Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Se on vähän riskaapelia huudella tällaisena huonona aikana kommenttia, kun kollektiivin suojat ovat paukkumassa ja patruunat antavat ihan selkokielellä palautetta.
Kollektiivin suojat paukkuu…
Mehtäukko virittelee tuossa viereisellä palstalla työnjaosta, aiheesta joka ei sinne kuulu. Tottahan puukaupassa metsäteollisuus on toimija, mutta sitä toimintaa on pidettävä yhteistoiminnassa puun myyjän eli metsänomistajan kanssa.
Mehtäukko laistaa tarkoituksella puukaupasta tärkeän asian. Kenen toimialasta puukaupassa on kysymys. Pitää hankintapuita vain pienenä lisänä. Tuskin onnistuu meittin metsässä. Tulet isännöimään puukauppaa (pystykauppa) meittin metsään. Puukauppa on syytä pitää omana toimialana ja hyvässä yhteistoiminnassa puuta ostavan yhtiön kanssa.
Yhtiöiltä saa tarjouksia (tuskin suurilta?), mikä on hinta puulle mikä korjuulle ja kaikki vaihtoehdot ja hinnat saa samalla tarjouksella. Saa valita, valitseeko yhtiön palvelun, toimittaako itse vai käyttääkö ulkopuolista palvelua. Joustoja on ja vaihtoehdoista saa valita, ostopalvelut laskulle. Ostajaa kiinnostaa puu, mitä on ostamassa ja toimitustapa.
Mitallilla on myös toinen puolensa. Mistä sitä tukkia riittää, tukista oli pulaa jo ennen uutta metsälakia. Sillä tukkisaantoa lisättiin ja eihän tukkipula ole siitään helpottanut.
Metsien hoitamattomuus kylläkin on lisääntynyt, ainakin yksityisellä puolella. Sitä vastoin yhtiöt panostavat omiin metsiin, niiden hankintaan ja hyvään hoitoon. Ja sijoitusrahastot ja muu keinottelu metsillä, tehdään tiliä. Oikeastaan mitään ei ole muuttunut. Puukauppaa myös pantataan?
Tuo bulkki kannolla on se hinta jonka metsänomistaja saa. Sekin käyttöoikeudesta ”vuokralaisena” omassa metsässään, ei vähennettävää. Puukin sanoin, varsinainen puukauppa ja jalostus alkaa kannon jälkeen.
Eihän menneeseen ole paluuta, mutta hyvin on kelvanneet yhtiölle puut ja palvelut, ainakin kohteista jotka motolle ovat olleet riittämättömiä. Nihraa siellä Tolopainenkin puuta peräkärryyn, on nihrattava, kun metsänomistajan moto ei ole kelvannut yhtiölle.
Tällä hetkellä kelpaa ja kelpaa myös yhtiön moto palveluna. Siinä mielessä paluuta ei ole ja edistymistä on tapahtunut. Myös rahat menee sen mukaan kun on tekijät. Kannattaako sitä ilmaista työtä tehdä yhtiölle, kun sen saman rahan saa yhtiöltä ostopalveluna. Oma toimiala kannattaa aina.
Mielestäni kysymys on päinvastoin. Siinäpä se on kiista isoista rahoista, kenen rahaa on.
Pystykaupassa korjuun ostaja on puunmyyjä ja maksaa korjuusta yhtiölle, jos syystä tai toisesta ei hoida korjuuta itse. Vastaavasti hankintakaupassa metsänomistaja tekee korjuun omistaan ja kustantaa korjuun kustannukset.
Ei tämän pitäisi muuttaa maksatusta miksikään, että maksaja onkin puunostaja. Eihän hankintakaupassa ns. hankintalisä voi olla puunostajan rahaa.
AJ: Kysymys oli tilitysmenettelystä ei laskutusmenettelystä. Menee kuitenkin niin kuin kerrot: ”Puunostaja vähentää tietenkin kaikki kulut kannolta tehtaalle ja siitä eteenpäin aina tuotteen myyntiin saakka”.
Niin vähentää, mutta kun tilitysmenettelyssä samat kulut vähennetään myös puunhinnasta, on vähintään kaksoisperinnästä kysymys.
