Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset

Talvikorjuu auttaisi, mutta onhan se puuhuollon kannalta iso asia. Senkin puolesta, että maanousema esiintyy puuntuotannon kannalta tuottavilla alueilla. Toisaalta puunkorjuun ajankohta on vapaaehtoista ja voidaan hyvin tehdä talvella. Tai rajattaisiin saastuneiden alueiden puunkorjuu talviaikaan.

Tiedä sitten, oliko tilanne parempi joskus 50-60 vuotta sitten, jolloin korjuu hoidettiin talvella. Oli silloinkin korjuun vauriot olemassa. Saatiin siihenkin aikaan kojuuvariot aikaiseksi hevosilla ja traktoreilla ja vinsseillä ja talvikorjuussa. Mutta oliko siihen aikaan vähemmän maanousemaa, aika vähän siihen kiinnitettiin huomiota.

Tuntuisi, että tämän hetken kalusto ja logistiikka on kehittynyttä ja toimivaa, päästään hyvään tulokseen, mutta voi olla että talvikorjuussa.

Erehtyväisiä ollaan, niin minä ainakin olen, mutta tuskin verottaja ryhtyy erotuomariksi. Saa tiedon molemmilta osapuolilta ja on osapuolien välinen asia sopia, pystykaupassa tilitysmenettely on salaista.

Raakkiprosentti oli viimeksi 4 % ja kesti niissä rajoissa ulkopuolisella urakoitsijalla tehtynäkin.  Menettely on samoissa rajoissa kuin pystykaupassa ja urakoitsijat toimivat sen mukaan. En oikein usko että eroja tulee kauppamuotojen välillä. Mitä sitten on perinteistä hankintaa, ei välttämättä sielläkään, onhan laatuluokitusta noudatettava.

Tulikohan laskelmat tarkastettua, jaa tänne pääsee, ilmeisesti aikaisemmin oli sulku päällä. Tulee lisää, onhan tuo aika paksua. Oli vähäisistä lisistä ja vähennyksistä, joista vaikea on saada selvää ja uskotaan, että näin on hyvä. Toisaalta valitetaan huonosta puunhinnasta. Olikohan isokaan virhe puolustaa hankintakauppaa. Käyttää monipuolisesti erilaisia puukauppatapoja, voisi olla hyvä lähtökohta myös puukaupassa.

On isompiakin kysymyksiä ratkottavana kuin riittämättömät hankintalisät tai tappiollinen tukkikauppa. Pantataan parempaa tietoa tai oliko sitäkään olemassa.

Wikipediassa kerrotaan oligopolista: Oligopoli on epätäydellinen kilpailumuoto, jossa markkinoilla on vain muutama tietyn palvelun tai tuotteen tarjoaja. Oligopolille on usein ominaista kilpailun vähäisyys ja useion tästä johtuva epäluonnollisen korkea tai matala hintataso sekä täydelliseen kilpailuun verrattuna liian vähäinen tuotannon määrä (kuten hankintakauppa ja muut vähäiset kauppamuodot oma lisäys). Oligolin toimijoilla saattaa olla ”hiljainen kartelli” , jossa ei ole varsinaisesti sovittu mitään hintatasosta mutta jossa tilanne kaikin puolin pyritään pitämään vakaana. Tutkimusten mukaan oligopolistinen markkinatilanne lisää myyjien voittoja jopa 20 prosenttia ( tuskin tarkoittaa alkuottajaa oma lisäys).

Hankintakaupassa verot ja vähennykset voidaan hoitaa, on julkinen ja avoin kauppatapa, mutta ei suljetussa kauppatavassa pystykauppa?

Mehtäukon tavalla on toimittu ennenkin.  Aikaan 40-60 vuotta sitten jaksottainen metsänhoito oli vielä vähemmistöä. Tehtiin enemmän luontaista eli Jk metsänhoitoa. Paljon myös siemen ja suojuspuuhakkuita.

Siihen aikaan metsät leimattiin, eli oli leimattava, että saatiin puun myyntilupa. Voidaan sanoa myös, että sen aikaisilla metsänhoidonneuvojilla ja leimausporukoilla oli metsänhoidon alkeet hallussa.

Tehtiin paljon luontaisen uudistamisen hakkuita, mutta vain jos luontaisen uudistamisen edellytys oli olemassa. Tehtiin paljon myös taimistojen vapauttamista ja nuoren metsän hoitoa, mutta vain jos kehittyvän metsän edellytys oli olemassa. Ei tehty, jos näitä edellytyksiä ei ollut, paljon uudistettiin myös keinollisesti istuttaen tai kylväen.

Ei toimittu niin kuin toimitaan tällä hetkellä. Tehdään siemen ja suojuspuuhakkuita, pienaukkoja ja Jk metsän perustamista lakirajoille, mutta usein ilman luontaisen uudistamisen edellytyksiä, jäädään jopa odottamaan.

Jollain tavalla tuntuma on, että käytännön toiminnassa käsitys luontaisesta uudistamisesta on hakusessa tai siihen ei kiinnitetä riittävästi huomiota. On myös myöteisiä kokemuksia, mm. Timppa on kirjoittanut paljon mä siemenpuu-uudistamisesta.