Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Aegolius: ”Vieläpä niin, että palstalle jäävä puusto nähdään arvottomana”. Tuo arvottomaksi jäävän puuston määritelmä on metsäviranomaisen tekemä ja nähdään sellaisena myös laskelmissa.
Metsänhoidossa ainakin yksi olennainen seikka on vesakoitumisen/heinettymisen kynnysarvo. Tamppaamisen kannalta tällä arvolla on huomattava merkitys, kummalla puolella tätä arvoa liikutaan. Syystä tai toisesta liian harvaksi saatettu metsä on pian hupussa ja isommankin metsän lehtipuusto valloittaa. Myös alusta heinettyy ja vatukoituu, horsmittuu jne. Metsäviranomainen näkee usein tällaisen metsän vajaatuottoisena ja suosittelee avohakkuuta ja metsänviljelyä.
Ei oikein riitä ymmärrystä, miksi haetaan tamppausta (työtä) vapaaehtoisesti ja ylimääräisiä kustannuksia rasitteeksi vuosikymmeniksi ja ei nähdä sen arvottoman metsän arvoa.
Tässä nyt ei ollut Bensan esimerkistä, jossa jatkoon on hyväksytty alustan kitusia. On myös kehityskelpoisia alta nousevia metsiä, joita voidaan edelleen kasvattaa ja tehdä hyvää tulosta. Ja voidaan uudistamisen vaihetta ihan hyvällä menestyksellä siirtää eteen päin.
Niitä tulee tehtyä hyviä ja huonoja päätöksiä, joskus myös hyviä. On pitänyt päättää metsäalueista, hakataanko aukeaksi, vai säästetäänkö edelleen kasvatettavaksi. Viranomaisen suositus yleensä on ollut että aukeaksi ja oma päätös on ollut tuo jälkimmäinen.
Kohteelle on yleensä riittänyt kunnostushakkaus hoidoksi, jonka jälkeen välitöstä hoidon tarvetta ei ole ollut. Tällaisilla rehevillä mailla olevilla kohteilla kasvu on ollut hyvää ja sylentäyteistä kuusta on tullut suhteellisen nopeasti. Lustovahvuudet ovat 5-7 mm/2/10-15 mm vuosikasvulla.
Vaihtoehto olisi ollut avohakkuu, vajaatuottoiseksi luokiteltavaan metsään, josta hakkuutulo olisi ollut vähäinen, korkeintaan muutama tuhat euroa hehtaarilta ja sen jälkeen metsänviljely.
Tamppaamista olisi riittänyt ja se olisi pitänyt aloittaa korjuun ennakkoraivauksella, sen jälkeen korjuu, maanmuokkaus, metsänviljely, heinimiset, taimikonhoidot, jälleen korjuun ennakkoraivaus, ensiharvennus jne. Näin karrikoiden ja mitään vähentämättä.
Tiedä sitten missä määrin pitäisi puhua menetetystä ajasta ja kustannuksista, siihen nähden mitä edelleen kasvatus on samassa ajassa tuottanut. Minulla ei ole esittää laskelmia.
Tämä on tätä metsänhoidosta hauskaa? AJ. Sitä mukaa kun ”tarvitaan kuvioita metsätilan kuvaamiseen ja sen ennustamiseen”. Kuviotiedot eivät ole hukassa. Kuviotiedot löytyvät metsään.fi ohjelmasta ja ovat siellä käytettävissä, jos vaikka puukauppaa ja korjuuta tehdään yli kuviorajojen ja riippumatta siitä, minkä laista metsänhoitoa tehdään. Kuviotiedot täydentyvät metsään.fi ohjelmaan ja ovat siellä käytettävissä seuraavaa puukauppaa tai muuta metsänhoidollista toimenpidettä varten.
Metsänomistajalla on tarve vaihtoehtoiseen metsänhoitoon niin halutessaan. On myös tarve vaihtoehtoiseen puukauppaan. Motoja on käytettävissä vapailta markkinoilta ja niin väittäisin, että motoyrittäjä myös työllistyy metsänomistajien tarjonnan ja suorien puukauppojen perusteella.
Se on tuo muutosvastarinta voimallista. Voidaan toteuttaa myös vaihtoehtoista metsänhoitoa, siitä on kokemusta 50-60 luvulta. Ei kuitenkaan pitkältä aikaväliltä sen jälkeen, kun harsintaa eli jatkuvaa kasvatusta alettiin rajoittamaan. 70 luvulla sallittiin vielä poikkeustapauksissa.
60 luvulla leimattiin saman metsänomistajan metsiä päivä kausia ja suurimpien metsänomistajien metsiä jopa viikkoja. Pienemmät menivät päivässä.
Siihen aikaan ei eritelty metsänhoitoa, vaan leimattiin mitä vastaan tuli ja metsän kehityksen mukaan. Metsänhoitoa ohjattiin ja leimattiin edelleen kasvatuksen tai uudistamisen hyväksi. Luontaista tai keinollista uudistamista ja avohakuu tehtiin aina kun se oli ajankohtaista ja luontaiselle uudistamiselle ei ollut edellytyksiä.
Metsänhoitoa ei luokiteltu siihen aikaan, tällä hetkellä luokitellaan 1 lk ja 2 lk ja sen jälkeen avohakkuu. Sen aikaisessa metsässä se ei olisi ollut edes mahdollista. Sitä tarkoitetaan myös kuviotasolla, samaa kuviota oli koko metsä ja hoito toteutui metsän sisällä.
Näin oli myös puukaupassa, puukauppaa käytiin metsäalueista ja jos eriytettiin, tukit menivät usein eri ostajalle. Toimiva kokonaisuus oli tämäkin.
Puukaupan ja metsänhoidon lähtökohdista voidaan poiketa tälläkin hetkellä. Niin myös monet tahot tekevät. Vaikeus on siinä, kun on opetettu tekemään vain yhdenlaista puukauppaa ja tekemään vain yhdenlaista korjuuta ja tehdään vain yhdenlaista metsänhoitoa. Eikö houkuttele poikkeamaan?
Mehtäukolla on omituisia käsityksiä jk metsän hoidosta.
Sanoisin, että on vähintäänkin arveluttavaa väitellä siitä, mikä on jatkuvaa ja mikä on jaksottaista metsänhoitoa. Samoja metsänhoidon muotoja on molemmissa ja samoja metsänhoidon muotoja eritellään jopa erilaisilla nimikkeillä. Sama on jatkuvuudessa, siinä kun jk metsänhoidossa haetaa uutta alkua, myös jaksottaisen kestoa voidaan jatkaa tai lyhentää.
Mielenkiintoista on tuo kuviorajoilla piirtely, sanoisin että menee samaan sarjaan kuin tuossa edellä. Mennäänkö kaavamaisesti vai optimoiden. Esimerkkinä tuo 50 hehtaaria samaa kuviota ja hakkuut toistuvat noin 20 vuoden välein.
Jaksottainen tarkoittaa kuvioita iän mukaan jaoteltuna. Sitä samaa tarkoittaa myös jk metsänhoito optimoituna. Optimoitu pitää sisällään molemmat hoitomuodot ja oli käytössä vielä 60-70 luvulla, ennen kuin harsintaa ryhdyttiin todella rajoittamaan.
Ilmeisesti koivut ovat terveitä vielä tällä hetkellä, vaikka ovatkin peltoon istutettu. Voisi mennä vielä 20 vuotta, ennen kuin laho alkaa iskemään. Villi veikkaus on 50-70 senttiä koivulle ja hyvä tukkisato kuuselle. Johan kelpaa, kaksi hyvää tiliä samalla kertaa ja koivusta laatutyveä, josta maksetaan. Mahtaa olla koivua myös seuraavaan aloitukseen.
