Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
”Onhan se vesakko rehottanut vuosikymmeniä”, talous alijäämäisenä ja ei se auta, jos kuvitellaan talous ylijäämäisenä, jos jos ja jos? Suosi Suomalaista, suosi kotimaista, oli suositus vielä vuosikymmenien takaa, kun talous uhkasi ylikuumentua. Nyt kun talouden ylläpito on ylikuumentunut, ”kaikki” menee ulkomaille. Jopa pääomien myynnillä kuitataan alijäämiä. Visa on siinä mielessä oikeassa, tekee itse. Jos vaikka erilaisella metsän hoitotavalla tekemisen määrää voidaan säädellä. No se ei kuulu tähän, mutta säästyy kuitenkin halpatyövoimalla teettäminen, joka sekin nykyisessä alijäämäisessä talostilanteessa on kyseenalaista? Tuetaan kalliilla yhteiskunnan rahalla ja valuu työntuottona ulkomaille?
Saahan sitä kuvitella, että homma hoituisi vapaaehtoisin toimin. Osuu kyllä pahasti jaksottaisen metsiin ja Hakaniemen sosialistit siitä huolen pitävät, jos vaikka muuta tarkoittavat? Pitäisi ymmärtää mikä tuottaa, sillä tuotto jää väistämättä kyseenalaiseksi, jos metsässä sakkaa. On sillä väliä, minälaisen mallinnuksen mukaan metsiä hoidetaan ja onko lopulta hoitomuodolla väliä, jos alijäämillä mennään ja tuottavaan metsänhoitoon pyritään?
On se ”pakkohakkuisiin” luettava myös metsänhoidon vapauttaminen. Luotetaan siihen, että metsät hoidetaan ja pidetään tuottavina vapaaehtoisesti. Ei se näin mene, tilaisuus tekee varkaan. Jopa ”kannustimet”, toiminnalle asetettavat rajat, nähdään esteinä, vaikka ovat moninverroin tuottavaan toimintaan tähtääviä?
Tiukalle ottaa myös Suorittavan huomata puustopääomien tuplaantuminen. Tuplaantuminen on toteutunut kertomallasi tavalla, jos lähtökohdaksi otetaan julkilausuman määrämittaan harsinta ja sen kieltäminen. Siitä ajasta on tuplattu, mutta kysymys ei ollut lähtökohdiltaan sellaisesta metsänhoidosta, joka olisi tuottanut ja ei voi verrata nykyiseen jk metsänhoitoon, joka tuottaa ja ei varsinkaan siihen, minkälaiseksi jk metsänhoito on kehittymässä?
Talous kestää kunnossa myös jatkuvassa kasvatuksessa, ei se ole yksin jaksottaisesta metsänhoidosta ja varsinkaan keinottelusta, joka on olennainen osa metsänhoitoa tänä päivänä. Tiukalle ottaa Visalla huomata, että metsät yleisellä tasolla ovat muuta, mitä hän tarjoilee. Eivät ole lähellekään sitä optimitasoa, jolla Visa puuta tuottaa ja jota ei voi yleistää valtakunnan metsien tasoksi. On kaukana siitä, mutta on hyvä esimerkki hyvästä metsänhoidosta. Yleisellä tasolla tukkimetsät 15 % on hyvinkin realismia. Vähissä ovat tukkimetsät, saa mennä tienvarsia kymmeniä kilometrejä ja pohjoisessa jopa satoja kilometrejä. Yleinen kuva metsistä alkaa olla nuorta metsää ja taimistoja.
Puuntuotto kehitysluokkajakauman mukaisesti, niin myös Visa tuottaa puuta. Sitä ei kukaan tuomitse, mutta pitäisi antaa tila myös jatkuvalle kasvatukselle. Joka hoitomuotona ei tunne kehitysluokkajakaumaa ja on hoitomuotona runkopuuta tuottava. Ja voi hyvinkin olla runkopuuta (tukkia) sen 85 %, jaksottaisen 15 % vastaan. Näin yleisellä tasolla ja eihän näillä Visan ja hyvin hoidettujen jaksottaisten metsien hoitoa ole loukattu. Päinvastoin, jos näin olisi, tilanne olisi hyvä, mutta ei se valtakunnan tasolla näin ole. On siellä nollakasvuista huomautettu ja inventoinnin tuloksista kerrottu. Siinä mielessä ikä ja läpimittaluokkien palauttaminen tai muu tiukempi valvonta on perusteltua?
Onhan se aika erikoista metsänhoitoa, puuston määrän kaksikertaistuminen jaksollisena aikana (tilasto). On erikoista siinä mielessä, että tarkoittaa nollakasvua tällä hetkellä. Olisi paremminkin voinut mennä. Ei riitä myöskään metsän tuottoina. Kuituna ja rankana, väitetään tuotto hyväksi, mutta eihän se sitä ole. On enemmänkin tilastollista harhaa metsänhoidosta?
Tuskin kuitenkaan metsänhoidon sääntötalous on tuonut pitkän nollakasvun ajan. Eiköhän se ole metsänhoidon vapauttaminen, nähdään jopa avohakkuu metsänhoitoa edullisemmaksi. Voihan se olla näinkin, jos keskitytään massatuotantoon. Pitäisi kuitenkin laskea hinta, minkälaisen laskun keskenkasvuisten metsien avohakkuu aiheuttaa. Väitetään jopa: ”Nykyinen sääntötalous on tuonut pitkän nollakasvun ajan”. On tuonut, mutta tuskin kuitenkaan perinteinen metsänhoidon sääntely. Sääntötaloudesta luikerreltiin jo vanhan lain aikana. On vain eduksi, että erilaisia vaihtoehtoja esitetään ja pelle pelottomia tarvitaan. On tarpeellista nykyisen nollakasvun torjumisessa?
Se on aivan turha uskoa, että Suomen metsien hoito on kestävällä pohjalla, jos metsät hoidetaan keinollisesti uudistaen eli viljelemällä. Se ei ole mahdollista, ei ole mahdollista myöskään nykyinen suositusten mukainen luontainen hoitotapa. Sillä on vaikutuksensa esim hiilinieluihin. Siinä mielessä uusi sertifikaatti luo edellytyksiä metsän kasvulle. Nähdään vastenmielisenä ja välittömästi lähdetään vastahyökkäyseen ja luodaan kuvaa tuottamattomasta jatkuvasta kasvatuksesta. Korjuuversioilla, jotka ovat suositusten mukaisia, mutta jotka ovat ylivoimaisesti korjuupoistumiltaan vajaatuottoisuuteen johtavia, jopa jätemetsäksi johtavia. En tiedä onko tämä uskottavaa metsäpolitiikkaa, kun muutos metsänhoidossa on väistämätön ja tuskin kuitenkaan kysymys on nykyistä metsänhoitoa tai teollisuuden puuhuoltoa heikentävästä toiminnasta?
