Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Tiedä mitä tuossa linkissä kerrotaan, mutta halkona menee tukkipuun hintoihin ja klapina liki 2.5 kertaisena. Miksei energiapuuna kaikki samaan myös. Kannattaa vielä ostopalveluna korjuu pakettina tai metsäkuljetus, vähennyksineen ja alvin palautuksineen. Ostettuna rankana myös, mutta pystykauppa ei enää kannata. Kalliista vivuista on kysymys.
(Tarkennetaan 3.3. klo 7:47)
Riippumatta siitä minkälaisella kalustolla tai mitä kauppaa käydään, samat rahat siellä on jaettavana.
Myös yhtiön korjuu maksaa, sillä on hintansa, ja se sama raha riittää myös metsänomistajien ostopalveluihin. Hintansa on myös metsänomistajien korjuulla ja se sama raha riittää myös siihen. Ei välttämättä kymppipyöriin, mutta hintalappunsa on myös metsänomistajien korjuulla ja yhtiöille tarjoamilla palveluilla. On maaseutuelinkeinojen (maa/metsä) yhteistoiminnalle ja yhteiskäytölle. Niin myös metsänhoidon tuomille eduille jne. Tuskin ovat vastikkeellisia, niin kuin kauppatapojen välillä vertaillaan. Nolla summa peliä ja tuottavat vain pienen tynjohtokorvauksen ja paljon halpaa puuta tienvarteen.
Puunhankinnan ja korjuun markkinoilla liikkuu isot rahat suhteessa puunhintaan. On hupaisaa väittää, ettei metsänomistajat pärjää tässä markkinassa. Samat rahat siellä on jaettavana. Ei ole syytä väheksyä metsänomistajien mahdollisuuksia yksittäisinä toimijoina osuuskuntina metsäyhtyminä jne.
Väitetään että teollisuus hallitsee korjuun markkinaa hinnalla, johon metsänomistajat eivät pysty vastaamaan. Väite tuskin pitää paikkaansa, sillä rahaa korjuun markkinoilla on. Sen sijaan logistiikasta jää uupumaan. Metsänomistajat eivät ole panostaneet korjuuseen ja sen seurauksena vaje on päässyt syntymään.
Logistiikalla on myös hintansa ja sillä voidaan hallita markkinaa. Logistiikan hallinta tuottaa myös metsänomistajalle. Markkinaehtoisella puulla on kysyntää ja puulla on myös hintansa.
Onhan nuorenmetsän hoito manuhakkuuna perusteltua harrastustoimintaa, mutta kannattavuuden kanssa sillä ei ole tekemistä. Sitä ei ole myöskään motokorjuu pystykauppana. Tappiollista toimintaa on sekin ja tukea maksetaan, että toiminta olisi jollain tavalla kannattavaa. Niin myös varsinaisten veroporkkanoiden osalta. Hankintatyön arvo on kytketty hankintakauppaan, sitä pystykaupasta ei makseta ja hankintakaupassa hankintatyönarvona menettää enemmän mitä metsävähennys tuottaa. En tarkoita kuitenkaan että olisi suosittava pystykauppaa. Niin tärkeät kuin metsänhoidon porkkanat ovatkin, metsänomistajien olisi syytä pyrkiä myös tuottavaan puukauppaan ja puun toimittamiseen tienvarteen, niin kuin ovat tehneetkin.
Voihan se olla myös henkilökohtaista. Runkohinnoittelulla ei kuitenkaan ole tekemistä kauppatapojen kanssa. Kuka sen lopulta sanoo missä mennään, kun kysymys on korjuusta ja erikseen metsänomistajien toimialasta ja teollisuuden toimialasta. Eriytetään, tarvitaan kaksi erillistä sopimusta. Omassa toiminnassani mennään yhdellä sopimuksella, se sopii myös puunostajalle.
AJ: Mielestäni on kilpailurajoituslain vastaista, koska korjuutyöstä on tehtävä erilliset sopimukset. Käytännössä sen voi hoitaa esim. yhtiön puukauppatarjouksella, jolla tarjotaan myös korjuusta. Se on välttämätöntä, koska korjuunhinta ei tule kauppatapojen erotuksesta tai hintataulukoiden erosta, vaan yhtiön tarjoukselta tuleva on se todellinen korjuun hinta. Antaa puunmyyjälle vaihtoehdon päättää puukaupastaan.
Tällä hetkellä on puunostajia, jotka tarjoavat myös korjuusta ja kauppoihin pääsee tarjouksen vaihtoehtoisilla tavoilla. Voi olla oma korjuu tai ostopalvelu vapailta markkinoilta tai yhtiöltä, yhtiön korjuu jne.
Tästä tullaan näihin kiistanalaisiin aiheisiin joita on käyty. Kilpailua rajoittaviin tekijöihin, joista voi olla ikävät seuraukset.
Hankintakauppa kannattaa ostopalveluna siinä kuin pystykauppa. Samoista rahoista on kysymys, joista kilpaillaan ja kannattavuutta pidetään yllä. Mieluummin hankintakauppana ja omana toimialana, sillä puulla on kysyntää ja myös hinta. Mieluummin näin päin, jos vaihtoehtona on epäkelpoa leimikkoa ja puukauppaa, joista ei makseta. Tuskin metsänhoitoa kannattaa puukaupalla kustantaa.
Kauppatavassa on merkittävä ero. Tuo Puukin analyysi ostopalstan hankinnasta on osuva. Jos hankintaa rahoitetaan puunmyyntituloilla, velkaraha on nykyistä elvytyksen nollatasoa ja metsävähennys on käytettävissä jne.
Tuosta hankinnan kannattavuudesta. Mitallilla on myös toinen puolensa. En väitä että on yhtään huonompi. Samat rahat siellä ovat käytettävissä, jotka pitävät puunhankinnan ja korjuun kannattavuutta yllä, ovat myös metsänomistaja, puunmyyjäpuolella käytettävissä ja enemmänkin. Laskentatapa on toinen.
Kauaksi ovat nollavuoden (Kilpailu- ja Kuluttajavirasto) hankinnan prosentit ja toisaalta myös metsätalouden tuottoprosentit valahtaneet. Ovat aikatavalla jääneet sinne pimentopuolelle.
Onhan se toistakymmentä vuotta metsänomistajan aktiiviajasta paljon. On melkein puolisukupolvea hukkaan heitettyä aikaa. On sitä myös metsänhoidossa, onhan se aika hölmöä jättää jätemetsä kasvamaan ja vielä metsälain sallimissa rajoissa (luvalla) ja siinä odotuksessa, jos taimettuu tai että alkaisi nuori metsä kehittymään. Tuskin on perusteltavissa siinäkään tapauksessa, jos jätettävä puusto on muuta kuin karahkoita. Jos ei taimetu, ei taimetu ja ei ole perusteltavissa siinäkään tapauksessa. Seisotetaan lakirajoilla ja odotetaan vajaatuottoisena. Ei vastaa sitä, mitä metsänhoidolta ja metsän lihottamiselle tarkoitetaan.
Ainakin yksi perusteltu syy jatkuvalle kasvatukselle on, että varmistetaan etukäteen soveltuuko metsä jk. kasvatukseen. Onko edellytykset olemassa, taimettuuko ja kehittyykö metsä edelleen kasvatettavaksi. Ja jos hyväksyy jatkuvan kasvatuksen metsänhoidossaan ja osana metsänhoitoaan, niitä jatkuvan kasvatuksen kohteita muodostuu metsiin ihan itsestään (luonnostaan). Ei ole syytä lähteä perustamaan.
