Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Parempi on olla ”tosiasioita” lukitsematta, se on hölmöyttä. Jk on toimiva hoitomuoto siinä kuin jaksottainen, niin kuin on lukuisia kertoja tullut todettua. On hölmöyttä, jos jk:ta logistisena torjuntamuotona pyritään rajaamaan esim kosteille maapohjille ja perustellaan vaikka paloherkkyydellä. Tai osoitetaan jk lahontuottajana, tai hyönteistuhoille alttiina. Kaikki tuntuu olevan mahdollista, mutta jaksottainen ei ole sen paremmin turvassa tuhoilta. Kysymys on hoidetuista metsistä ja myös jk:hon kohdistuvat uhkat ovat torjuttavissa. Ei ne tule yllätyksenä?
Ammatti Raivooja on tarjoamassa lahoa ja hyönteistuhoja metsäsuomeen, mutta eihän se onnistu. Toinen on jk oppi. Eihän jk tarkoita sairaita ja lahoja metsiä, ei myöskään sukkessio häiriödynamiikkaa, sellaisena kun sitä tarjoillaan. Jk metsät ovat terveitä ja ajallaan hoidettavia. Vielä joskus 60/70 luvulla, kun peitteinen metsänhoito oli hallussa, metsiä ei avattu nykyisen suosituksen mukaisilla pienaukoilla. Siihen vaadittiin uusiutuva metsä ja valmiit taimistot. Ei mitään näivetyisiä taimistoja ja tehtiin avohakkuu ja keinollinen uudistaminen, jos metsän tila sitä vaati. Tällä hetkellä peitteisen metsän uudistaminen nähdään jollain tavalla häiriödynamiikkaan rinnastettavana tai sitä kautta toteutettavana. Myös valtavina hoitorästien metsinä. Voi olla, että vaatii vähän pohtimista, mitä jatkuvaan kasvatukseen perustuva metsänhoito on?
Eihän luonto itsessään aiheuta (rakenteellista) häiriödynamiikkaa, vaan toimii paremminkin sitä vastaan. Sen puolesta tuossa edelläkin kerrotaan. Kieltämättä luonnon vuorovaikutus on ymmärretty jollain tavalla väärin. Ajatellaan, että logistiikalla voidaan ohjata metsänhoitoa. Niinhän se jaksottaisessa metsänhoidossa menee ja luontaisessa metsänhoidossa tulee pulmat vastaan. Eihän metsän ja taimistojen uusiutumista voi ymmärtää niin päin, että logistiikalla huolehditaan metsän ja taimistojen raivaamisesta ja metsänhoidon suosituksilla paljaan maan uudistamisesta. Eihän se näin mene, sitä on pidettävä porttina luonnon häiriödynamiikalle, rakenteellisille häiriöille ja perustellaan vielä luonnon hoitona. Varomaton ja vääränlainen toiminta lisää tietenkin metsän tuhoja, mutta niin myös nykymuotoinen vaatimus puuhuollon ja metsänhoidon järjestämisestä. Parempaan pitäisi pystyä?
Suuret häiriöt kuuluvat matsänhoitoon ja mikä estää jk:ta uudistamasta avovaiheen kautta tarvittaessa. Kysymys oli nimenomaan sekametsistä, puulajien (sukkessio) normikierrätyksestä ja metsien luontaisesta uudistumisesta, myös luontaisten taimistojen uudistumisesta. Ei kuitenkaan nykysuositusten mukaisesta pienaukkohakkuusta, se on luonnon vastainen ja jää usein uudistumatta. Ei siinä auta hyvätkään siemenvuodet, jos ei uudistu ei uudistu ja uudistuminen jää usein puutteelliseksi. Eri asia on metsän luontainen uudistuminen ja valmiit luotaisesti uudistuvat taimistot. Voidaan ja on suositeltavaa metsänhoidossa ottaa huomioon.
On pitänyt hirviä vahtia taimikoilta talven aikana ja näyttää, ensimmäinen häätö alkutalvesta tehonneen, hirvet eivät ole palanneet. On mieleinen paikka hirville, vanha jk metsä, vanha kuusikko, jonka kasvatusta ei enää voinut jatkaa. Avohakattiin noin 10 ha alalta, kannon-nosto ja luontainen kylvö nostojälkeen. Nyt seuraava vaihe on ensiharvennus. Metsän tuleva käyttö antaa mahdollisuuden pitkäaikaiselle kierrätykselle. Sekametsänä ensin ensipainotteisesti koivulla noin 40-60 vuotta. Männyllä 80-120 vuotta ja lopuksi kuusella ja onnistuessaan kierrätystä voidaan jatkaa. Niin kuin aukeaksi hakatun vanhan kuusimetsän kierrätystä olisi voitu jatkaa. Pitkä jk sulku aikanaan on sen estänyt ja kasvatusta on jatkettu jaksottaisen metsänä.
Pettymys se olisi ja suuri pettymys, jos metsänhoidosta keskustelu kiellettäisiin? Tuntuma on, että kunnolla alkuun ei vielä ole päästy? Vastakkainasettelu on ollut vahvaa, ei siinä auta sivut ja vuosiluvut, kestoaiheesta on kysymys ja eiköhän keskustelu muodossa tai toisessa tulee jatkumaan.
Ei voida pakottaa, jos puhutaan eriasioista. Esim jatkuvien kiertoaikojen jatkumo ei kuulu jatkuvaan kasvatukseen, sen paremmin, kuin vajaatuottoisuus metsissä. Ymmärrystä vaille jäi esim ”tuplat”, sen varsinaisessa metkityksessä. On selvää tarkoitushakuisuutta ja nykyisyyden puolustamista ja hyvinkin moninaiset keinot tuntuvat olevan käytössä ja sallittuja? Tuskin joukkovoima riittää ratkaisemaan metsänhoidon kysymyksiä?
Visa, kyllä se aika vielä koittaa, jos Perkon ja tänne annetut luvut eivät kelpaa. Luvut ovat kyllä olemassa ja onhan niitä esitelty. AJ: ”Mitkä ovat lukusi..”. PPA 10 antaa 100 m3/ha ja PPA 20 antaa 200 m3/ha. Eli tuplista on kysymys ja tavanomaisista metsän tuotoista. Sen kummemmista kasvun ihmeistä (luvuista) ei ole kysymys. Valitettavasti PPA 10 käytetään ”kusitolppana” ja hekumoidaan paremmilla metsän tuotoilla. Toisaalta se on aivan totta, mutta totta on myös se, että tuota lailla vapautettua alemman tuoton ”porsaanreikää” käytetään hyväksi. Metsiä putsataan ja hyväksikäyttöä toteutetaan nimenomaan jaksottaisen metsänhoidon metsissä. Metsiä putsataan hyötymistarkoituksessa. Visa, eihän niitä jk lukuja kymmenessä vuodessa ole ehtinyt muodostua, kun niitä jk hakkuitakaan ei ole. Tilastojen mukaan vain muutaman prosentin verran vuodessa.
