Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Onhan tuo Timpan 80 % huomattavan korkea lukema väitteeksi, mutta lopultakin vain väite. Siihen joukkoon katson myös omien väitteideni kuuluvan.
Suorittava porras: Mistä niitä jatkuvan kasvatuksen metsiä riittää arvioitavaksi, kun jk. sulun purkamisesta ei ole kuin 7 vuotta. Hyvin voisin 50-70 luvun kokemuksesta kertoa, että olen nähnyt parempaakin. Silloin kysymys oli todellisista jk. metsistä ja niiden hoidosta.
Sen aikaisia metsiä ei enää ole, ovat jaksollisia metsiä tällä hetkellä ja on aivan toisenlaisesta metsänhoidon kulttuurista kysymys. Sen aikaiset metsät eivät olleet (kaikki) pilalle harsittuja, niin kuin täällä väitetään. Oli jo siihen aikaan optimaalisesti hoidettuja (jk. metsiä), joita voi seurata vaikka Perkon lustoista tai on Arvo K. metsänhoidossa seurattu.
Tuohon paremmuuteen on se ongelma, että jk. elementit kelpaavat myös jaksolliseen metsään. Eli omitaan jaksolliseen metsänhoitoon ja että saataisiin riippumaton tulos, eihän ne jk. elementit sinne kuulu.
Jos kerran eriyttäminen on määritelty ja vastakkainasettelua noudatetaan, pitäisi se tulos pystyä myös määrittelemään.
On syytä seurata tutkimuksen tuloksia, eiköhän niistä aikanaan selviä, mistä on kysymys. Vastaukset voivat olla myös muuta, mistä tällä hetkellä kinastellaan. Voivat olla poliittisia ja voivat olla yhteiskunnallisia, voi olla myös ”uudentyyppisestä” harsinnasta kysymys. Tulevissa päivityksissä niistä yleensä kerrotaan.
On kompattava mehtäukkoa, mutta auttaako se on jo toinen asia. Vaikea on Suomen metsät nähdä jaksottaisina metsinä, se tuskin on mahdollista. Paremmuuskin on vähän kuin vieraissa, niistetään puolin ja toisin ja kuvitellaan saatavan etuutta. Pitäisi olla selvät pelimerkit, jos vertaillaan.
On tuo lusto, mutta sitäkin omitaan. Arvo K. on osoittanut ja todistanut omansa, mutta myös alaharvennuksen puolella painotukset tuntuvat olevan samoja. Yläharvennuksen, väljennyksen, lisätyn kiertoajan, hallitun harsinnan, (tai kumulatiivinen korkotekijä) jne. puolella. Ovat niitä samoja jatkuvan metsänhoidon elementtejä.
Vertaile niitä sitten, mutta vaikea on myös jaksottaisesta metsästä lähteä tekemään jatkuvaa, vaatii siirtymäaikaa. Mutta ne metsät, jotka syystä tai toisesta sitä ovat, tuskin niitäkään kannattaa lähteä muuttamaan. Voi olla, että menetetään ja tuhlataan paljon arvokasta, jatkoon sopivaa.
Tuskin Visakallon tuotokset ylivoimaisia ovat. Hartola kuuluu parhaaseen Päijät/Hämeen kasvun alueeseen, jossa myös kekimääräiset metsän kuutiomäärät ovat suurimmat. Muualla ei ylletä kuin paikkakohtaisesti samaan. Puhumattakaan Lapista tai Kainuusta.
Tuo AJ:n ”salattu” tieto on hyvä kysymys. Se ei valitettavasti korjaudu paremmalla puunhinnalla tai paremmalla metsänhoidolla, vaan on hyvin pitkälti markkinasta ja sen menettelytavoista johtuvaa. Tässä mielessä puukauppa, korjuu ja niin myös metsänhoito on eriytetty markkinasta. Ja tarkoittaa metsänomistajan/puunmyyjän kannalta sulkemista markkinan ulkopuolelle.
Metsänomistajat maksavat/maksatetaan palvelusta ja se tarkoittaa suhtaumisessa metsätalouteen ulkopuolisen roolia. Sen sijaan, että metsänomistaja olisi täysivaltainen toimija. Tällä on tuohon AJ:n perään kuuluttamaan kannattavuuteen merkittävä vaikutus. Hyvälläkään metsänhoidolla ei voida menettelytapoja muuttaa.
Metsät ovat kehittyneet jaksottaisen mallin mukaisesti ja hoito tuskin tulee siitä muuttumaan. On myös kerroksellisia metsiä ja metsään kohdistuneita vaurioita. Voi olla uudistamisen epäonnistumisesta, tuhoista tai muusta syystä vajaatuottoista. Metsiä jotka ovat erirakenteisia tai ovat siihen suuntaan kehittymässä. Onko tarvetta pienen puutteen takia näitä metsiä mennä uudistamaan. Usein riittää hoitohakkuu ja/tai metsän raivaus. Menetettään tai tässä tapauksessa voitetaan paljon aikaa. Joskus 60-70 luvulla oli paljon tämän tapaisesta toiminnasta kysymys.
Vielä 50-70 luvulla metsänhoidon ongelmat olivat erilaisia. Metsät eivät olleet pusikoita, oli myös viljely ja maanmuokkaus vähäistä siihen aikaan. Ennakkoraivuutarvetta ei ollut, ei olisi ollut nykyiselle kalustollekaan.
Muuan ostopalstalla on 3 ha jaksottainen ensiharvennus. Tarjosin selluyhtiölle, ei kelvannut, on ennakkoraivattava. Hinta olisi ollut 10 + ja saanto 40-50.
Metsän historiassa olisi ollut kolmas raivuu, joita kustannuksia korjuun tuotto ei olisi kattanut. Olisi saatu motokorjuulle lelpoiseksi, mutta mm. viljelyn kustannukset olisivat jääneet vielä odottamaan.
No nehän katetaan edeltävästä avohakkuusta ja vielä oletetusta jk:n alemmasta tuotosta, jolla perusteella ilmaista metsänviljelyä mainostetaan.
Avohakattu on tämäkin metsä, tuskin muuta vaihtoehtoa on edes harkittu. En väitä, mutta tässäkin kohteessa korjuu ja puukauppa jää oman toiminnan piiriin. Saa mallikelpoisen metsän, kuutiot (esim. energiana) lähes tuplattuna ja hinta ainakin kolminkertaisena. Vähennyksiä ja alveja unohtamatta?
Aina on ollut parturoinnista kysymys metsissä, joita käytetään keinotteluun. Olipa sitten maanhankinnan purkamisesta tai puustoon kohdistuvan sääntelyn purkamisesta. Lainsäädännöllä, kuten uusi metsälaki suorastaan tarjotaan keinotteluun mahdollisuus. Metsät ovat keskittymässä ja tätä mahdollisuutta käyttää hyväksi kollektiivinen omistus, mutta myös perinteinen metsänomistus, joka ei tahdo enää menestyä kilpailussa.
Mehtäukko hyvä kysymys: Se ero tulee siitä, että niitä kitusia polkiessa menee myös ne kehityskelpoiset taimistot. Sillä pystykaupassa ohje tuppaa olemaan, avohakkuu ja viljely ja nuorilla metsillä ennakkoraivaus ja harvennus. Metsässä on muutakin arvokasta ja tuottavaa. Jos aikoo itselle saada jotain, on toimittava toisin. Ei siihen laskutikkua tarvita, menee ihan mututuntumalla. Tuossa nimenomaisessa kohteessa olemattoman puutilin lisäksi olisin saanut viljelyn kontalleni. Metsän siivoamisella sain vähintäänkin samanlaisen metsän ja voitin ajassa useita kymmeniä vuosia. Tuoton voi jokainen päätellä ja omasta mielestäni jäin voitolle.
