Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Gla: ”Voimme vain suosia sekametsiä ja erirakenteisuutta sekä koittaa vastustaa yleistä hokemaa metsätaloudesta automaattisyyllisenä kaikkiin esitettyihin ongelmiin”. Hyvin sanottu, mutta ei myöskään pidä mennä ongelmien yläpuolelle. Kysymys ei ole kaikesta ja on myös kohtuullista tunnustaa ongelmat ja pyrkiä toimimaan sen mukaan.
Hyvänä vasta-argumenttina mehtäukko: ”Valehtelusta jää kiinni kuin vääristelystäkin”. Missään metsälaissa tai sertifioinnin kriteereissä ei ole rajattu peitteistä metsänkasvatusta turvemaille tai muutenkaan vähempiarvoisille metsämaille tai puistoihin, niin kuin täällä ohjataan käyttämään ja mainostetaan. Vaan on hyväksytty yleisesti käytettäväksi kaikilla metsämailla ja antaa myös parhaan tuloksen hyvillä metsämailla, siinä kuin muussakin metsänhoidossa.
Ei ole syytä viherkansaa sotkea metsänhoitoon, näyttää luettelot täyttyvän ilmankin. Siistiä hommaa on tuo peitteinen metsänkasvatus, ei ole hirvet paskomassa ja mehtäukko löytää tupponsa. Toista se on tallintakusten risukoissa ja vatukoissa, ei tahdo löytyä.
Nyt kun tukista on puutetta ja siitä maksetaan, on aika myydä. Tiedä sitten mistä saavat kiintiönsä täyteen. Harvassa on tukkimetsät ja harvennuksilta menee aikaa ja vaivaa. Ja varsinkin sitä jälkimmäistä, enne kuin kasvaa uutta tilalle. Nii, ohjehan oli laittaa aukoksi.
Hoitorästit ovat mittavat ja eivät ole vähenemään päin. On myös tappiollista nuoren metsän hoito. Toista se on peitteisenä, kilahtaa monta kertaa ja on vähempi hoitoista.
Ommeksi ei ole sidottu yhteen tapaan hoitaa metsiä. Vaihtoehtona tietenkin kymmeniä hehtaareja karjan laitumia, minkäs teet tai sitten kuuselle. Ilmeisesti on aidattava.
Monimuotoisuus tarkoittaa myös lajirunsautta. Paskotaan mieluummin omaan pesään ja jatketaan luetteloa. Viherkansa on tehnyt sen tietämättään, vastustaessaan avohakkuuta. Ja metsäkansa on antanut vallan lajirunsaudelle, mieluummin kuin puututtaisiin siihen.
Vähänkö lajirunsaus on hallinnut metsänhoitoa, myyrät istutettiin kuusta, hirvet istutettiin kuusta ja mitä seuraavaksi. Kirjanpainaja on iskenyt kuusikoihin. Tuholaiset ovat tässä mielessä eteviä metsänhoitajia, etevämpiä kuin metsänhoitaja itse. Kuusen istutuksilla on hallittu metsänhoitoa jo vuosikymmeniä.
Jovain: ”Tiedä sitten onko tänäkään päivänä syytä ajatella toisin”. Tuskin on, mutta niin kuitenkin ajatellaan. Mennään mieluummin muut arvot edellä ja luontoarvot haastetaan kilpailuun, jota sinällään on pidettävä luonnon vastaisena. Luontaisen ei koeta edistävän klusterin puuntuotannon vaatimusta, ei myöskään kaluston ja logistiikan osalta.
Näinhän sen kuuluu ollakin, mutta mitallilla on myös toinen puolensa. Tilaa ja menestymisen mahdollisuus on varattava myös luontaiselle metsänhoidolle. Joka on päässyt rappeutumaan vuosikymmenien eriyttämisen seurauksena. On syytä varata tilaa myös luontaiselle ja luotoarvoista lähtevälle metsänhoidolle. Ei kuitenkaan kilpailijana.
Peitteistä metsänhoitoa myös, ja onhan määrämittaharsinta juntattu metsänomistajan selkäpiihin todella tiukkaan. Edistymistä viime aikoina on kuitenkin tapahtunut, ja tällä hetkellä koetaan luontainen metsänhoito ja jopa harsinnan hyvät puolet myönteisenä. Toivottavasti myös kriteeristössä luontaista metsänhoitoa tuetaan, sillä paljon jää tällä hetkellä metsänomistajien vapaaehtoisuuden varaan.
Voihan jatkuva myös olla monimuotoista, kohteet vaan muuttuu. Kuusta kuusen perään, mätästä mättään viereen, aukkoa aukon jälkeen tai maksetaan puusta vain yhtä hintaa. Saadaan kapeaelaisuudestakin monimuotoista kun jatketaan listaa. Ja puu saadaan kasvamaan sille osoitetussa paikassa.
Tuo Haban jatkuva aukko sopii hyvin myös Timpan metsään. On autettu luontoa uudistumaan, ei sen metsänhoidon vaikeaa tarvitse olla. Hyvin sopii samaan metsään, vaikka aukolla on ollut kokoa 70 ha. Olisi sen metsän vielä joku voinut tolskata, on se taito siihen aikaan ollut hallussa. Voi olla vielä tänäkin päivänä.
Suurimmalla osalla metsäväestä ei ole omakohtaista kokemusta metsänhoidosta 50-60 luvulta. Ajalta jolloin vielä peitteistä metsän kasvatusta toteutettiin.
Tuo Haban ”jatkuva aukko” osuu kyllä aika hyvin. Eihän 50-60 luvulla vielä niin hölmöjä oltu, että olisi luonnon kanssa lähdetty kilpailemaan. Vaan annettiin luonnon hoitaa se puoli. Luonnon hyvät tuotokset valittiin sitten jatkoon ja muussa tapauksessa autettiin ja jelpattiin metsänhoitoa. Mera-ohjelma oli jo siihen aikaan hyvä metsänhoidon tukiohjelma. Tiedä sitten onko tänäkään päivänä syytä ajatella toisin.
