Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Vielä 60 luvun kokemuksella voi hyvin todeta, että siihen aikaan ei ollut mitään jakoa jatkuvaan tai jaksolliseen. Molempia kuitenkin tehtiin ja sopivat hyvin samaan metsään. Siihen aikaan ei myöskään mallien eriyttämisestä ollut mitään tietoa. Ja tuskin metsänhoidolla eriyttämiseen oli vaikutusta, sillä samoja metsänhoidon toimenpiteitä tehtiin silloin, kuin tehdään tänäkin päivänä.
Eriyttäminen on tullut sen jälkeeen. Siihen aikaan elettiin tiukkoja metsänhoidon vuosikymmeniä ja jo 70 luvulta käytiin tiukkaa vastakkainasettelua metsänhoidosta. Ettei vaan ole kiistojen seurausta, saatiin metsänhoidon eriyttäminen aikaiseksi. Voi sanoa näin jälkeen päin, Suomalaisesta metsänhoidosta on moneksi. Olisi voinut mennä vähemmin vaurioin ja oliko alunperin tarkoitus edes ryhtyä näin massiivisiin toimenpiteisiin.
Voisi mennä samoilla ohjeilla, voisi niitä kasvatusmalleja harkita myös yhdistettäväksi? Raamit voisi riittää, jos ovat niin tiukat, ettei metsää hävitetä?
”Harvempi mo pyrkii maksimoimaan omia kustannuksia”. Kyllä vaan pyrkii maksimoimaan, mutta ei siinä tarkoituksessa mitä Puuki ja Mehtäukko antavat ymmärtää.
Ilmeisesti suuryhtiötkään eivät ole unohtaneet pienmetsänomistajia, kun ilmoittavat tuolla Aarre lehden palstoilla, että tarjolla on vaihtoehtoja metsänomistajille. Tiedossa on ollut, että pienemmillä puunostajilla vastaavaa tarjontaa on ollut jo pidempään. Sitä on pidettävä myönteisenä ja kun on ulottunut myös vaihtoehtoiseen metsänkasvatukseen ja puukauppaan, niin mikä ettei.
Tuo AJ:n vapaa kasvatus – kaikki käy! Joka perustuu Timo Pukkalan vapaan tyylin metsätalouteen. Antaa vaihtoehtoja metsänomistajalle ja metsän kasvatukselle. Nykyisellään hyvin ahtaisiin rajoihin profiloituneelle metsänkasvatukselle. Toivottavasti myös puukaupalle. On suorastaan ennen kuulumatonta, että suuret puunostajat, kuten UPM ja Stora Enso näyttävät vihreää valoa vapaalle metsän kasvatukselle ja haluavat motivoida metsänomistajia hoitamaan metsiään.
Vielä kun päästäisiin vapaan tyylin puukauppaan. Metsänomistajalle se antaisi uusia mahdollisuuksia, niin metsänhoitoon, kuin myös puumarkkinaan. Yhdellä tavalla ahtaisiin rajoihin on profiloitunut myös puukauppa. Sanoisin, että puolitiehen on jäämässä profiloituminen, jos se jää vain metsänhoitoon. Ilman muuta sen kuuluu ulottua myös puukauppaan.
Jatkuva kasvatus kyllä toimii, mutta tuskin kuitenkaan yleismenetelmänä. Tuskin on niin tarkoitettukaan, onhan harsinta sen varsinaisessa merkityksessä kielletty. Eli metsien pilaaminen kuten harsintajulkilausumassa. En ole jatkuvaa kasvatusta tuputtamassa jaksolliseen metsän kasvatukseen. Ei taida nykyinen, ainakaan yleinen kokemus ja tietämys vielä riittää, menee kuin mehtäukon marjat, harsinnan puolelle.
Olen jättänyt selvät jatkuvan kasvatuksen kohteet kasvamaan. Eli kohteet, joissa jatkuva kasvatus on valmiina metsänä tai taimistona olemassa. En lähde niitä uudistamaan. En muutoinkaan ole metsähoitovaihtoehtojen eriyttämisen kannalla.
Tuo AJ:n vapaakasvatus on kyllä mielenkiintoinen, mitä sillä sitten tarkoitetaan? Voisiko se tarkoittaa että kaikki käy? Mahtaako siitä olla enää metsänhoitovaihtoehtona pitkää matkaa samaan metsään. Eiköhän jatkuvalla kasvatuksella tai vapaalla kasvatuksella, miksi sitä sitten halutaankin nimittää, ole paikkansa ja aikansa ja paljon muutakin, ei vaan puitometänhoitoa.
Ei mene vasemmistolle eikä vihreille, toivottavasti ei vedätetä päinvastaista mitä tarkoitetaan. Kysymys ei ollut harsinnasta 60 luvullakaan vaan metsänhoidosta. Jatkuva kasvatus ei ole harsintaa siinä mielessä miksikä se täällä ymmärretään. Siinä olen mehtäukon kanssa samaa mieltä, että nykyisen metsälain aikana toteutetaan harsintaa, eli kerätään parhaat marjat päältä pois.
Metsää on moneksi, sitä riittää vaikka oppiriidaksi. Käydään kiistaa siitä, mikä metsänhoidon muoto kuuluu minnekin. Päällekkäisiä ovat joka tapauksessa ja kuka sen sanoo, mikä kuuluu minnekin? Kuuluuko kuusen alikasvos jatkuvaan vai jaksolliseen, tai lakirajat. Ovatko ne jaksollista, vai tavoitellaanko niillä jatkuvaa kasvatusta. Sekaisin ovat ja taitaa olla enemmän ”päättäjän” näkemyksessä mitä ovat.
Miten voitaisiin määritellä paremmin, mikä on luontaista ja mikä on keinollista. Tällainen pohdinta on tietenkin vanhanaikaista ja tarpeetonta. Mutta vielä 60 luvulla menetelmät sopivat samaan metsään. Tehtiin aina sitä mikä oli ajankohtaista. Tehtiin jatkuvaa ja tehtiin jaksolliasta ja uudistettiin aina kun oli sen paikka.
Mikä siitä poikkesi tähän päivään. Oli tiukat rajat jäävälle puustolle, ettei metsää päässyt hävittämään. Voi sanoa, että hyvää otettiin ja parasta jätettiin. Eikä kiistaa metsähoidon muodoista siihen aikaan ollut, hyvin sopivat samaan metsään.
Metsänhoidon eriyttäminen on tullut vasta sen jälkeen ja on kirjattu metsälakiin. Epäilen, että tutkimuksen tarkoitus olisi alunperin ollut menetellä tällä tavalla. Tiukka vastarinta teettää monenlaista.
Kenelle puukaupan ja korjuun monopoliasema kuuluu, jos ei metsänomistajalle. Välttämättä ei tarvitse olla niin hölmö, että antaa yhtiölle vapaat kädet tehdä puukauppaa ja korjuuta omassa metsässään ja kääriä rahat. Siihen on mahdollisuus myös metsänomistajalla itsellään.
Tiedä sijoituisrahastojen kauppatapaa, jos se on toimituskauppaa, kuten yhtiöillä omista metsistään, johan kauppa kannattaa ja hakkaavat vielä (aiheen aloituksen) kertoman mukaan kaiken myytävissä olevan puun.
Jees, en kannata korruptoitunutta puukauppaa eli pystykauppaa, jossa perinnät tehdään pimeästi puunhinnasta ja jolla kauppatavallla ohjataan metsänomistajien puukauppakäyttäytymistä ja ulos omista rahoistaan. Kannatan avointa puukauppaa eli toimituskauppaa, jolla metsätalouden tuotot on mahdollista kotiuttaa. En kuitenkaan siinä ominaisuudessa, että kaikki myytävissä oleva puu hakataan.
Pärjääkö tavan metsänomistaja Tornatorille metsän ostossa. Tuskimpa, eiköhän tehdashinta, joka vastaa tuontipuun hintaa, ole yhtiön puunhankinnalle kovaa valuuttaa kotimaassa. Yhtiö tekee sen vielä monopoliasemassa. Kyllä siinä metsänomistaja on jäänyt nuolemaan näppejään. Ja jos yhtiö tekee sen vielä omasta metsästään, eiköhän siinä ole perustetta riittävästi.
