Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Tiedä sitten, minkä takia pitää pyrkiä harsimalla kuusettamiseen, kun se kuusettuminen on ogelma jo muusta syystä. Ja eihän se harsinta lähellekään aina edes johda kuusettumiseen. On tietenkin jaksottaisen metsänhoidon johdannainen luontaiseen uudistamiseen, suojuspuuhakkuut kuusella ja siemenpuut männyllä tai sitten viljely.
Jotenkin metsänhoito pyörii jaksottaisen metsänhoidon ympärillä. Jostain syystä se ei vaan johda mihinkään, ei ainakaan uuteen. Jos kerran on tarkoitettu, että siirrytään harsimalla jaksottaisesta metsänhoidosta jatkuvaan kasvatukseen, jatketaan sitten harsintaa, jospa sieltä joskus tulosta alkaa syntymään.
Toisaalta viisaammat ovat määritelleet, että vaatii siirtymäajan. Sekin on nähty, että pakolla ei jk metsiä tehdä, on seurattava luontaisia vaihtoehtoja. Jos vaihtoehdoista on puutetta, mikä estää aloittamasta vaikka viljeltävästä aukosta.
Puuki: ”Vajaatuottoisuus harsinnan jälkeen ja usein toistuvat harsintakerrat huonoissa korjuuolosuhteissa pudottaa tuotosta muutenkin”.
Edelleen tarjotaan harsintaa ilman jatkuvan kasvatuksen edellytyksiä. On toki metsälaissa lakirajat sallittu, mutta onnistuakseen jatkuvaan kasvatukseen kuuluu taimettumisen edellytys ja herkkyys nuoren metsän uudistumiselle. Sen lisäksi, että jatkuva kasvatus tuottaa arvokasvua.
Metsänhoito hakee rajoja, tiedä sitten missä määrin on tietoista ja missä määrin on tiedostamatonta. Mikä hinku on harsia jaksottaisen metsiä ja pyrkiä samaan opetukseen, mitä harsintajulkilausumalla rajoitettiin.
Se on aika vaikea myöntää, missä kohtaa mennään tai on menty pieleen. Voi olla pitkän poisenlaisen kokemustiedon jälkeen vieläkin vaikeampi myöntää.
Rusinat pullasta ja yksi tai kaksi yläharvennusta, ovat pesunkestävää jaksottaista metsänhoitoa. Markkinoidaan kyllä jatkuvana kasvatuksena, mainostetaan jopa metsänhoidon vaiheena, josta jatkuvan kasvatuksen vaikeudet ja ongelmat alkavat. Vaan kun ei ole jatkuvaa kasvatusta, vaan jaksottaista metsänhoitoa ja harsintaa, sen pahimmasta päästä.
Jatkuvan kasvatuksen oivaltamiseen ei paljoa tarvita. Metsuri motokuski: ”Minusta sellaisilla kohteilla jotka ovat herkästi taimettuvia niin mikä ettei”. Vilpittömästi onnittelut.
Monikerrosmetsät, jotka ovat yhtä kuin eri-ikäismetsät tai erirakenteiset metsät, sekametsät jne. On se vaihtoehto jatkuvalle kasvatukselle, kuten Perko opastaa. Täällä keskustelussa tarjotaan vaihtoehdoksi jaksottaisen tasaikäisiä metsiä, jotka harsitaan. Ei taida jaksottaisen kannattajat itsekään tietää mitä ovat tarjoamassa. Harsintaa ja rankalla kädellä. Sopii kyllä metsien parturointiin ja sitähän valtakunnassa tehdään laajasti.
En ole pitänyt jaksottaisen yläharvennus- ja väljennyshakkuita jatkuvan kasvatuksen hakkuina, vaan jaksottaisen luontaiseen uudistamiseen tähtäävinä hakkuina. Niitä kuitenkin tehdään jatkuvan kasvatuksen hakkuina ja siinä mitassa tällä hetkellä, että alkaa muistuttamaan aikaista harsintajulkilausuman opetusta. Ei koske niitä metsänomistajia ja tahoja, jotka huolehtivat metsistään ja puustopääomistaan. Mutta on paljon metsien harsintaa, ilman pyrkimystäkään uudistamiseen. Niistetään rankasti jaksollisen metsiä ja sitä tehdään jatkuvan kasvatuksen nimissä, metsälain ja metsänhoito-ohjeistuksen salliessa.
”Vasta hakkuun tai parin jälkeen alkaa uudistumisen merkitys kasvaa, ja silloin ne haasteet vasta alkavat ja kannattavuus keikkenee”.
Edelleen kysymys on jaksottaisesta metsänhoidosta. Myös ne ensimmäiset vuosikymmenet jaksollisesti kasvatettua, ei jk metsänhoidon poimintaa ja yläharvennuksia, ei niiden ensimmäisten vuosikymmenienkään osalta. Uusi metsälaki tuli voimaan 2016, joten nämä jk:ksi väitetyt yläharvennukset ja poimintahakkuut jäävä jaksollisen metsänhoidon asiaksi, myös vanhemmissa metsissä.
Aegolius: ”Täällä käytävä keskustelu ymmärtääkseni keskittyy siihen, että jk ei jaksolliseen verrattuna voi pärjätä kannattavuudessaan kuin yhden tai enemmillään kahden hakkuun verran”.
Edelleen tässä on kysymys jaksollisesta metsänhoidosta ei jk metsänhoidosta. Annetaan vääränlainen todistus jk metsänhoidon toimimattomuudesta ja sen kannattavuudesta. Kysymys on tasaikäiseen jaksottaiseen metsään toteutettavasta yläharvennuksesta/poimintahakkuusta. Ei erirakenteisuuteen perustuvasta jk metsänhoidosta.
Aegolius: ”Tässä on mielestäni mahdollinen syy siihen miksi ihan sijoittajat tuota harrastaa. Ja yleinen ilmapiiri jopa sivelee tätä ajatusta silkkihansikkain”.
Harrastetaan, sitä toteutetaan jaksottaisessa metsänhoidossa. Kysymys ei ole jk metsänhoidosta, toteutetaan kyllä jk metsänhoitoa hyväksi käyttäen.
Puuki: ” Ei se luont. uudistaminen onnistu nykytyylillä, jossa tehdään esim. yht. äkkiä jk-hakkuu ns. pystymetsään. Se onnistuu vain teoriassa hyvin”.
Täällä kirjoitetaan sivutolkulla mallin toimimattomuudesta. Uskotaan kuitenkin kysyksessä olevan jatkuvan kasvatuksen. Eihän se sitä ole, kun jaksottaiseen tasaikäiseen metsään toteutetaan jatkuvan kasvatuksen elementtejä.
Pitäisi sisäistää, mitä alan tutkijat ja alan toimijat tarkoittavat jatkuvalla kasvatuksella. On lähinnä eri-ikäismetsän kasvatusta, joka kestää huomattavasti paremmin esim. myrskytuhoja vastaan ja on uudistettavissa paremmin sieltä avovaiheen ja nuorien metsien kasvatuksen kautta. Ellei syystä tai toisesta ole valmiina varttuneissa metsissä.
Pukkalan vapaa malli on kieltämättä hyvä malli. Se pitää sisällään kaiken metsänhoidosta, jatkuvan kasvatuksen, jaksottaisen metsänhoidon ja myös avohakkuun. Toimitaan samassa metsässä ja toteutetaan sellaista metsänhoitoa, mikä hyvälle tuntuu ja on kulloisessakin tilanteessa järkevää. Tämäntyyppistä ohjetta sieltä on kuulunut.
Eihän metsänhoitoa voida toteuttaa sen mukaan, että laskenta kärsii, jos metsänhoidossa tulee muutoksia. Onkohan vertailu samassa metsässä edes tarpeen. Eiköhän ole isommissa kokonaisuuksissa ja enemmän tapauskohtaista.
