Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Vatuloinnit ei ole käytetty vaan niitä käytetään. Ei se auta, jos Jätkä väittää yhtiöiden sopimusurakoitsijoiden tekevän sutta ja sekundaa tai on tingattava korjuun hinta alle klusterin monivuotisten sopimushintojen tai käyttöön saa vain yhtiöiden ulkoistamaa kalustoa. Höpö höpö! Ei paljoa luvata metsänomistajalle. Toimitusmyynnissä saa yhtiön logistiikan ja kaluston käyttöönsä. Eivät tee sutta ja sekundaa, samalla logistiikalla menee.
On tunnustettava, että huonosti kiinnitän huomiota hankintakaupan terminologiaan. En koe sitä tarpeellisena, sillä kysymys on toimituskaupasta, jonka vaihtoehto puukaupassa on pystykauppa. Tuskin nämäkään ovat ehdottomia, sillä puukauppa on kahdenvälinen sopimus, jossa sovitaan minkälaista kauppaa käydään.
Selkeä jako on, jos puunmyyjä haluaa teettää korjuun ostajalla, kysymys on pystykaupasta. Ja jos puunmyyjä teettää, hoitaa korjuun itse, kysymys on toimituskaupasta. Eiköhän tämä ole se alkuperäinen toimintamalli puukaupasta.
Välttämättä tämäkään ei ole se lopullinen malli, sillä puukauppa on mahdollista yhdistää, jolloin osapuolet toimittavat puuta teollisuudelle samalla sopimuksella.
AJ. Hankintakauppa kelpaa sinällään vaihtoehdoksi pystykaupalle, onhan hankintakauppa toimituskauppaa. Mutta sanoisin perinteisen hankintakaupan olevan ominaisuuksiltaan jäänne jostain menneestä ajasta. Aivan muuta mitä logistiikka ja klusteri puukaupalta edellyttävät ja eihän täällä keskustelussakaan hankitakaupalle paljoa luvata. Ei motoja, ei motomittaa, ei logistiikkaa, alemmat hinnat, alemmat toimitusehdot, nökkösiä jne. mitä näitä voisikaan luetella.
Siihen mikä tekee hankintakaupan huonommaksi kuin tienvarsikauppa. Sanoisin kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ei tee huonommaksi kun ostaa korjuun palvelun. Siinähän se sitten on ja oikeastaan ei maksa mitään. Päinvastoin, saa klusterin edellyttämät palvelut logistiikan ja yhtiö on aina valmis maksamaan puusta, jota tarvitsee.
Antaahan tämä haasteita perinteiselle hankintakaupalle, mutta eteenpäin on mentävä. Ja eihän se metsänomistajan heikkous puuntoimittajana johdu siitä, etteikö metsönomistajalla ole valmiutta toimittaa puuta teollisuudelle. Ne valmiudet ovat olemassa ja ne on syytä hyväksyä. Muusta tässä on ollut kysymys.
MaalaisSeppo: Tienvarsikauppa (toimituskauppa), eli suoraan puukauppaan asiakkaalle ilman välikäsiä, ellei hoida korjuuta itse, tarvitaan korjuun ja ajon palvelut. Ne palvelut olen ostanut. Tuottavat pätäkkää myös metsänomistajalle, niin kuin on tarkoitus puukaupassa. Kysymys ei ole mistään vuoraustoiminnasta, vaan vaihtoehdosta pystykaupalle.
Visa: Pettää pettää, hinta hyvinkin on sen 15 euroa kiinto ja pesut päälle. Puukauppa ei todellakaan ole vaihtokauppaa, vaan metsänomistajan puilla käytävää kauppaa. Menee niin kuin muussakin alkutuotannossa.
”Tukun kautta” menee metsätalous, siinä kuin muukin alkutuotanto. Kuten marjakauppa, ollut jo pitkään ja on sitä tälläkin hetkellä. Ne menestyvät paremmin, jotka hoitavat tuotteiden myynnin suoramyyntinä tai omien osuuskuntien kautta.
Näin se on metsätaloudessakin. Sossut (sosialidemokraatit) käyvät omaa agendaansa, rahan pesua ja metsänomistajan puilla käytävää kauppaa. Puun jalostamista ja maksattamista joka käänteessä, heidän agendaansa sopivalla ja ominaisella tavalla. Metsänomistajat eivät kelpaa heidän agendaansa ja tämänkin keskustelun perusteella, eivät ole kelvollisia, tai suorastaan ovat kykenemättömiä jalostamaan omia puitaan. Näin se menee, vesittyy hyväkin asia.
Onhan tämä selvää tuotannon rajoittamista ja siihen liittyvää kartellia, monopolia. Vähän sieltä on jäämässä metsänomistajan tilipussiin.
Rahanpesua on sekin, Baltiasta käyvät Suomessa pimeää urakointia, vievät paluukuormassa rahojen lisäksi mm. heinäpaaleja halkoja tmv. Etelä-Suomen keinottelijoille tai suoraan Baltiaan. Isännän puilla käytävään kauppaan eivät taida pystyä ja isännättömällä rahalla keinottelu menee maan tavalla. Suomalaiset pitävät nämä omana rahan pesunaan.
