Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Kovasti on ihmetyttänyt, että pyritään osoittamaan jk:n soveltuvan turvemaille tai sen kannattavuus on parempi turvemailla. Jos näin on, mutta eihän metsänhoitoa voi näin rajata. Aika syvällä mennään.
Riippuu paljon mihin verrataan. Voihan sitä verrata vaikka hevosaikaiseen keräilytalouteen, tai kituviin 40 v. alikasvoksiin, tai PPA 8-10 harveikoihin, tai puukaupassa menoihin, joista saadaankin saatavia. Kaikkea tätä tehdään.
Voi olla hyvinkin poliittista keskiaikaa ja metsätaloutta voidaan pitää poliittisena puujalkana. Ajopuilla trollataan ja eihän sossujen yhteisellä hyvällä ole muuta päämäärää.
Panttaamisesta ei ole kysymys, puulla on kysyntää ja tarjontaan nähden on ostajan markkinat. Korkeintaan pantataan hoitamattomista ja nuorista metsistä, joissa toiminta on kannattamatonta, tai on muita syitä, jotka vaikuttavat kysyntään. Nekin lähinnä myyjän tarjonnan puutteesta ja näkymästä, puukauppaeurot jäävät vähäisiksi.
Vaikutusta on myös maaseudun elinkeinoilla. Klusterin työpaikat maaseudun asuttuna pitämiseen eivät riitä, on panostettava myös maa- ja metsätalouden elinkeinoihin. Jos vaaditaan maaseutua luopumaan elinkeinoistaan, niin kuin keskittävä ja tulonsiirtoihin perustuva vaatimus yhteiskunnassa on ollut. Voi klusterin metsätyöt olla reservaatti puuntuotannolle, mutta sillä tuskin ratkaistaan maaseudun ongelmia. Tarvitaan perustuotantoa myös metsätalouteen.
Jatkuva malli tuottaa suhteessa tukkia enemmän ja hinta on monin kertainen massaan nähden, olikohan muusta kysymys. Ja onhan metsien monikäyttö merkittävä asia. Siinä yhteydessä ei kuitenkaan kannata puhua puistometsistä. Ja sopii kaikkiin metsiin, kun edellytykset ovat kohdallaan.
Yli 50 vuotta metsienhoitoa on ohjattu viljelymetsätalouteen. Eihän metsissä voi olla peitteisen metsänhoidon mallia, ainakaan virallisesti. Ja se mitä on, on epäonnistumisten kautta ja hoitamattomista metsistä. On tietenkin myös luontaisia metsiä.
Tuo Puukin 10:00 antaa eväitä yhdenmukaiselle hoidolle. Lopulta isoista asioista ei ole kysymys, kaikki on mahdollista. Metsänhoitoa soveltamalla samassa metsässä voi päästä jo tuloksiin. On se mahdollista toimia tähänkin suuntaan ja toimia ihan talousmetsässä, ei missään maisemametsässä.
Eiköhän jatkuvan ja jaksottaisen metsänkasvatuksen rajakohta, jos se yleensä on tarpeen määritellä, ole avohakkuussa. Metsän kasvattamisen päättäminen nollatilanteeseen ja siitä jatkaminen jaksottaisen hoidon keinoin viljelemällä.
Tuskin on tarpeen väittää, että nollatilanteesta lähtien taimi tuottaa tukkia heti kasvuun lähdettyään. Yleensä siihen menee kasvupaikasta riippuen 30-60 vuotta. Sen sijaan jatkuvassa tukin tuotto jatkuu välittömästi ja sitä tuottoa kannattaa jatkaa, ei kuitenkaan loputtomiin.
Voihan se tukin tuotto peitteisessä vaihtoehdossa olla kolminkertainen. Tiedä sitten miten oli määritelty, mutta tuskin kuitukokoisen metsän päättäminen on kannattavaa sekään. Niitä näkee ja uudistetaan jopa siemenpuilla. Ennen aikaan esim. kävyn keruu ensiharvennus metsistä oli kiellettyä.
Näinhän se on vastakkaiasettelusta on kysymys, sitä se on kaupallinenkin toiminta. Vaikea on päästä eteenpäin, eriyttäminen on hyvä puolustus ja konsensus vielä parempi. Onhan näitä ”uhkia” metsätaloudessa, on puukauppaan on metsänhoitoon kuuluvaa. Voidaan pitää toim. ja menettelytavat entisinä, erillään ja hinnoiteltavana. Kollektiivi kiittää.
Sitä varten täällä ollaan, että kerrotaan metsäasioista. Olen pitänyt lakirajoja kielteisessä tarkoituksessa ”porsaanreikänä”, käytetään peitteistä metsän kasvatusta hyväksi jaksottaisessa metsän kasvatuksessa. Puut pinoon ja jätetään mitä jätetään, ilman varsinaisesti edellytyksiä peitteiselle metsän kasvatukselle. Lähinnä pystykaupoista ja yhtiöiden korjuusta on kysymys. Eivät ole siinä mielessä varsinaisesti mo. ahneudesta, toki voi olla sitäkin.
