Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Suorittavalla on tuolla etiäinen boorin käytöstä juurikasvien viljelyssä ja myös puuston kasvuhäiriöistä vanhassa pellossa, jossa kasvuhäiriöstä kärsivän puun kannosta paljastuu myös laho. Näin se on käytännössä ja myös tutkimus on selvittänyt, että nämä kasvuhäiriöt ovat boorin käytöllä torjuttavissa. Miten lienee sitten laajemmin, sitähän siellä kysytään, onko boorin käyttöä tutkittu maannousemasienen torjunnassa?
Onhan jk:ta uudistettava avohakattava, ellei onnistuta säilyttämään jk:n jatkuvaa luontaista uudistumista. Siihen varatut keinot eivät useinkaan riitä. Menee mieluummin niinpäin, että uudistuu, jos tarvittavat elementit ovat olemassa. Siihen suuntaan luontokin toimii.
Luonnontuhot, joita on aika paljon ja toisaalta hoidon puutteet, kuten mm. esillä olleet kuusiporat, juurikäävät, yletön kuusen viljely jne jne…, vaikka myyrät joskus, toimivat kaikki samaan suuntaan. Eli on siellä tarjolla niitä vaihtoehtoja, ajatus vaan on siinä, miten onnistutaan eri vaihtoehtoja yhdistämään ja yhteen sovittamaan.
Aivan, jk ei onnistu juurikäävän vaivaamilla alueilla.
Jos kysymys kuului, että juurikääpä nähdään jatkuvan kasvatuksen esteenä tai nähdään jk metsän kasvatusta rajoittavana tekijänä. Siihen ei ole syytä uskoa, sillä samanlainen ongelma juurikääpä on myös jaksollisessa metsän kasvatuksessa.
Mikä Jk. ongelma, eihän siitä ole kysymys. On tietenkin siinä mielessä, jos jk:ta ajatellaan jatkuvana. Eihän se onnistu jatkuvana jk:n vaivaamilla alueilla ja ei oikein muutenkaan. On uudistettava määräajoin, saadaan uutta alkua valopuille ja ei pääse jk metsä liikaa kuusettumaan. Näin ainakin Etelä-Suomessa ja ainahan luonnontuhot voivat ehtiä ohjaamaan samaan suuntaan.
Tuo männyn juurikääpä, sehän on samasta sienestä ja näyttäisi Luken mukaan esiintyvän enemmän Itä-Suomessa.
Kannattaako myöskään maannousemalla ressata. Luken mukaan juurikääpää esiintyy rannikkoseudulla ja ahvenanmaalla 10-30 % kuusikoista ja sisämaassa vähemmän. Rannikoilla vaikuttaa maanlaatu ja ilmeisesti sisämaassa kaskeamiset ja muu viljelyperintö (kulttuuriperintö) emäksisillä mailla. Maannousemaa happamilla metsämailla ei juurikaan esiinny.
Eiköhän sienen hallinta ole aika hyvin hallussa. On luonnollista, että sienen vaivaamilla alueilla kuusen kasvatusta ei jatketa. Näin se on myös jaksottaisessa metsän kasvatuksessa ja tuo väittämä, että maannousema olisi jatkuvan kasvatuksen ongelma, on aika kaukaa haettu. Vähänkö on viimeiset vuosikymmenet muokattu ja istutettu kuuselle. Sitäkään ei ole perusteltu maannousemalla. Tuskin tiedetään sitäkään, oliko vuosikymmeniä jatkuneessa kuusen istutuksessa kysymys onnesta vai onnettomuudesta ja minkälaisen uhkan kirjanpainaja tulee sitten tulevaisuudessa asettamaan.
Virossa ei tehdä pystykauppaa, siellä puunhinnat ovat toimitushintoja eli tehdashintoja. Niin myös Suomessa ovat, jos vaikka meillä verrataan kantohintoihin ja ovat meilläkin toimitushintoina huomattavasti korkeampia mitä hintatilastoista voi päätellä. Nuo Puukin 2-kertaiset indeksi ja 3- kertaiset palkat kurittavat rankasti puunhintaa. Siihen vaikuttaa myös korjuun kustannukset ja työnhinta, jotka ovat meillä huomattavan korkeat ja kulminoituvat pystykauppaan, kilpailun rajoituksiin ja puunhintaan.
Niin hyvää ja tarpeellista kuin kehittäminen ja metsänhoidon kustannustehokkuus onkin, sillä ei kuitenkaan ratkaista kannattavuusongelmaa metsätaloudessa sen paremmin kuin yhteiskunnassa.
Metsänomistajat itkevät jopa Venäjältä polttoon tuotavan hakkeen perään, kuinka hyvää ja halpaa se on. Onhan se hyvää ja halpaa, siitä kuluttaja kiittää ja jopa metsänomistajat kiittävät. Ilmeisesti kiittävät siitä, että kotimainen hakkeen tuottaja (monopoli) ei pysty parempaan.
Kannattaako itkeä, mieluummin kannattaa ottaa omaan hallintaan ja metsänomistajien avata reilusti kilpailua. Metsänomistajien ei ole pakko tyytyä mihin vaan vaihtoehtoihin, joita hoidetaan puolesta ja vielä maksatetaan. Vaihtoehto on sekin, että metsät ovat vajaakäytöllä ja mätänevät pystyyn.
