassa jaksottaisessa metsänhoidossa ja olisin sitä mieltä, että vaatii tarkastelua. Jatkuva kasvatus on tässä mielessä omassa karsinassaan ja avautuu eri tavalla.
Keskustelussa on perusteltu metsänhoidon siemen/suojuspuu vaihtoehtojen toimimattomuutta. Sen mukaan taimistoista ei muodostu riittävän hyviä, joudutaan täydentämään.
Mistä syystä avattiin vielä lisäikkuna jatkuvalle kasvatukselle. Oliko hyvitys tai vastakompensaatio avohakkuiden avaamiselle tai päinvastoin?
Ettei vaan jatkuvan kasvatuksen vaihtoehto ole taimistoissa ja nuorissa metsissä, ei niinkään jaksottaisessa metsänhoidossa. Jaksottaisessa metsänhoidossa on toimiva kriteeristö, miksi ei käytetä sitä ja hoideta siirtymää jatkuvaan kasvatukseen sitä mukaa, kun hoitomuodon mukaisia metsiä syntyy.
Tämän tyyppisestä hoitomuodosta on kokemuksia 50-70 luvulta, ennen kuin jatkuva kasvatus hoitomuotona suljettiin ”lopullisesti”. Ymmärtääkseni Pukkalan vapaamuotoinen malli täydentää tätä edeltävää aikaa ja Lähteen erirakenteiset metsät. Näiden vastapainoksi luotiin jonkinlainen ”illuusio”. Luultiin, että jaksottaisella metsänhoidolla voidaan hallita jatkuvaa kasvatusta.
Näinhän siinä kävi, vanhalla metsälailla säästettiin metsiä. Sen lain aikaisilla ”lakirajoilla” rajoitettiin avohakkuita niin myös harvennushakkuita. Uudessa metsälaissa rajat avattiin, käytännössä avohakkuita ei rajoiteta ja näin tehtiin myös harvennushakkuille.
Avattiin luukku (karsina) jatkuvalle kasvatukselle. Aikaikkuna tuottamattomalle metsänhoidolle, silloin kun uudistumista ei tapahdu. (Ikkuna metsän parturoinnille)
Jos kerran metsän uudistumista koskevat kriteerit poistettiin, olisi tarpeen asettaa myös vastakriteerit. Oleva taimisto, taimettumisherkkyys, kehittyvä nuori metsä tmv. jatkuvan kasvatuksen metsälle asetettavia vaatimuksia. Ennen kuin nykyisille ”lakirajoille” sallittaisiin mennä.
Metsänhoito on monessakin mielessä hauskaa. En kuitenkaan pidä jaksottaisen metsän harsintahakkuita jatkuvan kasvatuksen hakkuina. Ne saavat olla jaksottaisen metsän hakkuita ja kohtuullisessa määrässä toteutettuina ovat ihan hyvää metsänhoitoa. Vierastan kuitenkin ajatusta, että niitä omitaan jk hakkuiksi, kun se lopputulos ei aina ole paras mahdollinen. Ja hyvään jatkuvan kasvatuksen tulokseen pääsemiseksi on tukku parempia vaihtoehtoja. Eihän jatkuvan kasvatuksen hakkuissa oikein ole mitään järkeä, jos jatkuvuudesta ei huolehdita. Tätä taustaa vasten noita ”korjuujälkitutkimuksen tuloksia” on ja ovathan ne mielenkiintoisia.
Välttämättä ei olla samalla sivulla. Jatkuva kasvatus on lähtökohtaisesti eri-ikäisen metsän (kerroksellisen metsän Perko) kasvatusta ja soveltuu myös avohakattavaksi.
”Helppoheikeillä” on aina mahdollisuus, mm. siitä syystä metsänhoitoa on perinteisesti rajoitettu lailla, ettei näin olisi. Uudessa metsälaissa tämä mahdollisuus avattiin.
Jaksottaisten metsien hakkuita lakirajoille ja pienaukkohakuita toteutetaan, kysymys ei kuitenkaan välttämättä ole kestävästä ratkaisusta. Jaksottaisia metsiä harsitaan paljon, ilman, että edes pyritään lain tarkoittamaan ratkaisuun. Ja onhan metsän pohjan avaaminen epävarmaa. Parempi ratkaisu olisi, jos tiedettäisiin etukäteen, tuottaako vaihtoehto tulosta. Että vaadittaisiin jatkuvalta kasvatukselta tämän suuntaista tulosta?…
