Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Mitähän tekemistä tonttipuilla tai rakennuspuilla on peitteisen metsänhoidon torjunnassa?
Siinä Timppa on iso ero hyväksyä jatkoon olemassa oleva taimikko tai nuori metsä, kuin jäädä vartomaan tuleeko niitä taimia, vaikka kuin on hakattu alarajoille tai sen alle.
Itse asiassa jaksottainen menetelmä torjuu luontaisen metsänhoidon. Alusta raivataan puhtaaksi ryönästä ja myös taimista. Eihän sinne ole jäämässä luontaisen vaihtoehdon elementtejä. Onhan se sitten aika hölmöä alarajoilla alkaa vartomaan tuleeko sinne niitä taimia vai eikö tule. Olosuhteet ovat muuttuneet ja monessa kohtaa voidaan sanoa. Sen aika oli ja meni ja varmin tapa saada metsä aikaiseksi on viljely.
Metsälaki antaa mahdollisuuden tällaiseen toimintaan, sitä käytetään myös hyväksi metsätilakaupassa. Ja niin hyvä menetelmä kuin jaksottainen metsähoito onkin, voihan se olla myös oiva keino peitteisen metsänhoidon torjunnassa.
Ola_Pallonivel: Kysymys ei ole propagandasta, jos aukosta kerätyillä risuilla katetaan viljelyn kustannuksia, mutta on sitä, jos samoja kustannuksia katetaan kuvitelluilla jk:n kustannuksilla.
Ei voi yleistää, sillä myös jk puista on maksettu avoon rinnastettavia hintoja jopa yli ja myös korjuu on ollut kilpailukykyinen. Että on vähän riskaapelia mainostaa jk:n alemmilla tuotoilla kustantaa jaksottaisen viljelyn ja hoidon kustannuksia.
Timppa, olet kertonut kattavasi viljelyn ja hoidon kustannukset avohakkuusta saatavalla paremmalla tuotolla ja puunhinnalla, verrattuna jatkuvasta kasvatuksesta saatavaan tuottoon ja puunhintaan. Pidän sitä kyseenalaisena vaihtoehtona, sillä eihän sinulla kertomasi mukaan ole jatkuvan kasvatuksen metsiä, johon verrata?
On syytä kiinnittää huomiota seikkaan, jolla pyritään osoittamaan jaksottaisen metsän parempi tuotto, jaksottaisesta puusta maksettava parempi hinta tai korjuun alempi hinta jne.
On erittäin kyseenalaista osoittaa joksottaisen paremmuutta sillä, että jaksottaisen paremmalla tuotolla ja puun hinnalla katetaan tulevan metsän viljelyn ja hoidon kustannukset. Väittämä ei oikein perustu mihinkään, ei ainakaan siihen, että saadaan ikään kuin viljelyn ja hoidon kustannukset ilmaiseksi tai minimaalisella hinnalla.
Kysymys on enemmänkin propakandasta, katteettomista väittämistä ja siitä väännöstä jota käydään ja perustuu korkeintaan jaksottaisen puuntuottajan ja käyttäjän valtaan, toimia kuvatulla tavalla.
Jatkuvaan kasvatukseen edellytykset ovat olemassa, niin kuin ovat muussakin metsänhoidossa. Metsät ovat mosaiikkia joka tapauksessa ja niitä pitäisi pystyä hallitsemaan. Luonto jättää aina jälkensä kun onnistutaan, niin myös silloin kun epäonnistutaan.
Jaksottaisessa metsänhoidossa vaihtoehtoja on vähän. Korkeintaan viljelytavassa ja puulajeilla on vaihtelua ja niitä toistetaan kaavamaisena toistoina. Sitä vastoin jatkuvassa kasvatuksessa samoilla periaatteilla tuskin päästään tuloksiin. On seurattava luontaisia vaihtoehtoja ja toivoa, että luontaista pystyttäisiin hallitsemaan. Korkeintaan voidaan ohjailla ja käyttää hyväksi.
Jaksottaista arkkitehtuuria voidaan hallita. Luontaisen osalta se on paljon vaikeampaa, vaikka sen pitäisi olla juuri päin vastoin. Kaikki luontaisen metsänhoidon tarjoamat hyödyt kannattaa kuitenkin käyttää hyödyksi.
Tottahan NNA-laskelmalla saadaan erilaisia tuloksia, mutta ei kai Puuki opasta metsän harsintaan. Sitä tehdään tänä päivänä jo ensiharvennuksella.
Jk metsän kasvatus ei ole yläharvennusta, vaan on sekä ylä- että alaharvennusta. Eihän jk metsänkasvatuksessakaan kysymys ole harsinnasta siinä tarkoituksessa ja että sitä tehtäisiin tänä päivänä jaksollisessa metsänhoidossa. Sitä tehdään, mutta eiköhän ole syytä jättää harsinta kiellettyjen listalle.
Voidaanhan näin menetellä vaikka esimerkin omaisesti ja saada haluttuja tuloksia. Veikkaan kyllä ja siihen Puukin esimerkki on hyvä esimerkki. Jos samassa metsässä tehdään sekä jaksollista että jatkuvaa metsähoitoa, on viisainta unohtaa hoitomuotojen eriyttäminen ja mennä yhdellä ja samalla hoitomuodolla. Toimii myös näin, korkeintaan painotuksia puoleen jos toiseen ja ennen muuta kysymys kuuluu olla hyvästä metsänhoidosta.
Patruunat, yhteistoiminassa maan hallituksen kanssa, ovat aina hoitaneet teollisuutta menestyksellä. Jo vuosikymmeniä yhteys on kuitenkin hämärtynyt. Jääkö sitten minkä osapuolen harmiksi, veikkaan ammatiyhdistysliikettä. Yhteentörmäys on väistämätön.
Ainakin osatekijänä markkinaa on pidetty yllä puunhinnasta. Puu on kaluttu niin tarkkaan, että väittäisin sen tien kuljetun loppuun. Väitetään jopa, onko muutaman prosentin puumarginaalilla edes mitään merkitystä. Toisaalta puunhintaa pidetään kalliina ja onhan se myös sitä. Teollisuuden puukustannus sisältää 90 % työkustannuksia, niin tuolla aiemmin väitetään.
Onhan se puuetuus syöty aika tarkkaan. Jos vaikka puukustannus teollisuudelle on olematon, on se todellisuudessa kallista. On jopa niin kallista, että teollisella toiminnalla ei ole kannatusta Suomessa ja syyttävän sormi (teollisuus) osoittaa ammattiyhdistysliikettä. Osuustoiminnalla on vielä tässä pelissä sanansa sanottavana.
