Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Metsänhoidosta on moneksi, niin on myös metsänhoidon eriyttämisestä. Sopii uhanalaiskeskusteluun, mutta huonommin, sillä mitä enemmän metsänhoitoa eriytetään, sitä enemmän tarvitaan suojelun toimenpiteitä. Yhtenä käytännön toimenpiteenä tarjotaan suojelualueita yhdistäviä käytäviä. Vaihtoehtona pidetään myös peitteistä metsän kasvatusta.
Tiedä sitten mitä olisi metsänhoidon keskittäminen, kun joka tapauksessa hoidon elementit ovat rinnakkaisia ja päällekkäisiä, ja joita voidaan toteuttaa ”samassa metsässä”. Tuskin haittaa uhanalaiskeskustelua ja edistää monimuotoisuutta.
Kummasti kummittelee tämä vaihtoehto mielessä, ja on kuitenkin se malli, jota tulee käytettyä, puukauppaa unohtamatta?AJ: Samoilla linjoilla monimuotoisuudesta. Lähtökohtaisesti kuitenkin. Jk metsää ei kannata lähteä perustamaan, niin kuin on todettu. On mentävä mieluummin metsien luontaisten vaihtoehtojen kautta. Ja käyttää hyväksi sitä mukaa kun tarjontaa on. Luontainen metsänhoito on sen verran vaikea laji. Jos meinaa käydä kilpailijaksi luonnon kanssa, jää usein toiseksi. Mutta täydentää kuitenkin hyvin viljelymetsätaloutta.
Sopiihan se, jos tulet kaveriksi, aina voi ottaa laatuaikaa?
Luontainen metsänhoito on tullut jäädäkseen. Ja näin kun on, on se jollain tavalla sisäistettävä muuhun metsänhoitoon. Siinä mielessä nimike jatkuva kasvatus on hieman yliampuva, aivan hyvin voidaan puhua vain luontaisesta metsänhoidosta.
Se, että metsänhoitoa ja puukauppaa voidaan toteuttaa jollain järkevällä tavalla, siihen ei oikein eriyttäminen sovi. Että tarvitaan erilliset kaksi metsähoidon tapaa ja tarvitaan erilliset puukauppatavat. Kehityskulku on tähän vienyt ja että päästäisiin eteenpäin, keskitettävä on joka tapauksessa. Eihän voida elää kahta eri maailmaa samassa metsässä ja elää kahta eri maailmaa samassa puukaupassa.
Metsiä on hakattava joka tapauksessa, olipa kysymys jk. metsästä tai jaksollisesta metsästä ja taimistot on hoidettava. Hyvä on myös pitää alustat kunnossa, jos aikoo pitää metsät siistissä kunnossa.
Kuka se lopulta sanoo mistä on kysymys. Metsiä voidaan hoitaa myös keskitetysti sen mukaan, mitä vastaan tulee ja käytettävissä on koko hoidon arsenaali. Tarvitseeko samaa metsää hoitaa kahtena metsänä ja käydä monenlaista puukauppaa?
Metsälaki sallii luontaiset vaihtoehdot, ei siitä pitäisi olla epäselvää. Ei myöskään harsinnasta. Pidän harsintana tai siihen rinnastettavana toimintana myös sitä, kun sallitaan vain yksi hoitomuoto ja tuhotaan paljon arvokasta avohakkuun ja viljelyn tieltä. Mitä se muuta on kuin harsintaa, kun kehityskelpoista taimistoa ja nuorta metsää raivataan jaksottaisen metsänhoidon tieltä.
Sekoittelet ja sekoittelet, olen ollut mukana 50-60 luvulta ja nähnyt nämä vaiheet. Voi johtua myös siitä, kun en tavoittele erikseen jatkuvaa ja jaksottaista metsän kasvatusta. Ovat joka tapauksessa päällekkäisiä ja sopivat samaan metsään. Samoin puukauppassa. Puukauppa on jotain pysty- ja hankintakaupan väliltä ja palvelut aina laskulle.
Pidät siis jk. metsää ”suojelumetsänä”, minulle se on talousmetsää, siinä kuin jaksollinen metsä. En tunne eroa jk:n ja jaksollisen metsän välillä, sen paremmin kuin puukaupassakaan.
Ennen aikaan ei käyty puukauppaa metsänhoidon perusteella, puut menivät samaan kaupppaan ja jos mo. halusi yhtiön korjuun, se oli pystykauppaa. Tällä hetkellä on toisin.
Huolesi on sikäli aiheeton. Teen vaan yhdenlaista metsänhoitoa ja yhdenlaista puukauppaa ja koen vaihtoehdot vain hyväksi?
Voihan se olla niinkin, että liian kirjaimellisesti on parsittu harsinnan jälkiä. On tultu tai ollaan lähestymässä toista ääripäätä. Avohakataan ilman rajaa, harsintana voidaan pitää myös liiallista avohakkuuta. Jos näin laki sallii, niin myös toimitaan, ei siinä auta huutelut.
Purku lähtee luontaisten vaihtoehtojen sallimisesta ja huomioon ottamisesta osana metsänhoitoa. Risuparta on pähkäilyissään aivan oikeassa, vaikka ei sitä ääneen sanokaan.
Näyttää tuolla AJ:n avaamissa linkeissä olevan pientä lähentymistä. EU:n suositus, luontaisten taimistojen huomioon ottamisesta avohakkuissa.
Meillä 50 vuotta soilla näyttää hyvin riittävän ojitetun rämeen ennallistumiseen. Ojat kasvavat siinä ajassa umpeen ja räme on palautumassa luonnon tilaan. Niin myös lakka ja karpalo, näyttää suppuja olevan aika hyvin tulossa.
