Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Mehtäukko keskittyy vaan niihin tallintakusiin, niistä ei ainakaan vielä ole ollut hyötyä tavan metsänomistajalle. Timpalle tuli huono ilmaisu. Tarkoitin toiskertaan ilmaisulla jäävää puustoa. Sori.
Pystykaupan ohje käy vielä tänäkin päivänä, ennakkoraivaus ja harvennus. Hyvin tuntuu hattarat metsäukolle kelpaavan, käyt niitä polkemassa toisten metsässä. Ihmekös tuo on kun et tunne eroa.
On muuan ensiharvennuskuvio, joka on istutettu rauduskoivulle ja joka on kuusettunut altapäin. Kasvu on hyvää ja niin on myös nousevalla kuusen taimikolla.
En ole tarjoamassa harvennusta pystykaupoille monestakaan syystä. Ei kunnioiteta metsän kehitystä, sillä hoidoksi ei riitä ennekkoraivaus ja koivikon harvennus. Voi käydä myös niin, että harsitaan lakirajoille ja harsitaan vielä toiskertaan (jäävä puusto), paras kehityskelpoinnen puusto pinoon. Jostain syystä näitä näkee, vaikka vedotaan vavontaan ja säästyneet taimistot harvinaisia.
Eli maksat siitä, että menetät taimiston, menetät puut ja puiden tulevan tuoton ja vielä rahat. Saat pienen tilin ja Kemeran. Maksat metsäsi hävittämisestä, joka on lain mukaista ja klusterin tapa toimia. Mieluummin haen muita vaihtoehtoja.
Muuan ostopalstalla on metsikköalue (2-3 ha), joka sopii aloitukseen ja oheiseen Kurjen Otsikkokuvaan. On rehevää, vähintäin OMT metsäaluetta, joka valokuvanakin antaisi paremman näkymän.
Edellinen omistaja oli suorittanut hoitohakkuun, jonka jäljiltä oli jäänyt aukkoinen kuusikko/koivu sekametsä.
Metsäasiantuntijan suositus oli, joko metsän uudistaminen tai täydennysistutus. En noudattanut kumpaakaan vaan raivasin ja siivosin metsän.
Nyt reilun 10 vuoden kuluttua näyttää hyvältä. Kasvu on hyvä ja tukkia pukkaa. Avoimet kohdat ovat täydentyneet ja viimeisetkin kohdat ovat täydentymässä. Reuna-alueet kasvavat hyvin ja yhden kerran ylispuukoivikkoa on jo poistettu. Lähimmän kymmenen vuoden aikana saa tehdä seuraavan tilin.
AJ: Olen sen päätöksen tehnyt jo vuosia sitten ja toiminut sen mukaan. Kulusteri eriyttää puukaupan ja eriyttää metsänhoidon. Siihen nyt olet hakemassa vaihtoehtoa.
Omassa toiminnassani en eriytä. En tee pystykauppaa ja en varsinaisesti hankintakauppaa. Yhtiö tarjoaa puusta ja tarjoaa korjuusta ja sen pohjalta hinnoista ja menettelytavoista voidaan sopia. Samoin metsänhoidossa, sitäkään ei ole tarvetta eriyttää. Metsänhoitoa voi vapaasti toteuttaa omassa metsässä tilanteen mukaan.
Perusteet oli esim. ”Toiminta samassa metsässä ja saman puukauppasopimuksen piirissä”. Ja ”Eriyttäminen hoitomuotojen välillä ei ole tarpeen”.
AJ: ”Sen verran voi kai ihmiseltä vaatia, että hän tietää miksi omistaa metsää”. Ihmiseltä voi vaatia ja pitääkin vaatia, mutta toinen asia on saako vastauksia. Vastaukset ovat usein muuta kuin aihepiiriin kuuluvia. ”Kaveria” ei jätetä, tolskataan mieluummin muuta ja kiinnostus käsiteltävään asiaan hiipuu hyvin nopeasti. Kartelli hallitsee keskutelua siinä kuin metsätalouttakin.
Timppa: ”Kaveri kertoi, että oli joutua maksupuolelle”. Se on tuo valta kansan kaapin päällä, rajoitin on päällä ja toverit huuteloo. Jostain syystä ei etene hyvätkään asiat.
Vaihtoehto 3. Monitavoitteiset sopii. Niin, että toiminta voi jatkua ns. samassa metsässä ja saman puukauppasopimuksen piirissä. Ei välttämättä kuviokohtaisena, vaan metsäkohtaisena. Eli antaa mahdollisuuden hoitaa metsiä vapaasti samassa metsässä. Eriyttäminen hoitomuotojen välillä ei ole tarpeen.
Optimaaliset valinnat ensiharvennusvaiheessa ja parhaat puut jatkoon. Valitettavaa on parhaat puut pinoon ja seuraava latvuskerros jatkoon. ”Mainostetaan” vielä jk. metsänä, ei mikään harvinainen tapaus, hyve pinontekijälle ja maineteko lihottajalle?
Ei ole kukaan väittänyt, että hirvien takia olisi siirryttävä peitteiseen metsänkasvatukseen, mutta faktana. Niin siinä kävisi Suomen hirvillekin, jos eväs loppuisi, vaeltamaan olisi lähdettävä. Peitteisissä metsissä sitä evästä on vähemmän.
Hirvien vaellukselle Venäjältä Suomeen on muitakin syitä. Takavuosina kun koettiin hirvibuumi, hirviä oli enemmän Suomen metsissä kuin tällä hetkellä. Venäjän suuret metsäpalot ja itätuulet toivat paljon hirviä Suomeen.