Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Haluttiin tai ei, poikkeuksellisesta kehityksestä on kysymys. Metsänomistajien sulkeminen elinkeinonsa ulkopuolelle, ei mene jälkiä jättämättä. Ei riitä, että metsätalouden työt ja talous siirtyy toisaalle omistajaluokkaan, myös metsäomaisuus tekee siirtymää hyvää vauhtia. Tätä menoa metsänomistajalla on jäämässä kapulat käteen. Milläs yrität kun yrittämisen vaihtoehdot viedään käsistä. Ei riitä sekään, jos metsänomistajat kuvittelevat olevansa omistajaluokkaa.
Instituutio instituutiossa eli valtio valtiossa, tiedä voiko verrata mafiaan, mutta merkittävävästä vallasta kuitenkin on kysymys. Ilman työehtoja ei pärjätä, mutta liika on kuitenkin liikaa. Ay-liikkeen koetaan rajoittavan teollisuutta ja yhteiskuntaa.
On vaarallista kehitystä, jos perustellaan, että velat on saatavia. Elvytyksen Suomessakin on jouduttu turvautumaan jo vuosikymmeniä. Pakkoelvytystä EU:ssa kuin Jeltsinin Venäjällä, setelipainot otettiin käyttöön neuvostovallan jälkeen. Olivat aikaansa edellä.
Metsäteollisuus sanoo sopimuksensa irti, on toimenpide joka tuskin tuli yllätyksenä. Ilmeisesti näinkin järeitä toimenpiteitä tarvitaan, että saadaan tilanne normalisoitua. Tuskin kuitenkaan Ay-liikkeen vallan murtamisesta on kysymys, taloustalkoista kuitenkin ja sopimusyhteiskunnasta.
Haban määritelmillä tässä mennään. Porkkanat pitävät pinnalla, mutta menettelytavat jo tuottavat ja tuottaa nimen omaan sinne sossujen laariin. Tottahan kepu saa olla ylpeä saavutuksistaan, on saanut jotain aikaiseksi, mutta hyvinvointi mitataan kepun laarista. Jos nyt metsiä voidaan pitää kepulaisten hyvinvoinnin lähteenä. On isäntä vaihtunut talossa ja uusi omistaja siirtynyt pääomaluokkaan. Eikä auta valittelut, jotain pitäisi tehdä?
Voihan sen sanoa niinkin, kadehdin sossuja ja siitä yksinkertaisesta syystä, että on se mahdollisuus oltava myös metsänomistajalla. Niin kauan kuin sitä mahdollisuutta ei ole, omistava luokka on urakoitsijat. Näin ainakin pienemmillä pinta-aloilla.
Nuakka on siinä oikeassa, että hankintalisää nostettaisiin, metsänomistajaa ei suljettaisi ulkopuolelle ja että metsänomistajan on päästävä urakoimaan.
Mutta kun ei pääse, ei pääse metsänomistajana urakoimaan, urakoitsijana pääset samalle sopimukselle. Niin kuin on kerrottu, puukaupan sisällä toimii kahdet toisistaan eriytetyt sopimukset, jotka estävät sen ja jotka eivät myöskään kilpaile keskenään. Tällä hetkellä jopa ostopalveluna toimii ja tuottaa paremmin.
Eihän metsänomistajalla ole sanomista korjuun hintaan, sillä puunostaja kilpailuttaa korjuun monopoliasemassa ja metsänomistaja maksaa. Maksaa, vaikka on suljettu korjuun ja samalla kilpailun ulkopuolelle. Eli kilpailua ei ole myöskään puunkorjuussa. Urakoitsijat kilpailutetaan, mutta kilpailutetaan keskenään. Menee vielä niin päin kuin opetetaan. Annetaan ymmärtää, että puunostaja maksaa. Näihän se ei ole, puunmyyjä maksaa korjuun kustannukset.
Tolopaisen mukaan korjuu ja sahaustoiminta on tappiollista toimintaa siitäkin huolimatta, vaikka niiden kannattavuutta pönkitetään puunhinnasta. Onhan se maksuvara käytetty ja on käytetty liikaa myös kansalliseen hyvään, tuskin kuitenkaan lopullisesti. Metsänomistajilla on paljon annettavaa, siitä syystä metsänomistajien toimintamahdollisuuksia on lisättävä, ei sulkea, niin kuin kuin klusterilla (kollektiivi) on tapana.
