Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
On se isäntä oltava talossa, eihän Jätkällä ole edes metsää tai kalustoa, sottailee täällä toisten puilla. No, AJ:n resepti on ihan kohillaan, siihen kun lisätään isännänlinja ja toisenlainen kauppatapa, onhan siinä marginaalia soveltaa puoleen jos toiseen. Niin myös kaluston osalta. Eihän metsänomistajan toimialana, ainakaan omalla kalustolla ole edellytyksiä suosia isoa ja kallista. Ellei ole osuuskunnassa tai ole muuten mukana riittävän isossa kokonaisuudessa. Ei olla myöskään paljoa väärässä, jos lähestytään mehtäukon nökkösiä ja toisaalta Ruotsin mallia, jossa metsänomistajalla on osuutensa puukaupassa ja korjuussa. Eli ei mukana teollisuuden monopolissa niin kuin Suomessa.
Ei yksin pinta-aloista tai korjuuyrityksen suuruudesta, vaan korjuun markkinaosuudesta, joka on 80 % teollisuuden hyväksi. Samalla osuudella metsänomistajat maksavat korjuun kustannukset. Eli teollisuus hallitsee markkinaa ja hoitaa korjuun itselleen sopivalla tavalla. Jää metsänomistajien huoleksi, minkälaisilla ehdoilla ja kalustolla haluavat puukauppaa käydä.
Tuossa mehtäukon kuittikaupassa on todenperää. Sillä puukauppassa tienvarteen kysymys on aivan muusta, jos sitä verrataan pystykauppaan ja teollisuuden toimialaan. Tienvarsikauppa antaa metsänomistajalle mahdollisuuksia valita jopa kaluston suhteen, hoitaa puut tienvarteen. Näkisin paremminkin niin päin, että yhtiöt ostavat pystykaupalla puuta halvalla ja saavat sitä riittävästi. Yhtiöiden ei välttämättä tarvitse maksaa valmiseristä tienvarressa enempää, vaikka tarjolla on kelpo tavaraa. Kokemus kuitenkin osoittaa, että ostavat ja maksavat ja onhan siellä puunhinnassa maksuvara kustannuksista ja kokonaisharkinnasta ja kuitit verotukseen.
Eihän vaikeneminen mitään uutta ole, on näillä palstoillakin jokapäiväistä. Tuskin kuitenkaan sen takia, että klusteri on ehdotonta huippua Suomessa. Johan siitä kannattaa vaieta, mutta isot ovat uhkatkin. Ilmasto, jota hoidetaan ja vaikka pitää koko Suomi asuttuna, on syytä pitää tai hoitaa metsät viljeltynä. Mennään jo unelmissa tai Suomen metsät ovat kaupan eli ovat myytävänä, näyttää olevan tätä menoa. Kannattaako jämähtää paikoilleen ja pitää kiinni ehdottomista kannoistaan?
Tuohon Tapion metsänhoito-ohjeistoon puuttumisesta. Paikallaan on metsätalouden kustannusten alentaminen, mutta uudistamisen ja hoidon kustannusten alentaminen ei välttämättä ole vaihtoehto sille, että metsätalouden kustannuksia on syytä alentaa muualta. Esim. korjuun kustannuksista, sillä lisäämällä metsänomistajien korjuun markkinaosuutta esim. puoleen, antaa jo potkua metsätalouteen ja ei välttämättä tarvitse olla tinkimässä muusta. Niin tarpeellista kuin uudistamis- ja hoitokulujen alentaminen onkin.
Voihan sen metsärahan sijoittaa metsään ennemmin kuin sijoitusmarkkinoille. Paremmassa turvassa ovat siellä, en lähtisi metsärahoilla keinottelemaan. Sen paremmin kuin metsän kustannuksella, onhan nykyisen metsälainsäädännön turvin metsästä irrotettavissa ylimääräistä. On se myös pois metsän tuotoista. Riittää kun metsä on halpaa, on sitä harjoitetun bulkkituotannon jäljiltä. Metsä on kuitenkin aina tuotteistettavissa, siihen voidaan vaikuttaa mm. metsänhoidolla ja puukaupalla ja monin maaseudun erinomaisuutta osoittavilla tavoilla. Minkähän takia yhtiöt ja monet julkisyhteisöt ostavat metsää ja toisaalta yhteiskunta vaikeuksissaan myy metsää?
Asumisen ja elämisen lisäksi metsä on aina säilyttänyt arvonsa. Uskoisin niin tapahtuvan jatkossakin, jos vaikka metsän omistamisen näköaloja on heikennetty viime vuosikymmeninä. Pääoman arvo puulle ja metsälle on alentunut ja vastaavasti palveluille ja tuotteille on noussut. Paljon on putsattu, mutta se ei kuitenkaan estä sijoittamasta metsään. Tuskin kannattaa unohtaa myöskään maalla asumista ja sijoittamista siinä mielessä.
