Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Tuoreen koivun kosteus on 45 % ja tuottaa lämpöä n. 20 % enemmän tuoreena kuivaan puuhun verrattuna. Tämän suuntaisia tutkimustuloksia on. Eihän kuivan polttopuun etuja ole syytä kiistää, jos vaikka lämpöarvo on alempi. Hyöty saadaan ja on paremmin otettavissa länpölaitoksissa ja heti tuoreena poltettuna. Hyöty voi olla jopa 50-60 % kuivaan verrattuna.
Lämpö talteen otettuna, mutta kuivaamisella ja varastoinnilla on myös vaikutuksensa. Metsävarastointi alentaa polttoarvoa nopeasti pilaantumisen kautta. Normaalin palamisen eli käymistoiminnan kautta. On olennaista myös normi polttopuiden käsittelyssä. On se kuivaaminen onnistuttava, jos aikoo kunnon polttopuuta saada.
On erilaisia tapoja lämmittää. Pohjoisessa käytetään paljon tuoretta koivua lämmitykseen. Lähinnä kaminoissa, mutta myös muussa lämmityksessä. Palaa hitaammin ja antaa paremman jälkilämmön. On vähän sama asia kuin lämpökaasujen talteenotto. Lastaat painoyksikköä kohti kuivaa puuta uunin täyteen ja hurautat taivaan tuuliin, ei siitäkään ole.
Tuoreessa koivussa on paras lämpöarvo, sitä kun polttaa ei mene mitään hukkaan. Kannattaa olla varovainen sen suhteen, sillä huono uuni tai peltiboksi ei sitä kestä. Voi räjähtää, kannattaa olla varovainen, eihän pohjoisessa juuri muuta käytetä kuin tuoretta koivua. Ja mikä rahti siinä on kuivaamisessa. Menee aikaa ja vaivaa säilömiseen, kun ei se taivasalla onnistu, pilaantuvat. Toki eroa on talvipuulla ja kesäpuulla. Tuskin räkäpuun aikaan metsään kannattaa mennä.
Mehtäukko: ”On selkeä, tuottava ja hallittavakin menetelmä olemassa”. On olemassa mutta en käytä sitä. Vastakkainasettelu on vastenmielistä ja kieltämättä tilanne on mielenkiintoinen. Sitä auttaa valinnanvapaus, ei tarvitse lukkiutua mihinkään vaihtoehtoon. Lukkiutua pystykauppaan, ei jaksottaiseen metsänhoitoon. Voi hoitaa omat puukauppansa ja voi hoitaa metsänsä hoitotavasta riippumatta.
Niin se tuppaa olemaan, että ennen aikaisessa ”taimikonhoidossa” saa taimikon sileäksi ja vielä muokkauksen päälle. Ei ole tarpeen puukaupan eriyttäminen, ei myöskään ole tarpeen metsänhoidon eriyttäminen. Turhaa on kiistellä päällekkäisestä metsänhoidosta tai puukaupasta. Sopivat aivan hyvin samaan metsään ja saavat mehtäukon konemiehet puunsa helpommalla.
On puutavarayhtiöitä, joilla on jk korjuuseen koulutettu puuhuolto. Saavat osan tarvitsemastaan puusta jk metsistä. Lähinnä tukkia, tuossa sitä olisi ollut, nyt meni lähinnä kuitupinoon. Parasta koivua olisi voinut jättää lihomaan enemmän. Hyvältä näyttää talvikorjuuksi, joka ei ole edes paras korjuuaika. On syksyllä kantavan maan aikana ennen syyssateita.
Rypyurat saadaan kuntoon kun maanmuokkauksella viimeistellään. Massiivisesta metsänhoidosta on kysymys ja massiivisesta metsänhoidosta on kysymys myös, kun ppa 10 viedään lakirajoille, ilman jatkon edellytyksiä. (Mehtäukko: ”epävarmojen taimettumisten kustannuksella”.) Ettei vaan ole nykyisten metsäviisaiden harsintametsätaloudesta kysymys. Käytetään metsien parturoinnissa hyväksi, mutta tuskin kuitenkaan tässä yhteydessä, kysymys on arvokasvusta tai jatkuvan kasvatuksen edellytyksistä metsänhoidossa. Ne ovat oma keskustelunsa.
Onhan tutkimustoiminnan annista kuultu kerrottavan, että kielteinen tulos on yhtä arvokas kuin myönteinen tulos. Ja että käytäntö ottaa vain tutkimuksen parhaat osat käyttöön. Tottahan taimettumisen puute on jo huomioon otettava seikka. Tiedetään myös, että maanpinnan rikkominen auttaa siihen.
Eipäs sotketa asioita, kysymys ei ollut harsintametsätaloudesta. Sen turmiollisuudesta olen samaa mieltä. Suorittavan, samoin Timpan tulokset ovat siitä, sen turmiollisuudesta ja hyvä niin. Myös osoitus menetelmän (jaksollisen) toimivuudesta, sitähän ei kukaan kiistä.
Mutta ei pidä myöskään nostaa tikun nokkaan asioita, jotka eivät sinne kuulu ja joilla on kääntöpuolensa. Luulisi metsälain olevan siitä riittävä osoitus. Seikoilla, joita ei suinkaan harsintajulkilausumassa ole kielletty. Sen tekivät ”metsäviisaat”, jotka kuvittelivat, että on olemassa vain yksi totuus.
