Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Niin tuohon puukauppaan, korjuu puuta ostavalta yhtiöltä laskulle, en pidä sitä pystykauppana, vaan olen pitänyt sitä toimituskauppana tienvarteen.
On hyvä yhteenveto maankäytön sektorillta.
Mehtäukko: Tuo 40 v. taimettumisen odottelua on merkittävä asia. Metsänviljelyn kautta päästään jo päätehakkuuseen, mutta on myös lakirajat noin yleisesti käytettynä ja mm. turvemaiden peitteinen metsänkasvatus ilmatonäkökulmasta. Ei ole varaa odottaa 40 vuotta, metsän kasvulle on päästävä ja ratkaisuja on haettava. Ei ole se viljely joka paikkaan, peitteinen on myös vaihtoehto. Sanoisinko tuollaisena ”metsälakikuittauksena” lakirajat, voi mennä hyvinkin se 40 vuotta.
Mehtäukko: ”Kauppatavassasi kyllä vatuloit, eikä tule koskaan valmista”. Ei ole tarvinnut vatuloida kauppatavassa sen paremmin kuin metsänhoidossa. Ovat käytössä ja myös klusterille kelpaa. Myöskään peitteiseen ei kuulu 40-kymppiset taimen odottelut, niin kuin näyttää klusterilla olevan tapana. Harsintaan menee taimet odottelut.
Metsänhoitoa kannattaa soveltaa, niin myös puun korjuuta ja pyrkiä hallinnoimaan, kun kysymys on omasta metsästä ja omasta toiminnasta. Sopivat samaan metsään, ja jos kysymys oli peitteisen metsän kasvatuksesta, kannattaa ottaa huomioon ja edellytykset peitteisen metsän kasvatukselle ovat olemassa. Ei niinkään lakirajoista, joita suorastaan tyrkytetään ja käytetään hyväksi jaksottaisen metsän kasvatuksessa. Näyttää olevan muotia nuorien metsien hoidossa.
Onhan sieltä jatkuvan sulusta 70 vuotta ja hyvinkin 50-60 vuotta pois jatkuvan aktiiviajasta. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja onhan Arvometsä peitteisen metsänhoidon vaihtoehdon osoittanut. Ei pidä ihmetellä epätietoisuutta ja onhan sama aika on käytetty jaksottaisen metsänhoidon kehittämiseen.
Eihän hoidettu peitteinen metsä ja sen tuotosta huolehtiminen aiheuta kumulatiivistä tappiota. Toista se on mehtäukon lenkurat ja latvattomat massapuut, nekin on hoidettava ja tuo 60 v. riittää oikein hyvin ainakin etelä ja keski-suomessa. Se on tuo metsänhoito vähän kuin puukauppa, vaihtoehtoja löytyy ja sovellettavaa myös metsänhoidossa. Onhan se aika ihmeellistä, että soveltuvat vielä samaan metsään.
Eihän jaksollinen metsänhoito voi olla itsetarkoitus sekään. Jk. metsät ovat myös hoidettuja metsiä ja jatkoon valitaan parasta puustoa. Arvometsän taulukko on hyvinkin suuntaa antava ja kertoo siitä mistä tässä on kysymys. Jaksottainen tuottaa massaa 30-60 vuotta ja jk:n arvokasvu vastaavasti tukkia ja tuottoa euroina. Eihän jk:ssakaan ole estettä käyttää jalostushyötyä. Vanhat uudistettavat metsät joutaa nutulleen. Jos mennään avohakkuun kautta, olikohan siinä isoakaan eroa jaksottaiseen metsänhoitoon.
Kieltämättä vielä 60-80 luvulla neuvoja kohtaiset erot olivat suuria. Pitäjän rajalla sai tarkistaa piirin vaihtuneen. Väittäisin, että sen ajan metsissä oli jopa enemmän puuta kuin tällä hetkellä. Eivät ne olleet vähäpuustoisia metsiä.
Tiedä tuosta tilavuudesta ja nimenomaan tukista. Sen tuottamisessa metsän käsittelytavalla on eroa. Eihän jaksollisen 30-60 vuotta voi olla tukille, peitteisessä sitä tuotetaan koko ajan. Kuitu jää marginaaliin ja tuottoa vertaillaan tukin euroilla.
Toki Visa pääsee kuituvaiheen vähällä ja lähestyy siinä mielessä peitteistä metsän kasvatusta. Taimivaiheensa ne on peitteisessä metsän kasvatuksessakin.
Tilavuuskasvu hallittiin aika hyvin 60 luvulla. Etenkin 60 luvulla ja vielä 70 luvulla leimattiin metsää Arvo K. tapaan. Oli yleistä siihen aikaan käsitellä metsiä hoitometsinä, ei avohakkuina. Avohakattiin vain tarpeesta, jos edellytyksiä metsän uudistumiselle ei ollut.
Metsäkäräjiä käytiin siihen aikaan, metsiä rauhoitettiin. Ja niinhän siinä kävi, että metsienhoito vakiintui nykyiselle jaksottaisen metsänhoidon tasolle.
On siinä mielessä hyvä, että on tällaisia Arvo K. jääriä, tutkimus mukaan lukien, jotka ovat nähneet metsänhoidon vaihtoehdot laajemmin.
Ei ole epäilystäkään, etteikö metsänhoito ole palaamassa juurilleen. Missä määrässsä sitten, se jää nähtäväksi. Veikkaisin, että ero nykyisen ja menneen metsänhoidon välillä ei ole merkittävä, eroa liioitellaan ja vastakkainasettelu pitää niitä erillään.
Kokemus 50-60 luvulta kertoo, että sopivat hyvin samaan metsään ja eroa siinä mielessä metsänhoidon välillä ei ole.
