Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Olisiko sitten heinikkoryönä esteenä metsänhoidolle. Ei ole heinikoita esiintynyt ainakaan männyn kylvöalueilla. Ei sitäkään ovatko jk sekametsää vai jaksottaisen erirakenteista. Sama kohtelu niillä on hallinnollisesti (kemerat ja hoidon suositukset) ja hyvin ovat sopineet samaan metsään. Jäi pois mättäät ja kuusen taimet ja tuloksena mäntymetsät?
Hyvin on männyn kasvutyypeillä mt ja sitä karummat, männyn kylvö onnistunut sekasiemenellä. Tuottaa kerroksellisuutta nyt pertkausvaiheessa ja vielä kun kuusi ehtii mukaan, tuottaa sitä lisää. Vaihtoehto tietenkin olisi, perata lehtipuut ja jättää männyt ja kuusen taimet.
Näin männyn kasvumailla, mutta en lähtisi kuitenkaan kylvöhommiin mehtäukon vatukoihin. Vaikka onkin mehtäukon kestosuosikki, olipa sitten kysymys metsänhoidosta tai puukaupasta. Siinä voi käydä huonosti, riittäisikö edes tunnearvo tekemään tulosta. Tänä vuonna vadelmasato oli kyllä hyvä, etten sanoisi erinomainen.
Tiedä onko ns.- kevytnimimerkeillä syytä puolustautua. Aika outoa palstan hallintaa?
Mäntyä kannattaa aina puolustaa, on heikoilla ja etenkin männylle ominaisilla kasvupaikoilla. Varjopuuna kuusen suosiminen jo kierron alkuvaiheessa on vähän outoa, ei anneta tilaa valopuille ja onhan ne sorkkaeläimet merkittävässä asemassa tässä. Je että saataisiin mänty sille sopiville kasvupaikoilleen. Olisi myös mielekästä, sillä mänty peittoaa kylvössä kuusentaimen alkukehityksessä ja pitkässä kierrossa myös tuotossa, mutta minkäs teet.
Vaikeuksia on männyn viljelytainta saadaa kierrolle. Tuhoalttiimpi on kuin kuusi ja eihän se mänty verhopuuston alle uudistu. Vaikeuksia on myös saada kylvönä aukkoon, mutta onnistuu se sekakylvönä, jota vielä luonto täydentää. On ainakin alkukehityksen turvassa, sillä lehtipuuvesakko ottaa hirvien essi-iskun vastaan. Menetys on sekin, mutta antaa ainakin alkukehityksen turvan.
Miten siitä sitten eteenpäin? Pian tarjoillaan höpöjä vaihtoehdoksi ja löytyy varmaan hyviäkin vaitoehtoja? Olen minäkin aika paljon syöttänyt männyn taimia hirville.
Ettei vaan jk sekametsä vaadi avohakkuun tai ainakin niin harvan aloituksen, että myös valopuut saavat riittävästi valoa. Luontainen uudistaminen esim. kylvämällä sekasiemenellä muok. aukkoon, antaa ainakin lähtökohdat sekametsälle ja kerroksellisuutta. En väitä, että olisi viljelyä parempia vaihtoehto, mutta antaa onnistuessaan riittävästi taimiainesta ja on hoitomuotona monin verroin työläämpi hoitaa.
Luonto ennallistaa soita joka tapauksessa, se on myös suositeltavaa, sillä tuottamattomien kasvupaikkojen ojia ei enää suositella avattavaksi. Eivät lisää metsäkatoa kun eivät sitä ole olleetkaan. 0-2 kuution vuosituotto ei sitä lupaa, on tuottona korkeintaan kymmppejä ja on esim. marjasatona satoja euroja vuodessa. Mitä sitten suot ovat muina luontoarvoina? Tilanne olisi aivan toinen, jos turve luokiteltaisiin uusiutuvaksi?
Antaa vaan metsänkasvatuskelvottomien soiden ennallistua. Sitä voidaan myös edistää tukkimalla ojia, niin kuin on tehty. Metsän kasvulle kelvottomien, satojen tuhansien hehtaarien ennallistuminen/ennallistaminen on hyvää luonnon ja tulvan suojelua. Ojittamisella aikoinaan pilattiin vesistöjä ja edistettiin myös tulvien muodostumista.
Tällä hetkellä on jo paljon luonnon ennallistamia soita. 50 vuotta hyvin riittää ojien umpeen kasvamiseen ja virtaamien loppumiseen. Ja toinen 50 vuotta ojien häipymiseen maastoon. Ne ojikot, jotka ovat muuttuneet turvekankaiksi, ei niinkään ole taipumusta umpeen kasvamiselle.
Ennallistuneilla soilla on luontoarvonsa, metsätaloudellista arvoa ei enää ole, mutta esim. marjasadot ovat palautuneet. Lakka ja karpalosadot ainakin välisuomessa ovat yleisiä.
Olin havaitsevinani tekstin aikaisemmin ”jos tarkkoja ollaan”, eiköhän näillä teksteillä käytännössä samaa tarkoiteta. Oli siellä teksteissä havaittavissa aikaisemmin myös ko. laskentaesimerkin metsästä, että oli kaistalehakkuusta eli avohakkuusta, eli kysymys oli tukkimetsästä, joka ei millään muotoa näy jk:n loituksessa tai laskennan jatkohoidossa, ei ainakaan laskennan puunhinnassa. Pitäisi olla tuplat.
Viljelyn kustannuksia ei myöskään hyvitetä oletetuista jk:n alemmista tuotoista. Ettei vaan kysymys ole ”Puukilisistä”: ”Jos tarkkoja ollaan, niin jk:n kuluihin pitäisi sitten useinmiten laskea edellisen tasaikäisen metsän muokkauskulutkin, koska niiden avulla on saatu tarvittava alikasvos aikaan”.
