Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Voihan se olla, että jätemetsästä ei enää ole siementäjäksi, jos ei ole enää metsän kasvullekaan ja kun kysymys oli isosta alueesta, oliko siellä niitä siemenpuitakaan. Hieskoivu tulee kauempaakin.
Ainakin omalla kohdalla kuivuus on muodostunut rajoittavaksi tekijäksi monessa kohtaa. Viime kesinä on ollut jopa viikkojen hellejaksoja, ne ovat olleet myrkkyä sirkkataimille, voi olla myös luonnon kylvöissä ja tuskin kuiva turve on niitä helpoimpia kohteita. Omat kylvöt kosteilla alueilla ovat onnistuneet.
”Mitäpä tuosta sitten”. Mikä ”turvemaamuuttumakorpi” on tuottavampi jatkuvalle kasvatukselle kuin kivennäismaa. Eiköhän ole tarkoitushakuista menettelytapatorjuntaa. Ilmeisesti turvemaat eivät ole myöskään korjuun ongelma, kun kerran ovat tuottavampaa. Korvet aukoiksi jää vähän jemmaankin Puuki opastaa?
Kivennäismailla ovat parhaat jatkuvan kasvatuksen tuotot, siinä kuin muussa metsänhoidossa. Ja menee hyvin pitkälle sen mukaan, toteutetaanko luontaista vai viljelläänkö.
Mehtäukon ei pidä antautua hevosmieheksi, sillä puut on saatu korjattua ennenkin, hevosilla ja traktoreilla. Vai meinaatko mehtäukko, että nykyisissä metsäkoneissa on joku status, eivät sovellu puunajoon. Juoksuttaisit raviradalla.
Hölmöilyn puolelle menee, se on myönnettävä ja hölmön on kiitettävä huomaavaisuudesta. Se ei kuitenkaan vaikuta tapaan suhtautua metsätalouteen ja metsänhoitoon. Ei heikennä sitä, ei senkään suhteen että metsiä on hoidettava ja että säilytettäviä taimistoja syntyy metsään kaiken aikaa. Ongelma on korjuu, saada sellaista palvelua, että säilytettävät taimistot säilyisivät ehjänä. Ei yksin koske eri-ikäistä metsänkasvatusta, vaan myös tasaikäistä metsän kasvatusta. Jatkettu kiertoaika tuottaa säilytettäviä taimistoja ja myös ne pitäisi pystyä säilyttämään ehjänä. Tahtoo olla korjuun ongelma myös viljelytaimistoissa, jos jätetään arvopuustoa lihomaan ja vartomaan korjuuta taimistovaiheen aikana. Mm. arvotyvistä maksetaan tänä päivänä moninkertainen hinta tukkiin nähden.
Nykyinen metsälaki sallii esim. aloituksen mukaisen metsän hävityksen. Vielä 60-luvulla leimattiin ”vanhan metsälain” aikana harsintajulkilausuman jälkeistä hyväksyttävää harsintaa eli jatkuvaa kasvatusta.
On se siellä olemassa, mutta nykyiset sukupolvet ja uudessa metsälaissakaan ei oikein ole käsitystä mitä se on.
Niin se on kuin Puuki sanoo: Kannattaa opiskella ja hankkia kokemusta uudesta metsänkasvatusmenetelmästä. Sieltä se tulee ja nähdään sitten missä laajuudessa on toteutumassa ja on tarpeen.
Visakallo on onnellisessa asemassa Kuningaskunnassa, mutta mitä se on sitten 500 km tai 1000 km päästä. Standardi on vaarallinen ilmaisu muutenkin, sillä elämää on muutakin, ei vaan työnjohtokorvaus. Ei ole vastikkeellista metsätalous. Vaihtoehtoja löytyy mm. metsänhoidosta, puukaupasta ja verotuksesta. Sen osoittaa myös tämä keskustelu. Keskustelijoista 99.9 % alkaa olla samaa mieltä ja aletaan uskomaan satuihin.
Tarvitseeko metsänkäyttöilmoituksella metsänkäyttötapoja eritellä jaksottaiseen ja jatkuvaan kasvatukseen. Ovat päällekkäisiä hoitotapoja siellä lomakkeellakin. Jotta päästään eriyttämisestä, tulisi kirjata kasvatushakkuun (hoitohakkuiden) puolelle niitä todellisia toimenpiteitä, joita metsissä tehdään. Tällä hetkellä kohta on varattu jaksottaisen ja jatkuvan kasvatuksen eriyttämiselle. Todellisia toimenpiteitä ovat energiahakkuu, ensiharvennus, 2-3 harv…, väljennys/poim.hakkuu, siemen/suojuspuuahakkuu, taimiston vapauttaminen, verhopuusto, kaistale ym jne….
Tuskin on tarpeen eriyttää myöskään metsälaissa, sillä kannattaako jatkuvan kasvatuksen metsää lähteä perustamaan. Siitä on vähän kokemusta ja se luontainen tulee jos on tullakseen. On jatkumo jaksottaiselle metsän kasvatukselle tällä hetkellä. Tuskin tarvitsee lähteä eriyttämään, eiköhän mene samoilla tarkennetuilla kriteereillä jaksottaisen hoitomuodon kanssa.
AJ: Äkkiä tuohon on vaikea laittaa, mutta minusta selvä jako on siinä, jos taimettuu tai ei taimetu, tai jos on edelleen kasvatettavaa tai ei ole enää edelleen kasvatettavaa. Mennään metsänhoidollisesti sen mukaan, mutta tarvitseeko niitä käytännon toiminnassa ja metsälaissa eriyttää. Voitaisiin edetä ikäänkuin samalla sopimuksella ja samassa metsässä, tehtäisiin sitä mitä vastaan tulee?
Tietenkin tuo kustannuspuolen välttely ja joutoalueet. Ettei vaan ole porsaanreikä, sen metsälaki sallii tällä hetkellä, mutta onhan se kriteeristöllä korjattavissa. Mitä tarkoitetaan edelleen kasvatettavalla metsällä ja edelleen kasvatettavalla taimistolla. Mitä niiltä vaaditaan. Välttämättä lakirajoille hakkuut, jos eivät uudistu tai 40 v. alikasvokset eivät sitä ole.
Auttaako vähäinen jk metsän kokemus tekemään tarkkoja laskelmia jaksottaisen metsänhoidon paremmuudesta. Ei välttämättä siitäkään, minkä hoitomuodon metsästä on kysymys. Samoja elementtejä on molemmissa ja kuka sen lopulta sanoo, kummasta hoitomuodosta on kysymys. Kiertoaikoja jatketaan molemmissa ja luontaista metsähoitoa (uudistamista) toteutetaan molemmissa.
Tuolla jossain oli Puukin toteamus: ”Aina ei ole mahdollista mutta silloin viljellään”. Sopii hyvin samaan metsään ja onko syytä mennä eriyttämään. Tiedä sitten mistä syystä vielä eriytetään. Olisiko metsäsodasta, jota on käyty harsintajulkilausuman osalta 70 v. ja uudemman metsähoidon tutkimuksen osalta 50 v.
Vielä 70-luvulla oli metsänomistajia, joille harsinta oli ainut hyväksyttävävissä oleva metsänkäsittelymuoto. Ei ollut sallittua siihen aikaan, mutta sen aikaisten metsälautakunnan sallimissa rajoissa oli vielä mahdollista. Sen sijaan metsänomistajien omaehtoiset harsinnat johtivat usein vaikeuksiin, jopa metsän rauhoittamiseen.
Kokemus tällaisen rauhoitettujen metsien puhdistus ja hoitohakkuista on mielen kiintoinen. Sillä tämän päivän mittapuun mukaan ei voida puhua edes metsän hävittämisestä. Voi olla, että nykyisen metsälain aikana sallitaan aika paljon enemmän.
