Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Tarkoitan tuolla harsinnalla jk hakkuita, joilla muutetaan jaksollisen metsiä jk metsiksi. Eli hakataan alarajoille ilman uudistumisen edellytyksiä. Pilataan jo ensiharvennuksia ja mennään vajaatuottoisen puolelle. Harsintaa se on tämäkin, jos hakataan vajaatuottoiseksi.
Onhan Jk hakkuulle vaihtoehto, se on avohakkuu ja viljely. Eli mennään selvissä jk tapauksissa sieltä mistä aita on matalin. Näin se on ajateltu ja jäävällä puustolla kustannetaan viljelyn kustannukset. Onhan se kieltämättä ivestointi uuteen metsään ja jälkitöille. Menetetään kuitenkin yksi hakkuukerta, joka jk hakkuuna olisi tarkoittanut tukkia ja vastaa jaksollisen toista harvennusta.
Avohakkuu ei lisää vaikeusastetta ja voidaan tehdä yleiskoneella. Myös jk hakkuuna, mutta siihen kuusi vuotta lakimuutoksesta on ilmeisen lyhyt aika sopeutua. Menee ihmetellessä ja onnistuu kyllä harsintana, mutta se ei liene se perimmäinen tarkoitus. Palataan (-48) harsinnasta harsintaan uuden metsälain aikana.
Onneksi on jk valmiutta jo tälläkin hetkellä. On puunostajia jotka ovat panostaneet jk korjuuseen. Ei tarvitse uhrata valmiita jk metsiä enää avohakkuulle. Harvinaista se on ja emmistö puunostajista vielä vastustaa. Harsintana vielä menee ja sitä tehdäänkin luvattoman paljon.
Avuksi on metsänomistajien aktiivisuus. Metsänomistajien omana toimialana onnistuu kyllä kalustolla kuin kalustolla. Eikä jk korjuusta välttämättä tarvitse maksaa palveluista. Niin hyvä kuin ostopalveluina toimiva kalusto onkin, kannattaa se kuiten hankkia omaksi toimialaksi ja (konttoriksi) kaikilla mukavuuksilla.
Osa tulevista hakkuista on jk hakkuita. Se askarruttaa ja kysymys on luontaisista taimistoista ja nuorista metsistä, joiden ylisinä on tukkimetsää. Korjuu tulisi onnistua ja kasvatettava puusto jäädä vahingoittumattomaksi.
Metsä ei aina ole tasarakenteista, vaikka pitkän ylimenokauden aikana metsät tasarakenteiseksi on pyritty saamaan. Aina on erilaisia syitä, jotka ohjaavat metsän kasvua erirakenteisuuden suuntaan.
Ratkaisuja löytyy ”isännänlinjasta” ja puukauppatavasta, mutta myös kalustosta, varsinkin jos kysymys on ostopalvelusta.
Pakostakin ison kaluston suuntaan menee. Kalustoon, joka pystyy ohjailemaan ja nostamaan isotkin puut vahinkoa tekemättä.
Eihän sillä ole kannatusta, jos terve ja kehityskelpoinen metsä/taimisto laitetaan aukoksi ja aloitetaan alusta. Korjuu tietenkin sellaisena aikana, jolloin vaurioita ei tule.
Onhan siellä alueellisessa riistaneuvostossa MTK:n edustaja ja on metsänomistajien sidosryhmän osalta kuusi paikallista riistanhoitoyhdistysten edustajaa. Riittääkö tämä metsänomistajien edunvalvonnan kannalta?
Voitaisiin riistanhoitoyhdistysten paikat ja puheenjohtajisto puolittaa ja täyttää esim. Mhy:n riippumattomalla asiantuntemuksella tai muulla maa- ja metsänomistamiseen liittyvällä sopivalla tavalla. Tulisi metsänomistajan ääni paremmin kuulumaan. Tuntuisi tuo riistanhoitoyhdistysten kuusi paikkaa olevan liikaa, ettei suorastaan monopolista ole kysymys?
Alueellisiin riistaneuvostoihin kaivattaisiin maallikko jäseniä hoitamaan metsänomistajien asiaa. Kymmenhenkisessä neuvostossa on paikallisten sidosryhmien lisäksi mm. kuusi paikallisten riistanhoitoyhdistysten edustajaa. On puheenjohtajisto heillä, eikö tuosta määrästä vaikka puolet riittäisi riippumattomille metsänomistajille?
Eiköhän tuo Jeessin petogenaario ole toteutumassa. Tällä hetkellä hirviä tuntuu olevan ennakoitua vähemmän, ainakin Keskisessä Suomessa. Kaatoluvat tuntuvat jäävän vajaaksi, epäillään petojen vaikutusta.
Onhan Luken seurannassa Keski ja Länsi- Suomen alueella aina Turkua myöten yli kaksikymmentä susilaumaa ja saman verran pienempiä laumoja. Karhukanta on myös lisääntynyt. Ottaahan myös karhu omansa, ainakin vasat keväällä.
Missä määrin pedot vaikuttavat sitten sorkkaeläinkantoihin ja käyttäytymiseen. Hirvien pitkiin vaelluksiin ja laumoihin, joita tuntuu olevan. Ainakin takavuosina hirvet pakkautuivat länteen, menivätkö pedot perässä?
Gla: ”Todellisia yksikköhintoja kauppakirjasta ei myyjä näe”. Pitää paikkansa monestakin syystä. Pystykaupassa on omat kompensaationsa, mutta jos mennään metsänomistajan toimialaan tilanne muuttuu. Saadaan puukauppa ja korjuu julkiseksi ja hinnat näkyviin. Tässä mielessä on eriasia tehdäänkö kauppaa kannolta tai tienvarteen. Könttänä tai eriteltynä.
Mitä tällä on sitten vaikutusta avohakkuisiin. On paljonkin vaikutusta, on paremmin määriteltävissä ja ohjattavissa, mitä metsänomistaja metsänhoidolta ja puukaupalta haluaa. Ei ole pois myöskään puut ostavalta yhtiöltä, päinvastoin. Tulevat hinnassa vastaan ja saavat palvelun, jonka metsänomistaja pystyy tarjoamaan.
Metsäkeskuksen mukaan jk hakkuut ovat 2.7 % kaikista ilmoitetuista hakkuista ja painottuvat Lappiin ja Kainuuseen. Ovat lisääntyneet erityisesti turvemaiden metsissä. Sitä perustellaan ravinteiden valumisella vesistöihin, myös kasvihuonekaasujen vapautumisella.
Mm. tällaisia seikkoja maalailee Metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asintuntija Markku Remes lehdistökatsauksessaan.
Tiedä sitten mistä johtuu yletön jk metsänhoidon torjuminen, kun tilastojenkin ( metsänkäyttöilmoitukset) mukaan jk hakkuut jäävät Etelä Suomessa alle kahden prosentin. Olisi syytä ottaa huomioon myös mittasuhteet mistä väitellään. Eihän näillä prosenteilla jk:ta voi kokea edes uhkana, päinvastoin.
Katsauksen mukaan: ”Hakkuutapojen monipuolistuminen on myönteinen asia. Ei tulisi nähdä toistensa vastakohtana, vaan toisiaan täydentävänä menetelmänä”.
Mm. Sisä-Savon paikallislehti 3.12.2020. (Jos joku kokee asiakseen siirtää artikkeli tänne)
